torstai 10. heinäkuuta 2014

Saksa - Ranska 2014

Kesän 2014 reissusta piti alun perin tulla Saksan matka, sillä ajatuksissa oli kiertomatka Frankfurtista käsin. Ainoa "varma" paikka oli Europa Park-huvipuisto Etelä-Saksassa, mutta ideoita oli Baijerista Moselin laaksoon. Silmäiltyäni Saksan hotellien hintoja totesin, että kymmenen päivän matkasta ainakin osan pitäisi kulkea säästösyistä Ranskan puolella. Karttaa katsellen päätin etsiä lentoja Frankfurtin sijaan Stuttgartiin. Sinne löytyi sopuhintaiset Lufthansan lennot (170 €/nuppi), tosin matkan jälkimmäinen Frankfurt Stuttgart osuus oli 'operated by Deutsche Bahn' eli ICE-luotijunayhteys Frankfurtin kentältä Stuttgartin päärautatieasemalle.
Autoksi vuokrasimme kompaktiluokan farkun, joka oli kyllä aivan minimikokoinen valinta kahdelle aikuiselle ja nuorelle.
Reissua valmisteltiin ja suunniteltiin laiskanlaisesti pitkin kevättä ja ennen lähtöä tuntui, että tulikohan ahnehdittua liikaa kilometreja suunnitelmaan. Majapaikka vaihtui joka yöksi ja muutamalle päivälle kertyy kilometrejä enemmän kuin riittävästi. Kuinka ollakaan nämä päivät olivat myös samat päivät kun piti katsella nähtävyyksiä. Pohdimme olisiko lenkki pitänyt kiertää toisin päin, koska Reimsiin osui sunnuntai (kaupat ovat kiinni) ja Nancyyn maanantai ja tarkemmin vielä Le lundi de Pentecôte eli 'helluntain jälkeinen maanantai', joka oli pyhäpäivä eli Musée de l'École de Nancy oli suljettu. Majapaikkojen varaaminen johti myös muuttuneisiin suunnitelmiin ja kompromisseihin. Ballon d'Alsacen läheltä Sewen peruttin (muka liian tuppukylä) ja päivän ajomatka venyi 180 kilometriin. Troyesin hotellit olivat täynnä (joku Maraton-tapahtuma), joten reitti muuttui ja pari paikkaa jäi ohjelmasta pois. Reitin muuttaminen oli kuitenkin turhaa spekulointia, sillä kriittiset hotelliyöt oli jo maksettu vailla muutosmahdollisuutta. Keräsin wikipediasta matkakirjan sekä suomeksi että englanniksi, poimin mukaan artikkelit kaikista reitin oleellisista kylistä ja nähtävyyksistä. Paperikirjoista piti valita vain parhaat mukaan, koska pari Michelinin vihreää kirjaa, Lonely Planet, pari Eyewitnessiä, viinikirjat ja sanakirjat karttakirjoista puhumattakaan eivät yksinkertaisesti mahtuneet mukaan.

Myös navigaattori piti tankata sopivilla kartoilla (Garminin eurooppa + tarvittavat ulkoilu-/topokartat). Lisäksi tarvitsimme reittipisteet majapaikkoihin, nähtävyyksille ja reitit niille osuuksille, jotka pitää ajaa maisemien tms. takia 'mutkan kautta'.

3.6.2014 Schwartzwaldin maisemissa

Ensimmäinen matkapäivä alkoi taas kerran aivan liian aikaisin. Herätys oli 3:10 ja auto lähti pihasta varttia vaille neljä kohti lentoparkkia. Kentällä oli aikaa jonottaa ja syödä aamiainen. Lento saapui ajallaan Frankfurtiin ja taas oli aikaa odotella. Laukkujen kohtaloa ihmeteltiin tovi, kunnes selvisi, että lentolipuissa oli ihan oikeat ohjeet. Meidän piti kävellä Airail-terminaaliin, johon laukut tuotiin hetken odottelun jälkeen.

