9.11. Matkamme starttasi minun näkökulmasta liian paljon ennen kukonlaulua eli lähdimme viiden bussilla Helsinki-Vantaalle. Aikaisesta lähdöstä oli tietty kiistaton etu, kun olimme perillä Unkarissa jo ennen yhtätoista aamupäivässä.
Ostimme lentokentältä bussiliput 100E bussiin sekä viikon joukkoliikenneliput. Bussilla 100E pääsimme suoraan hotellin kohdalle. Varausvahvistuksen mukaan sisäänkirjautuminen oli klo 15 eteenpäin, mutta saimme huoneen jo ennen puolta päivää. Huoneemme oli mukavan kokoinen ja sisustukseltaan hieman aikaa nähnyt, mutta paras juttu oli parveke ja katunäkymä.
Kadun toiselta puolelta löytyi lounaspaikaksi Bamba Marha Burger Bar ja koska olimme Astoria Hotellissa Astorian metroaseman vieressä, tilasimme Astoria burgerit.
Seuraava etappi oli paluu hotellille Café Astorian kakkukahvi happy houreille. Kahvilassa on joka päivä kolmesta viiteen kakku+kahvi happy hour eli noin 3,3 eurolla saa valita kakun siivun vitriinistä ja nauttia siitä ja kahvista oikein vanhan liiton eurooppalaisessa tunnelmassa.
Yksi etukäteen meitä askarruttanut seikka oli, ehtivätkö joulutorit aueta ennen matkaamme ja jossain välissä varmistui, että Vörösmarty térin tori aukeaa juuri matkaamme edeltävänä päivänä. Niinpä otimme illalla suunnaksi torin. Satoi vettä, kun kävelimme Deák Ferenc térin metroasemalta torille, mutta Deák Ferenc utcan jouluvalot ja koristeet näyttivät silti säästä huolimatta mukavilta.
Itse joulutorilla oli noin puolet kojuista käsityöläisten kojuja ja toinen puolet ruokaa ja juomaa. Kiersimme torin ympäri ja haukkasimme vähän iltapalaa.
Ruokien nimet jäivät mysteereiksi, kun niitä tilattiin sormella osoittamalla "yksi tuollainen". Toinen meistä söi jonkun piirakan ja toinen ison makkaran. Jälkiruuaksi tilasimme glühweinit, mitkä juuri sillä kojulla tarjoiltiin ohuissa lötköissä muovimukeissa pahvi- tai stryrox-mukien sijaan.
Sade alkoi kastelemaan vaatteita eikä pienessä flunssassa kiinnostanut palella pidempään siellä, joten päätimme tulla jatkamaan joku toinen ilta ja palasimme hotellille nukkumaan edellisen yön univelkaa pois.
10.11. Sunnuntai valkeni sateisena, joten ohjelmaksi valikoitui Kansallismuseon kierros.
Sitä ennen söimme kuitenkin aamupalan pitkällä kaavalla. Unkarin Kansallismuseo on muutaman sadan metrin päässä Astoriasta ja pääsimme sateesta huolimatta rakennusten seinustoja pitkin suhteellisen kuivina museolle.
Kierros alkoi roomalaisajan löytöjä esittelevästä lapidariumista ja eteni kronologisesti kivikaudelta rautaesiriipun repeämisen jälkeiseen aikaan.
Marraskuun erikoisnäyttelynä on Seuson hopea-aarre, joka löydettiin 1900-luvun loppupuolella. Aarteesta käytiin kansainvälistä kädenvääntöä muutaman maan esittäessä vaatimuksia esineiden suhteen, mutta aarre saatiin Unkariin 2014-2017.
https://en.wikipedia.org/wiki/Seuso_Treasure
Museo oli varsin mielenkiintoinen, mutta aika ja keskittymisky eivät yksinkertaisesti riittäneet joka esineen ihmettelyyn ja tekstien lukemiseen.
Illan ohjelmana oli käydä Matiaskirkossa urkukonsertissa. Kävin jo kotona läpi Budapestin kulttuuritarjontaa ja matkamme ajankohtaan osui pari urkukonserttia oopperoiden lisäksi. Koska kevään reissulla olimme jo käyneet oopperassa, valitsin tällä kertaa meille konsertin. Lähdimme hotellin luota metrolla Deák Ferenc térille ja sieltä jatkoimme bussilla Budan puolelle ja ylös mäen päälle. Ylhäällä kirkon luona oli reilusti aikaa odotella sisäänpääsyä ja päättelimme ihmisten norkoilusta yhden oven lähellä, että sisään pääsisi siitä. Vahtimestari viittoili meille, että kirkko on suljettu ja kun sanoin 'concert', oli vastaus epämääräistä mutinaa. Jossain välissä ovelle alkoi muodostua jono ja sen mukana pääsimme sisään.
