Kesän pakettimatka suuntautui tällä kertaa
Sisilian Taorminaan neljän edellisen kesän kohteen, Kreikan Pargan, sijaan.
Koska kyseessä oli aktiivinen rantaloma, piti
rannan olla on kelvollinen snorklaukseen ja Mazzoron rantoja syynättiin
tarkasti googlen satelliittikuvista ja netin valokuvista. Isola Bellan
ympäristö näytti sopivan louhikkoiselta ja kalliorantaakin löytyi, joten
hotelliksi valittiin melko lähellä oleva Villa Bianca.
Lento Helsingistä saapui Catanian kentälle, josta on reilun tunnin bussimatka Taorminaan.
Jo koneesta näki Etnan mukavasti
ja hetkeä aiemmin oli Napolin Vesuvius
ja tuliperäiset saaret erottuneet korkealta ilmasta selkeästi.
Samaiset maisemat näkyivät myös kotiin päin palatessa.
Etna hallitsee maisemaa itäisessä Sisiliassa, eikä voi välttyä miettimästä, millaista jälkeä se tekee, kun se joskus taas purkautuu kunnolla.
ja hetkeä aiemmin oli Napolin Vesuvius
ja tuliperäiset saaret erottuneet korkealta ilmasta selkeästi.
Samaiset maisemat näkyivät myös kotiin päin palatessa.
Etna hallitsee maisemaa itäisessä Sisiliassa, eikä voi välttyä miettimästä, millaista jälkeä se tekee, kun se joskus taas purkautuu kunnolla.
Saavuttuamme hotelliin jouduimme odottamaan
huonetta tai pikemminkin kyytiä sinne vajaan tunnin.
Olimme varanneet huoneen osittaisella merinäköalalla ja kun auto tuli hakemaan meitä hotellin ovelta ja lähti kiemurtelemaan kapeaa tietä ylös rinteelle, kävi mielessä mihinkä taas joudumme. Laukkuja kannettiin muutama kymmenen metriä erään rakennuksen läpi ja portaita ylös ja alas kunnes saavuimme oikealle ovelle. Oli aika yllätys astua huoneesta suurelle terassille ja huomata, että osittainen merinäköala taisi tarkoittaa muutamaa puun latvaa, jotja rajasivat komeaa merimaisemaa korkealta rinteeltä. Millainen täysi merinäköala olisikaan ollut?
Olimme varanneet huoneen osittaisella merinäköalalla ja kun auto tuli hakemaan meitä hotellin ovelta ja lähti kiemurtelemaan kapeaa tietä ylös rinteelle, kävi mielessä mihinkä taas joudumme. Laukkuja kannettiin muutama kymmenen metriä erään rakennuksen läpi ja portaita ylös ja alas kunnes saavuimme oikealle ovelle. Oli aika yllätys astua huoneesta suurelle terassille ja huomata, että osittainen merinäköala taisi tarkoittaa muutamaa puun latvaa, jotja rajasivat komeaa merimaisemaa korkealta rinteeltä. Millainen täysi merinäköala olisikaan ollut?
Hotellihuoneen sijainti rinteessä teki lomasta
kuntoilua muutenkin kuin snorklauksen merkeissä. Huone sijaitsi muutaman
kymmenen metriä hotellin vastaanottoa ylempänä ja joka aamu toistui sama
aamujumppa: alas rappusia ja kadun vartta alas aamiaiselle, sitten takaisin
ylös huoneelle, rantavaattet päälle ja varusteet mukaan ja takaisin alas.
Tässä vaiheessa toinen lähti viemään avainta respaan ja toinen käveli kauppaan ostamaan vesipulloja mukaan rannalle. Kaupalta oli vielä kymmeniä metrejä pitkät portaat alas rantaan.
Rannan portaat noustiin ja laskeuduttin lounasaikaan ja sitten iltapäivällä uupuneina kiivettin ylös, toinen haki kylmät after dive-oluet kaupasta ja toinen avaimen respasta ja taas kiivettiin portaita ylös huoneelle.
Tässä vaiheessa toinen lähti viemään avainta respaan ja toinen käveli kauppaan ostamaan vesipulloja mukaan rannalle. Kaupalta oli vielä kymmeniä metrejä pitkät portaat alas rantaan.
Rannan portaat noustiin ja laskeuduttin lounasaikaan ja sitten iltapäivällä uupuneina kiivettin ylös, toinen haki kylmät after dive-oluet kaupasta ja toinen avaimen respasta ja taas kiivettiin portaita ylös huoneelle.