Junamatka ICE-junalla sujui joutuisasti Mannheimin kautta Stuttgartiin. Junalla oli nopeutta  parhaimmillaan 250 km/h. Rautatieasemalla haukkasimme lounasta Burger Kingissä ennen kävelyä Europcarin toimistolle. Autoksi löytyi Opel Astra diesel farkku.
Navigaattorilla oli alkuun suuria vaikeuksia päästä kartalle, joten odottelimme hetken vuokraamon pihalla ja lähdimme lopulta liikenteeseen kännykän navigaattorin turvin. Hetken päästä myös autonavi heräsi henkiin parin buutin jälkeen. Stuttgartin liikenne tuntui välillä vähän holjalta, kun edes ilmansuunnasta ei ollut tietoa ja yllättäviä kaistanvaihtoja sekä tunneleita riitti. Kaupungin ulkopuolella tie aukesi ja paikoin pääsi maistamaan moottoritienopeuksia. Pakollisen Rossmann-kemppari käynnin Villingen-Schwenningenissä jälkeen tiet kapenivat ja kurvit tiukkenivat. Schwartzwaldin maisemat olivat komeita, mutta pysähdyspaikkoja oli harvassa, joten maisemia ihaltiin vain vauhdista.


Pysähdyimme Tribergissä ja kävelimme katsomaan eräitä Saksan korkeimmista vesiputouksista. Putousten kokonaiskorkeus on 168 metriä, muuten yksittäiset putoukset olivat muutamia metrejä.


Polun halkomassa metsässä lenteli närhiä ja pähkinähakkeja ihmisten heittelemien pähkinöiden perässä.

Tribergistä matka jatkui Rustiin varsin kapeita ja mutkaisia teitä pitkin. Rustista majapaikka Gästehaus Dolce Vita löytyi helposti navigaattorin avulla uudelta omakotialueelta. Majapaikka oli siisti ja kaikin puolin ok. Kävelimme illalla vielä pizzalle kylän keskustaan.

4.6.2014 Huvittelua

Aamupalan ja tavaroiden pakkauksen jälkeen otimme suunnan Europa-Parkiin. Se on Saksan suurin ja Euroopan toiseksi suurin teemapuisto. Vaikka kello oli vasta kymmenen paikkeilla oli parkkipaikoille kertynyt jo paljon autoja ja sisällä puistossa on väkeä enemmän kuin riitävästi.
 
Ensimmäisestä laitteesta lähtien jonotusajat olivat luokkaa 20-25 min. per laite. Päivän mittaan kävimme kuiten kokeilemassa kaikki parhaat vuoristoradat. Vaikea sanoa kumpi tarjosi paremmat kyydit, Silver Star vai Blue Fire?



Toisessa oli korkeutta ja nopeutta, toisessa räjähtävää kiihtyvyyttä, silmukoita ja kieppejä. Puuvuoristorata Wodan hävisi Heideparkin Colossokselle selvin numeroin vaikkei ollutkaan missään nimessä huono kokemus.

Pimeässä kulkeva Eurosat oli erikoinen, samoin Euro-MIR, jossa istuimet pyörivät matkan mittaan.

Vesivuoristoratoja löytyi pari sekä paikallinen koskiseikkailu, jossa vaatteet kastuivat kunnolla.

Vesisade häiritsi välillä menoa, mutta olimme silti puistossa lähes sulkemisaikaan saakka. Illalla oli vielä edessä Reinin ylitys Ranskan puolelle ja ajo Sélestastiin.

Majapaikkana oli tyylikäästi sisustettu Chambres d'Hôtes Le Domaine des Remparts.

Illalla teimme lyhyen kävelylenkin sadekuurojen välissä ja illallinen syötiin melko lähellä hotellia sijaitsevassa Tartes Flambees-paikassa.