Kirkossa urkujen 'mobiilikonsoli' oli tuotu keskikäytävälle ja pääsimme istumaan aivan sen lähelle. Urkurina toimi Hoch Bertalan ja illan ohjelmassa oli ranskalaisten Louis Viernen ja Charles-Marie Widorin sekä Unkarin oman pojan Franz Lisztin (paikallisittain Liszt Ferenc) tuotantoa.
Vanhassa kirkossa urkujen pauhu nosti välillä ihon kananlihalle ja tähänkin konserttiin sopi viisaus, että musiikki on parasta livenä. Jälkikäteen kotona huomasin, että levyhyllystäni löytyi Bertalanin levyttämää Bachia.
Konsertin jälkeen nousimme Kalastajalinnakkeen päälle, kun ei siellä ollut enää kukaan kyselemässä lippujen perään. Kaupungin maamerkit kylpivät kullanhohtoisina valonheittimien valossa ja Tonavan sillat erottuivat valaistuina pimeän joen yllä. Linnakkeelta valokuvailu oli hieman haastavaa, koska myös itse linnake oli valaistu kirkkaillla valoheittimillä, jotka osoittivat suoraan silmille muurin lähellä.
Palasimme Pestin puolella bussilla ja menimme hotellin lähellä sijaitsevaan Beer Brothers Budapest-olutkuppilaan. Paikka oli kunnon craftbeer-paikka, toistakymmentä hanaa varsin vaihtuvilla tuotteilla. Kun olut loppui kesken laskun hanasta, todettiin että saat vajaan tuopin lahjaksi, koska sitä olutta ei ole enempää ja sitten esiteltiin pullovalikoimasta tai hanasta vastaava tuote. Ja sitten seuraava sortti hanaan ja uusi nimi taululle.
Baarin ja hotellin väliin osui sopivasti kebab-paikka, jossa haukkasimme vielä yöpalat.
11.11. Oli maanantai eli kaupat olivat auki. Tämä merkitsi sitä, että lähdimme päiväksi molemmat omille teillemme. Minä metrolla eläintarhaan ja puoliso ostoksille. Sanoin optimistisesti ettei minulle kovin montaa tuntia mene reissullani ja sovimme, että soitellaan tilannetietoja jossain välissä. Tein pienen lenkin kaupungin puistossa ( Városliget) ennen eläintarhaan menoa.
Olin puoli kahdeltatoista eläintarhan portilla ja kun puolitoista tuntia myöhemmin katselin karttaa, arvioin kiertäneeni viidenneksen tarhasta (ja auringon laskuun oli 3 tuntia ja vartti).
Olin kyllä lukenut, että tarhaan kannattaa varata aikaa, mutta ajattelin kiertäväni sen yksin nopeasti. Väärin luultu. Tarha oli iso ja siellä oli marraskuusta huolimatta paljon nähtävää. Eläimet oli sijoitettu maanosittain tarhan alueelle.
Jossain vaiheessa oli pakko lopettaa joka aitaukseen ja terraarioon kurkkiminen ja keskittyä siihen minkä näki helposti. Lajeja oli monipuolisesti näytillä hyönteisistä suuriin nisäkkäisiin.
Vaikka päivä ei varsinaisesti ollut lämmin, noin kymmenkunta astetta, alkoi kevyt talvitakki, painava kamerareppu ja kävely saada paidan selän kastumaan eikä flunssainen olo yhtään helpottanut asiaa. Loppujen lopuksi onnistuin puristamaan kierroksen vähän vajaaseen neljään tuntiin.
Ennen metroasemalle menoa kiersin vielä Széchenyin kylpylän rakennuksen ympäri.
Vaikka tuntui, että olin ollut koko valoisan ajan reissullani, ehdin silti hotellille meistä ensimmäisenä. Siitä päätellen myös ostoksilla oli viihtynyt hyvin.
Lähdimme hotellilta Deák Ferenc térin luo toiseen Bamba Marha burgerin ravintolaan, nyt tilasimme Big Kahunan ja Dupla Bacon burgerin. Koska sää oli ollut päivän mittaan mitä mainioin, lähdimme tutustumaan uudelleen joulutoriin kuivan kelin olosuhteissa. Kotiin tuomiseksi löytyi tuoksuvia joulukoristeita ja digestiiveiksi mukilliset kuumaa viiniä.
Ajattelimme etsiä jonkun kuppilan matkan varrelta hotellille päin kävellessä ja Juutalaiskortteleilta löytyi kellaribaari ja parturi, Hotsy Totsy. Pieni paikka oli lähinnä cocktailbaari, mutta kyllä sieltäkin löytyi pullolliset paikallista pienpanimo-olutta. Baarimikon työskentelyn seuraaminen oli mielenkiintoista, kun hänen rakentamansa juomat eivät olleet mitään perusdrinksuja.