Päivät kuluivat yhtä lukuun ottamatta rannalla
aamusta iltapäivään. Vedessä oltiin 45-60 minuuttia kerralla, sitten
lämmiteltiin auringossa ja kun taas oli riittävän lämmin, mentiin takaisin
veteen.
Lounaalla käytiin yleensä rannan yläpuolella
olevassa jätskikahvilassa, mistä sai myös varsin makoisia pizzan paloja. Ja Sisiliainen jäätelö on muuten oikeasti hyvää!
Ensimmäisenä päivänä kävimme lähimmällä rannalla
hotellista, Mazzaron lahdella, missä snorklasimme lahden molemmilla reunoilla.
Jälkimmäinen paikka oli parempi, mutta kumpikaan ei herättänyt suurempia tuntemuksia. Olimme varsin aikaisen kotoa lähdön vuoksi aika väsyneitä ja molemmat nukahdimme rannella parin vedessä käynnin jälkeen. Herätessämme rantapatjoilta aurinko paistoi jo sen verran matalalta, että aloimme jäämään varjoon eikä kolmatta kertaa enää menty veteen. Ei ensimmäinen päivä nyt ihan harakoille kuitenkaan mennyt, näimme merijäniksen,
mureenan
ja muuta mukavaa.
Päätimme kuitenkin kokeilla toista rantaa eli Isola Bellan rantaa seuraavana päivänä.
Jälkimmäinen paikka oli parempi, mutta kumpikaan ei herättänyt suurempia tuntemuksia. Olimme varsin aikaisen kotoa lähdön vuoksi aika väsyneitä ja molemmat nukahdimme rannella parin vedessä käynnin jälkeen. Herätessämme rantapatjoilta aurinko paistoi jo sen verran matalalta, että aloimme jäämään varjoon eikä kolmatta kertaa enää menty veteen. Ei ensimmäinen päivä nyt ihan harakoille kuitenkaan mennyt, näimme merijäniksen,
mureenan
ja muuta mukavaa.
Päätimme kuitenkin kokeilla toista rantaa eli Isola Bellan rantaa seuraavana päivänä.
Isola Bellan ranta on vaihtelevan kokoista
kiven murkulaa, skaala taisi olla herneen kokoisesta nauriin kokoiseen.
Meillä oli heinästä punotut rantapatjat, joten kiviä piti aina hieman sovitella selän alle sopiviksi. Ensimmäisellä kerralla tuolla rannalla leiriydyimme lähemmäksi Isola Bellan saarta, mutta tuo osa rannasta oli varsin ruuhkainen, joten jatkossa jäimme lähemmäksi rannan rappusia, josta kuitenkin pääsi veteen kompuroimatta ja vesikin oli hieman kirkkaampaa. Kaiken kaikkiaan näkyvyys vedessä oli hyvä koko viikon ja vesi oli lämpimämpää mihin aiemmilla Pargan reissuilla oli totuttu vastaavaan aikaan kesästä. Pinnan alla huomasi, että oli jollain muotoa suojellulla alueella, sillä kaloja oli runsaasti. Mutta erityisesti meriahvenista huomasi, että jotkut yksilöt olivat suurempia mitä yleensä Välimerellä näkee.
Lahden puolella oli hieno matala meriheinää kasvava niitty, minkä luona oli sadoittain juovabogia ja kelttejä.
Meillä oli heinästä punotut rantapatjat, joten kiviä piti aina hieman sovitella selän alle sopiviksi. Ensimmäisellä kerralla tuolla rannalla leiriydyimme lähemmäksi Isola Bellan saarta, mutta tuo osa rannasta oli varsin ruuhkainen, joten jatkossa jäimme lähemmäksi rannan rappusia, josta kuitenkin pääsi veteen kompuroimatta ja vesikin oli hieman kirkkaampaa. Kaiken kaikkiaan näkyvyys vedessä oli hyvä koko viikon ja vesi oli lämpimämpää mihin aiemmilla Pargan reissuilla oli totuttu vastaavaan aikaan kesästä. Pinnan alla huomasi, että oli jollain muotoa suojellulla alueella, sillä kaloja oli runsaasti. Mutta erityisesti meriahvenista huomasi, että jotkut yksilöt olivat suurempia mitä yleensä Välimerellä näkee.
Lahden puolella oli hieno matala meriheinää kasvava niitty, minkä luona oli sadoittain juovabogia ja kelttejä.
Isola Bellan etelän puoli oli selvästi
syvempää ja nähtävää oli reilusti pinnan alla. Kävimme kerran yhdessä sillä
puolen, mutta kierros jäi lyhyeksi aallokon ollessa voimakkaampaa ja meduusojen
ilmestyessä kuin tyhjästä.