5.6.2014 Alsacen Viinireitillä

Teimme pienen kävelylenkin Sélestatiin hotellilta lähdön jälkeen.


Vanhasta kaupungista löytyi pari kirkkoa ja kauppoja. Ensimmäinen kirkoista, Église Sainte-Foy de Sélestat on merkittävä romaanisen tyylin rakennus 1100-luvun lopulta. Ulkoasu hämäsi, sillä se näytti satoja vuosia uudemmalta.



Toinen lähes edellisen vieressä oleva suurempi kirkko on Église Saint-Georges de Sélestat, joka on goottilaisen tyylin kirkko 1400-luvun lopulta.



Kaupungin ulkopuolella pysähdyimme automarkettiin ostamaan pikkuevästä  ja siitä jatkoimme ylös rinteille kohti Haut-Kœnigsbourgin linnaa. Korkean mäen laella on sijainnut linna jo 1100-luvulta lähtien.



Alunperin keskiaikaisen linnan tuhosivat ruotsalaiset kolmikymmenvuotisessa sodassa vuonna 1633. Linna on entisöity runsaat sata vuotta sitten Saksan keisarin Vilhelm II:n toimeksiannosta, joten paljon näkyvillä olevasta on 'uutta'.






Näköalat olivat upeat Reinin alangolle ja Saksan Schwarzwaldiin saakka ja linna on itsessään aika mielenkiintoinen.



Matka jatkui Ribeauvillén viinikylään ihastelemaan vanhoja taloja ja haukkaamaan lounasta.







Lounaan jälkeen kiipesimme ylös rinteeseen Château de Saint-Ulrichille. Kiipeämismatkan pituudesta liikkui etukäteen epäselvää tietoa ja matkan käydessä rankaksi uhattiin jo matkanjärjestäjän henkeä.


Sitkeydellä linna kuitenkin saavutettiin ja näköalat palkitsivat meidät jälleen kerran.
Nykyisin raunioina oleva linna on rakennettu ja ollut käytössä 1100-1500-luvuilla.





Paluumatka linnalta alas sujui nopeammin, etenkin kun tiesi kuinka pitkä matka todellisuudessa oli. Seuraava etappi oli ihastuttava Riquewihr, josta räpsimme erinäisiä kuvia ennen lasilliselle istahtamista.




Kylässä oli Dopff & Irionin ja Hugel & Filsin kaupat, mutta pullot jäivät hyllyyn ikääntymään. Aikaa oli mennyt jo paljon suunniteltua kauemmin, kun pääsimme jatkamaan kohti seuraavaa majapaikkaa Turckheimissa. Hotellimme Hotel Des Vosges oli niin sanotusti pelipaikoilla vanhan kaupungin portin vieressä.


Auto tosin piti ajaa sivukadun varteen, koska perjantaina kylässä oli markkinat hotellin viereisellä parkkipaikalla. Kävelimme portista vanhaan kaupunkiin etsimään illallispaikkaa. Monet paikat olivat kiinni, mutta löysimme kuitenkin perinteisiä Alsacen ruokia tarjoavan ravintolan ja pullon saman kylän rieslingiä.








6.6.2014 Mäkien yli Burgundiin

Lähdimme Turckheimista aamiaisen jälkeen kohti Colmaria. Matka ei olut kovin montaa kilometriä parin kylän kasvettua kiinni Colmariin. Colmarin keskustassa auto ajettiin Saint-Martinin katedraalin viereen parkkiin.


Kiersimme 1200-1300-luvuilla rakennetun goottilaisen kirkon läpi ja kurkkasimme lähikaduille.


Sitten autoa siirrettiin pätkä la Petite Venise:n, 'Pikku Venetsian' lähelle, josta kävelimme jokivartta pitkin maisemia ihaillen ja nautimme viinilasilliset.
 