Kellariholvista otimme koordinaatit kohti kuuluisaa rauniobaaria, Szimpla Kertiä. Kadulla paikan edessä seisoskeli porukkaa, mutta varsinaista jonoa siinä ei ollut, portasarit tsekkasivat kassit ja reput sisään mennessä. Kun pääsimme sisälle, oli fiilis hieman WTF! Baaritiskeillä oli hieman tungosta, mutta yllätykseksi hinnat eivät oleet mitenkään edulliset paikalliseen hintatasoon nähden. Löysimme vapaan pöydän yhdestä sivuhuoneesta, missä seiniltä ja katosta roikkui vanhoja monitoreita ja sähköjohdot ja jatkoroikat näyttivät sähkömiehen painajaiselta. Tunnelma oli Mad Max meets disco...
12.11. Sääennuste osui oikeaan luvattuaan vesisadetta aamupäiväksi. Aamiaisen jälkeen katselimme kosteaa keliä parvekkelta ja päätimme lähteä Kuvataideiden museoon. Museossa oli erikoisnäyttelyissä sekä flaamilaisia mestareita Rubensia ja Van Dyckiä aikalaisineen että Rembrantin piirroksia.
Kierros museossa alkoi Egyptin ja antiikin taiteesta jatkuen keskiajan kautta barokkiin.
Rubensin & kumppanien näyttelyssä on museon hienoimmat taulut, muuta kyllä museo oli ilman niitäkin tutustumisen arvoinen. Kierroksemme jälkeen tilasimme museon kahvilassa punaviinilasilliset, ennen kun jatkoimme vesisateessa matkaamme.
Kävimme kauppahallilla tarkoituksena ottaa kahvit ja jotain pientä siellä, mutta kierrettyämme kierroksen siellä, päätimme mennä mielummin hotellin kahvilaan kakkukahveille.
Illalliselle kävelimme vähän matkan päähän aiemmin bongattuun Ruben-ravintolaan. Söimme pitkällä kaavalla, alkupaloiksi makkaroita ja juustoa sekä jauhelihatäytteisiä ohukaisia, pääruuiksi lohta ja hanhen rintaa, jälkiruuiksi suklaakakkua ja -jäätelöä sekä paahtovanukasta ja espresso.
Kyytipojaksi pullo rosé-viiniä ja koko setti maksoi noin 55 euroa. Ruokailua jälkeen ei enää kiinnostanut lähteä kylille notkumaan, joten suuntasimme hotellille sulattelemaan aterioita.
Kävemme katsomassa kenkiä Tonavan rannalla eli Unkarin nuoliristi-fasistien murhaamien juutalaisten muistomerkkiä. Kengät muistuttavat teloitettavien kengistä, jotka piti riisua ennen kuin heidät ammuttiin jokeen.
Nousimme taas ratikkaan ja matkustimme kauppahallille ja siitä jalan läheiseen For Sale pubiin. Paikassa oli lounasaika, joten päädyimme oluiden kanssa istumaan baarijakkaroilla porrastasanteelle. Paikka oli seinistä kattoon paperilappujen peitossa ja lattia puolestaan olkia ja maapähkinän kuoria täynnä. Kaiken tuon keskellä paloi pöydissä oikeat kynttilät...
Hotellin suuntaan palaillessa kävimme vielä Bamba Marhassa burgereilla.
Paluu lentokentälle oli pykälää mutkikkaampi kuin tulo sieltä, sillä 100E bussi ei pysähtynytkään hotellin kohdalla kentän suuntaan mennessä eli kuljimme yhden pysäkin välin ensi toisella bussilla ja vaihdoimme sitten 100E:hen. Olimme kentällä vähän turhan aikaisin, sillä lähtöselvitys ei ollut vielä auki ja jo ennen sen aukeamista tuli tieto, että lähtö tulee myöhästymään. Hoidimme ostokset ja istuimme vielä lähtöaulan yläkerrassa kahveilla.
Vaikka matkaan päästiin myöhässä, ehdimme kuitenkin Helsingin päässä hyvin junaan ja kohti kotia. Kotona olimme sen verran myöhään (tai aikaisin), että aamulla sai lähteä melko lailla silmät ristissä töihin haukottelemaan.
Budapest oli tälläkin kertaa mukava kohde, vaikka sää ei nyt saanutkaan ihan täysiä pisteitä. Kylpylät jäivät edelleen käymättä, eli jotain ohjelmaa on jo tiedossa seuravaalle reissulle...