Kävin toisena päivänä yksin siellä jolloin aallokko oli hieman kesympää, mutta ei silläkään reissulla mitään kovin säväyttävää näkynyt. Suuren lyhytpiikkiset merisiilit ja meritähdet olivat syvällä, useimmiten kymmenen metrin paremmalla puolella
ja kalat olivat lähinnä ruskoneitokaloja kallioiden reunoilla.
Kävin toisena päivänä yksin siellä jolloin aallokko oli hieman kesympää, mutta ei silläkään reissulla mitään kovin säväyttävää näkynyt. Suuren lyhytpiikkiset merisiilit ja meritähdet olivat syvällä, useimmiten kymmenen metrin paremmalla puolella
ja kalat olivat lähinnä ruskoneitokaloja kallioiden reunoilla.
Viikon ainoa retki tehtiin Etnalle, mutta sen
verran tinkien ettemme nousseet aivan ylös asti vaan jäimme Rifugio Sapienzalle
pariin tuhanteen metriin. Olin jo 80-luvulla käynyt ylhäällä ja koska puoliso ei
innostunut lähtemään ylös asti annoimme sen jäädä nyt väliin. Etnan
aktiivisuus oli kohonnut edeltävän parin viikon aikana ja vuori oli
purkautunutkin vähän, joten saimme lisämaustetta retkelle.
Menomatkalla pysähdyimme vuoden 1992
laavavirran kohdalle
ja ylemmäksi noustessa näki, että laava oli useamman kerran vuosien mittaan valunut tien yli. Sapienzassa kiersimme kaksi kraateria ja kävelimme ympäriinsä.
Istumme kuppilassa ja kävimme vielä syömässä lounaaksi pizzaa ja aracinoa ennen matkamuistomyymälä kierroksia ja bussille paluuta.
ja ylemmäksi noustessa näki, että laava oli useamman kerran vuosien mittaan valunut tien yli. Sapienzassa kiersimme kaksi kraateria ja kävelimme ympäriinsä.
Istumme kuppilassa ja kävimme vielä syömässä lounaaksi pizzaa ja aracinoa ennen matkamuistomyymälä kierroksia ja bussille paluuta.
Kävimme parina iltana köysiradalla mäen päällä
Taorminassa. Köysiradan terminaali on hotellin vieressä ja muutamalla eurolla
sai yhden suuntaisen lipun.
Mäen päältä köysiradan terminaalista oli 200 metriä kävelykadun, Corsa Umberton, portille.
Kadulla oli iltaisin paljon väkeä liikenteessä ja ensimmäisenä iltana siellä käydessämme osui pari hääseuruetta autoineen samaan ruuhkaan.
Mäen päältä köysiradan terminaalista oli 200 metriä kävelykadun, Corsa Umberton, portille.
Kadulla oli iltaisin paljon väkeä liikenteessä ja ensimmäisenä iltana siellä käydessämme osui pari hääseuruetta autoineen samaan ruuhkaan.
Päivällisiä nautittiin niin rannan tuntumassa
kuin mäen päällä Taorminassa. Hotellin vieressä köysirata-asemaa vastapäätä oli pieni viiniravintola, jossa kävimme kahdesti. Kysyessäni viinilistaa tarjoilija vinkkasi minut
sisälle ja kysyi missä hintaluokassa ja minkä väristä juomaa haluamme.
Ravintolassa oli kaksi seinää viinikaappeja ja hyllyjä ja kerrottuani budjetin
ja värin, alkoi tarjoilija osoitella kriteereihin sopivia pulloja hyllyistä.Ensimmäisellä kerralla söimme alkuruuaksi parsa- ja tomaattikeitot
ja pääruuaksi marsalakanaa (Pollo alla marsala)
ja naudan leikkeen (Cotoletta alla palermitana).
Viiniksi löytyi paikallista Baglio di Pionetta 2010 Nero d'Avolaa.
Toisella kerralla alkupaloiksi haukattiin miekkakalacarpaccio
ja antipasto (tätä ei ollut listalla, mutta tekivät pyydettäessä).
Pääruuaksi löytyi kalaa
ja pasta-annos.
Viiniksi valitsimme Le Chiare Viognier valkoviinin.
ja pääruuaksi marsalakanaa (Pollo alla marsala)
ja naudan leikkeen (Cotoletta alla palermitana).
Viiniksi löytyi paikallista Baglio di Pionetta 2010 Nero d'Avolaa.
Toisella kerralla alkupaloiksi haukattiin miekkakalacarpaccio
ja antipasto (tätä ei ollut listalla, mutta tekivät pyydettäessä).