Matka jatkui supermarketin kautta kohti Munsteria kattohaikaroita katsomaan, vaikka niitä oli edellisenä päivänä nähty useampia. Munster olisi joka tapauksessa osunut reitille, joten stoppi vanhan luostarin raunioille haikaran pesiä katsomaan ei matkaa paljoa viivyttänyt.




Seuraava etappi oli Tour de Francelta tuttu Ballon d'Alsacen huippu, jolla on korkeutta 1247 metriä merenpinnasta.


Kävelimme laelle katsomaan maisemia, mutta ilmassa oli sen verran auteretta, ettei ihan Mont Blancille saakka näkynyt.





Istahdimme kahvilaan hetkeksi ja ajoimme sitten Besançonin Carrefouriin ostoksille. Hotelli oli Auxonnessa, jonne saavuimme hieman ennen seitsemää. Kirjauduimme hotelliin ja varasimme pöydän hotellin ravintolasta. Hotelli Le Corbeau on aivan Auxonnen Notre Damen vieressä aukiolla ja se on ilmeisen suosittu ruokapaikka.






Söimme hyvän illallisen ja kiersimme 1200-luvun kirkon ulkopuolelta ympäri. Sen takana oli Napoleonin patsas, sillä nuorena hän sai koulutuksen Auxonnen tykistökoulussa.



7.6.2014 Nähtävyyksiä ja autossa istumista

Hotel le Corbeaun aamiainen tarjoiltiin terassilla katedraalin aukiolla. Se oli varsin hyvä ja tarjoilijat singahtelivat edes takaisin tarjoilemassa juustoa, leikkeleitä tai kahvia. Päivän ajomatka oli pitkä ja sen varrella piti vielä pysähdellä nähtävyyksille. Kurkkasimme kuitenkin sisälle Auxonnen Notre Dameen ennen matkan jatkamista.




Taas kerran ihmettelimme miten nykyään hieman tuppukylältä vaikuttavaan pikku kaupunkiin on rakennettu moinen kirkko.
Teimme päivän ensimmäisen koukkauksen Vosne-Romanéen viinikylän kautta. Emme lähteneet etsimään rinteiltä Romanée-Contin viinatarhaa risteineen tai La Tâchea (R-C:n vuosikerta 2009 maksaa kotimaisessa A-kaupassa 10.000 € ja Tâchen vuosikerta 2009 2.600 €).





Ajoimme Côte de Nuitsin viinialuiden läpi Beauneen, Burgundin viinipääkaupunkiin. Kohteena siellä oli sen vanha keskiaikainen sairaala eli Hospices de Beaune tai Hôtel-Dieu de Beaune.


Se oli hienossa kunnossa ja näyttelyt esittelivät sen toimintaa viime vuosisadalle saakka.





Näytteillä oli myös vanhoja gobeliineja 



ja varhaisen flaamimaalarin Rogier van der Weydenin kuuluisa polyptyykki 'Viimeinen tuomio'.
Sairaalalta löytyy myös omat viinit ja se järjestää vuosittain kuuluisan hyväntekeväisyys viinihuutokaupan.

Sairaalan vieressä oli markkinat, jossa oli tarjolla monen moista herkkua.







Istuimme hetken huilaamassa terassin varjossa ennen seuraavaa ajopätkää.




Sen kohde oli Vezelayn luostarin Basilika pienessä Vezelayn kylässä eli Abbaye Sainte-Marie-Madeleine de Vézelay.



1100-luvun kirkko on Unescon maailmanperintökohteiden luettelossa ja se on yksi romaanisen kirkkoarkkitehtuurin merkkiteoksia.





Valitettavasti kirkossa oli häät, joten sitä ei päässyt kunnolla kiertämään. Harmi sinänsä, koska ajoimme useamman kymmenen kilometriä nähdäksemme sen. Vezelaysta matka jatkui kohti Joinvilleä ja seuravaa majapaikkaa Le Val du Roy:ta. Majapaikan oven tai portin löytäminen vaati pari u-käännöstä perillä. Lopulta pysäköin oven eteen ja huikkasin avoimesta keittiön ikkunasta sisään kysyäkseni olemmeko oikealla ovella. Emäntä Valérie tuli kadulle tervehtimään ja tunsimme olomme heti tervetulleiksi. Emäntä esitteli talon ja kysyi maistuisiko kylmät oluet puutarhassa.


Kannoimme laukut huoneeseen ja ihastelimme huonettamme ja koko 1600-luvulta peräisin olevaa hotellia. Huoneessamme oli pylväskatossänky ja paksut lattialaudat narahtelivat joka askeleella. Kertakaikkiaan mielettömän hieno ja oikeasti vanha talo. Ihastukseltamme pystyimme juuri ja juuri siirtymään puutarhaan istumaan. Talon hurmaava emäntä Valérie kertoili mukavia tarinoita viilentävien juomien kera puutarhassaan ja pitkän juttutuokion jälkeen oli aika lähteä kylälle etsimään ruokapaikkaa. Saamiemme neuvojen mukaisesti löysimme jokivarresta sopivan paikan.








8.6.2014 Kuplajuomia

Upean majatalon henkeen sopi upea aamiainen. Antiikkihuonekalujen keskelle oli katettu erittäin runsas aamiainen. Kaikkea ei yksinkertaisesti pystynyt maistamaan.



Juttelimme Valérie emännän kanssa aamiaisen ohessa ja vielä pitkään auton vieressä kadulla, mutta pääsimme viimein jatkamaan matkaa. Koska olin unohtanut buukata käynnin shampanja-kellareissa, tein sen puhelimella eräältä p-paikalta. Mumm:ilta ei vastattu joten soitin Pommerylle ja sieltä saimme paikat iltapäivän kierrokselle. Ajoimme ensin Épernayhin, pysäköimme auton ja kävelimme Avenue de Champagnea jonkin matkaa poiketen kuplajuoma-maistisilla Collard-Picardilla.

 





Épernaysta lähtiessä tietyömaan kiertotie ohjasi meidät puolivahingossa reitille Marnen rantaan ja siitä viinitilojen läpi Reimsiin.


Kirjauduimme hotelli Suite Novotel Reims Centreen ja lähdimme lyhyen stopin jälkeen autolla kohti Pommeryn shampanjataloa ja sen kellareita.




Tunnin kierroksen aikana kuulimme sihijuoman valmistuksesta ja näimme kellarien aarteita.







 Kiertokäynnin lopuksi nautimme lasilliset talon kuplivaa.


Auto vietiin takaisin hotellin parkkiin ja jatkoimme matkaa kävellen keskustaan päivälliselle.






Ehdimme vielä ennen seitsemää Reimsin katedraaliin, Notre-Dame de Reimsiin, joka ohitti upeiden kirkkojen listalla Pariisin Notre Damen.


1200-luvun kirkko toimi Ranskan kuninkaiden kruunajaiskirkkona vuoteen 1825 saakka.
Sisätila on lähes 140 m pitkä ja korkeimmillaan 38 m korkea. Unescon maailmanperintölistalle katedraali pääsi vuonna 1991.


Ranskan kansallissankari ja pyhimys Jeanne d'Arc osallistui Kaarle VII:n kruunajaisiin katedraalissa vuonna 1429.




Visiitti jäi aika lyhyeksi kirkon sulkemisen vuoksi ja jatkoimme rakennuksen ihmettelyä ulkona. Kirkossa on yli 2000 patsasta, joista hymyilevä enkeli lienee tunnetuimpia. Myös sodan jälkiä näkyy yhä seinissä.





Kävelimme vielä yhden vanhan kirkon, Saint-Jacquesin (1100-luvulta peräisin olevana Reimsin toiseksi vanhin kirkko), kautta yhdelle Place Drouet d'Erlonin monista terasseista.