Pääruuaksi löytyi kalaa
ja pasta-annos.
Viiniksi valitsimme Le Chiare Viognier valkoviinin.
Ensimmäisellä käynnillä ylhäällä Taorminassa
oli tarkoitus käydä työkaverin kehumassa Granducassa, mutta paikka ei ollut
vielä auki, emmekä jääneet odottelemaan vaan kävimme vieressä olevassa ravintolassa La Cisterna del Morossa pizzoilla.
Alkupaloiksi syötiin lämpimät voileivät,
pääruuaksi herkulliset pizzat
ja ruokajuomaksi talon valkoviiniä.
Tässäkin paikassa oli terassilta merinäköala, joskaan ei ihan niin hieno kuin Granducakasta.
Alkupaloiksi syötiin lämpimät voileivät,
pääruuaksi herkulliset pizzat
ja ruokajuomaksi talon valkoviiniä.
Tässäkin paikassa oli terassilta merinäköala, joskaan ei ihan niin hieno kuin Granducakasta.
Seuraavalla kerralla pääsimme sitten tuohon
Granducaan, terassin parhaat näköalapaikat oli jo varattuina, joten pääsimme
terassille toiseen pöytäriviin.
Meille esiteltiin tarjoilijamme, joka sitten päivysti jossain lähistöllä koko ruokailun ajan ollen koko ajan valmiina toteuttamaan toiveemme. Terassi täytyy aika nopeasti ja kun lähdimme pois oli sisälläkin täyttä ja aulassa istui ihmisiä odottamassa pöytiin pääsyä. Söimme alkupaloiksi antipastot
ja pääruuaksi leikkeen (Cotoletta alla palermitana)
ja pasta-annoksen.
Viininä oli Don Già Nero d'Avola.
Ruoka oli hyvää eikä pitkällä kaavalla syömisestä seurannut edes konkurssia vaan koko setistä selvittiin noin 70 eurolla.
Meille esiteltiin tarjoilijamme, joka sitten päivysti jossain lähistöllä koko ruokailun ajan ollen koko ajan valmiina toteuttamaan toiveemme. Terassi täytyy aika nopeasti ja kun lähdimme pois oli sisälläkin täyttä ja aulassa istui ihmisiä odottamassa pöytiin pääsyä. Söimme alkupaloiksi antipastot
ja pääruuaksi leikkeen (Cotoletta alla palermitana)
ja pasta-annoksen.
Viininä oli Don Già Nero d'Avola.
Ruoka oli hyvää eikä pitkällä kaavalla syömisestä seurannut edes konkurssia vaan koko setistä selvittiin noin 70 eurolla.
Söimme kolme kertaa hotellin lähellä Mazzoron lahden rannalla olevassa Il Delfinossa.
Ensimmäisellä kertaa palvelu oli hieman verkkaista, toisella kertaa homma toimi jo sujuvammin.Ensimmäisellä kerralla nautimme talon valkoviinin kera miekkakalaa
ja kanamunakinkkupastaa.
Toisella kertaa söimme alkupaloiksi antipastoa,
parmesan-rucolasalaatin
ja pääruuaksi taas miekkakalaa vihersaalatin kera
ja kanamunakinkkupastaa. Ruokajuomana oli pullo Lapilli Murgo valkoviiniä.
Kolmannella kerralla söimme savustettua tonnikalaa,
antopastoa
ja pääruuaksi kinkku-muna- ja pistaasi-katkarapupastaa.
Viininä oli paikallista Regaleali Bianco valkoviiniä.
Italian jäätelöt veivät kielen mennessään, lähikahvilasta löytyi parhaat jäätelot, joita syötiin parhaimmillaan kahdesti päivässä maistelleen lähes koko valikoima läpi. Myös ylhäällä Taorminassa maisteltiin jätskejä, mutta lähipaikan makujen voittanutta ei vaan löytynyt.
Taormina tuntui varsin mukavalta paikalta viettää keskikesän viikko, ei ollut liian kuumaa ja merivesi oli miellyttävän lämpöistä. Rannalla oli väkeä, mutta löysimme aina paikan rantapatjoillemme.
Alhaalla Mazzarossa oli yllättävän rauhallista. Jonain iltana jostain ravintolasta kuului pianon soittoa, mutta disco-jumputus loisti poissa olollaan. Toisaalta eipä siellä sitten olisi paljon yöelämää ollutkaan jos sitä olisi kaivannut.
Ruoka oli poikkeuksetta hyvää ja ainakin meille osui kevyempiä annoksia kuin Kreikan matkoilla.
Suosittelemme!