9.6.2014 Kirkosta taistelukentälle

Kävelimme aamiaisen jälkeen katedraalin lähistölle etsimään jääkaappimagneettia. Löydettyämme sen haimme tavarat ja auton hotellilta ja jatkoimme kohti Saint-Remin basilikaa, toista Unescon maailmanperintölistalla olevista Reimsin kirkoista.


Sekin aiheutti jonkinlaisen vau-elämyksen kokonsa ja ikänsä puolesta (nykyistä kirkkoa on rakennettu tuhat-luvulta lähtien).


Frankkien kuningas ja Kaarle Suuren pikkuveli, Kaarloman, haudattiin vuonna 771 alunperin Saint-Remiin.



Seuraava etappi oli Verdunin taistelukentillä ja kohteena olivat Douaumontin luutalo ja hautausmaa, sekä hautautunut juoksuhauta ja Fort Douaumontin linnoitus.

Ranska ja Saksa taistelivat Verdunin taistelussa vuonna 1916 yhteen menoon 10 kuukautta ja taistelun jäljet näkyvät vielä 98 vuoden jälkeen maastossa, joka on täysin kranaatin kuoppien reijittämää.
Ossuaire de Douaumont on Ranskan kansallinen hautamonumentti, joka kätkee sisäänsä yli 130.000 tuntemattoman kaatuneen luut taistelun molemmilta osapuolilta.



Lisäksi rakennuksen edustalla olevalla hautausmaalla on yli 16.000 sotilaan haudat.



Lyhyen ajomatkan päästä löytyy 'pistinten juoksuhauta' eli Tranchée des Baïonnettes, jonne raivokas tykistötuli tuli hautasi sotilaat aseineen.



Kävimme vielä nopeasti muodottomaksi tulitetun Fort Douaumontin linnoituksen luona katsomassa sitä ulkopuolelta.


Jäljellä oli vielä ajo Nancyyn, jonne ajoimme pienen mutkan kautta ajettuani harhaan yhdessä liikenneympyrässä ja huomattuani virheen turhan myöhään. Osuimme sopivasti iltapäiväruuhkaan Nancyssa ja navigaattorin erikoisten valintojen vuoksi hotellille pääsy vaati vähän ylimääräistä ajoa.
Hotellina oli jälleen Suite Novotel kuten edellisenäkin yönä Reimsissä. Huone näytti itseasiassa samanlaisista moduleista tehdyltä kuin Reimsissäkin. Kysyimme respasta vinkkejä ruokapaikan löytämiseen ja kävelimme kartan kanssa Place Stanislakselle.





Sen paikat vaikuttivat vähän tyyriiltä (= ympäristön mukainen hinnoittelu), joten jatkoin toiselle karttaamme merkatulle kadulle, Rue des Maréchauxille. Sieltä löytyi valinnan varaa, mutta kuinka ollakaan, mikään ruokapaikka ei ollut vielä auki. Istuimme terassille yksille odottamaan 40 minuutiksi kunnes ravintolat saivat ovensa auki.






Katselimme vielä aukiota lämpimässä illassa jonkun aikaan ennen hotellille kävelyä.







Olo oli hotellille päästyämme aika nuhjuinen, lämpötila oli päivällä 35-36 astetta ja vielä ilta kahdeksalta lämpötila oli +34 C.

10.6.2014 EU:n ytimessä

Ajoimme Nancystä kauppojen kautta kohti Strasbourgia. Koska oli viimeinen päivä Ranskan puolella, oli esitetty toive päästä ostoksille E. Leclerciin (automarket) ja Decathloniin (urheilutarvikeliike). Molemmat kaupat löytyivät sopivasti ilman kiertelyä Nancyn ja Strasbourgin väliltä. Strasbourgissa ajoin suoraan pysäköintitaloon vanhassa kaupungissa katedraalin ja Petite-Francen välimaastoon.


Sää oli taas lämmin, 36-37 astetta, joten valtavan kateraalin viileys tuntui mukavalta. Strasbourgin 142 m korkea Cathédrale Notre-Dame de Strasbourg on ollut aikoinaan maailman korkein rakennus yli kahdensadan vuoden ajan.





Rakennus on edelleen kaikkien pilvenpiirtäjien jälkeen aika vaikuttavan kokoinen ollakseen 1200- 1400-luvuilla rakennettu.


Istuimme lasillisille katedraalin edustalle ja jatkoimme siitä kapeita katuja Petite-Francen suuntaan.



Petite-Francen alue on kanavien halkoma ja täynnä kauniita vanhoja taloja.






Teimme pienen kierroksen ja palasimme autolle jatkaaksemme kohti Saksaa. Rajan ylitys siltaa pitkin Ranskasta Saksaan tapahtuu aika eleettömästi, Saksan päässä liikennemerkki kertoo Saksan nopeusrajoitukset, josta voi päätellä olevansa Saksan puolella Kehlissä.
Moottoritieosuudella ennen Rastattia pääsin maistamaan hieman Autobahn-nopeutta, kun liikenne veti melko hyvin iltapäivästä huolimatta. Noin 40 kilometrin matka taittui vartissa eli keskinopeus oli n. 160 km/h.

Vielä ennen illan majapaikkaa oli pysähdyttävä Rossmann-kemikaalioon, että naisväki sai tehtyä viimeiset hankinnat. Majapaikka oli Pforzheimin kupeessa Birkenfeldissä. Hotelli oli italialaisten pitämä, joten oli luontevaa syödä pizzat iltapalaksi.




11.6.2014 Eläimellistä menoa

Birkenfeld oli valikoitunut yöpaikaksi Stuttgartin läheisyyden vuoksi. Ajoimme aamulla hotellilta suoraan Stuttgartin eläintarhaan Wilhelmaan. Wilhelma on yhdistelmä kasvitieteellistä puutarhaa ja eläintarhaa ja onnistuu siinä varsin hienosti.


Eläintarhassa on mielenkiintoinen lajivalikoima, esillä on erikoisempia otuksia, joita ei ole aiemmin tullut tarhoissa vastaan ja toisaalta taas puutuu jotain tarhojen vakiolajeja.













Päivän 28 asteen lämpötila tuntui uuvuttavan eläimiä, sillä aika monet eläimet lepäilivät varjossa.





Meidän kierros kesti lähes 5 ½ tuntia. Ajoimme hotellille ja nopean virkistäytymisen jälkeen lähdimme bussilla keskustaan. Hain pari cd:tä ja kovalevyä Media Marktista ja etsimme sen jälkeen ruokapaikkaa Königsstrassen luota. Terasseilla oli melko täyttä joten päädyimme sisätiloihin syömään. 




Ruuan jälkeen löysimme vielä terassipaikat viimeisen matkaillan lasillisille.





12.6.2014 Jurassic Parkista kotiin

Viimeisen matka-aamun autuutta on laukkujen pakkaus ja painojen tasaaminen. Tuo homma sujui yllättävän tuskattomasti tällä kertaa. Kaikkien kolmen ison laukun painot saatiin välille 21-23 kg.
Huoneen luovuttamisen jälkeen jakaannuimme, lähdin tyttären kanssa katsomaan fossiileja Museum am Löwentoriin ja puoliso lähti kaupungille. Sovimme treffit autovuokraamon pihalle muutaman tunnin päähän.
Museoon pääsy kesti yllättävän pitkään yhden tietyön takia. Jouduin ajamaan kilometritolkulla ennen kuin navigaattorit (oma ja auton) uskoivat, etten aio palata samalle suljetulle kadulle yritettyäni pari kertaa kiertää tietyön huonolla menestyksellä.
Staatliches Museum für Naturkunde - Museum am Löwentor on ehkä hienoin paleontologinen museo, jossa olen käynyt.


Vaikka pääpaino oli vesieläimissä, johtuen Etelä-Saksan löydöistä, oli museossa myös dinosauruksia ja nisäkkäitä. Näytillä oli useita suuria fossiileja.



Monista lajeista oli tehty hienoja ennallistuksia, joita oli sijoitettu dioraamoihin.







Museossa meni parisen tuntia, jonka jälkeen kävin tankkaamassa ja ajoimme autovuokraamolle. Emme kuitenkaan palauttaneet autoa vielä, vaan käytimme mahdollisuutta 'ilmaiseen' pysäköintiin ja tavaroiden säilyttämiseen auton perässä. Kävin vielä Saturnissa etsimässä levyjä ja vietimme hetken kävelykadulla ennen auton palautusta ja laukkujen raahaamista rautatieasemalle.
Söimme mäkissä ja odottelimme junaa. Sen saavuttua etsimme paikkamme ja nostelin laukut hyllyille. Sitten tuli kuulutus, että on teknisiä vaikeuksia ja lähtö viivästyy. Jonkun ajan päästä kuulutettiin, että muutaman minuutin kuluttua lähtee viiden raiteen päästä toinen juna Frankfurtiin. Puolet vaunustamme tyhjeni ihmisten kiiruhtaessa toiseen junaan. Meillä ei kuitenkaan ollut vielä tulipalokiire, joten jäimme paikoillemme istumaan. Kului jonkin aikaa ja kuulutettiin, että pääsemme lähtemään. lähtö myöhästyi 32 min. aikataulusta, mutta saimme matkustaa puolityhjässä vaunussa. En tiedä yrittikö juna kiriä viivästystä kiinni, mutta taululla luki parhaillaan 277 km/h.

Frankfurtin lentokentän Airail-terminaalissa meille kerrottiin, laukunsiirtokone oli hajonnut 3 min. aiemmin, joten jouduimme kärräämään laukkumme itse lähtöselvitykseen. Siellä tuli seuraava tenkkapoo, kun minun rinkkaani ei kelpuutettu baggege-drop-tiskille. Minut ohjattiin B-hallista takaisin A-halliin, jossa olimme jo käyneet kysymässä tiskiä aiemmin, kun lentojamme ei näkynyt vielä tauluilla. Kysyin vähän kiukkuisena miesvirkailijalta, että jätänkö naisväen siihen ja lähden viemään laukkuani toiseen halliin. Hänen mielensä muuttui ja hän vei meidän parin kymmenen metrin päähän toiselle baggege-dropille, joten selvisimme hommasta käytännössä täysin vailla jonotusta. Homma olisi ollut liian yksinkertainen jos turvatarkastuksesta olisi selvinnyt ilman hässäkkää. Aiemmillakin Saksan lennoilla on saanut käyttää kamerarepun oikein takahuoneessa, eikä nytkään näyttänyt tulevan poikkeusta asiaan. Turvatarkastusvirkailija keräsi ystävällisesti koko porukan ja kaikki laukut mukaansa ja lähti ohjaamaan meitä 'takahuoneeseen'. Paikalla ollut poliisi pysäytti virkailijan ja kävi kuitenkin jonkunlaisen sananvaihdon hänen kanssaan, minkä jälkeen virkailija totesi, että tämä oli tässä ja hyvää matkaa...
Kentällä istuskeltiin ravintolassa ja käytiin pariin otteeseen tax-freessä.

Pääsimme koneeseen ajallaan ja lentomatka sujui aikataulussa. Helsingin päässä oli 25 astetta kylmempää kuin Länsi-Euroopassa ja satoi vettä. Laukut saapuivat ehjinä hihnalle, mitä olisi vielä voinut epäillä Frankfurtin päässä. Ajomatka kotiin sujui väsyttävissä merkeissä ja olimme kotona neljän maissa aamulla.