Parga 2008

Kesän 2008 varsinainen lomamatka tehtiin Pargaan Luoteis-Kreikkaan heinä-elokuun vaihteessa.
Lennot olivat aika hyviin aikoihin, tosin lähtö Helsingista oli jo kuuden jälkeen ja kotoa piti lähteä aamuyöllä varsin lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Aikaisen lähdön plussa oli että olimme perillä Pargassa lounaalla jo puolen päivän jälkeen ja ehdimme olemaan rannalla muutaman tunnin jo ensimmäisenä päivänä.

Loma otettiin lomana eli millekään retkille ei lähdetty ja päivät vietettiin rannalla. Rannan ja ylipäänsä kohteen suhteen paikka osoittautui nappivalinnaksi. Piso Krioneri ranta meni kerrasta meikäläisen top-5 listalle Euroopan snorklauspaikoista.

Myös viereinen Krioneri ranta oli aika hyvä itäreunastaan, keskemmällä oli turhan paljon vesiliikennettä.

 Jollain tahoilla hehkutettu Valtos ranta ei ansainnut tylsän näköisen rannan vuoksi käyntiä lainkaan, riitti kun näimme linnakkeelta miltä se näytti.

Hotellina oli Rezi, joka vastasi tarpeitamme huoneen ja sijainnin osalta. Lisäksi hotellissa on mukava uima-allas iltapäivän makeanveden kellutteluja varten.

Hotellista oli matkaa rannalle n. 150m ja matkalla oli sopivasti kauppa ja leipomo, joista haettiin aamiaisen jatketta ja kevyttä lounasta.
Piso Krioneri ranta on molemmilta sivuilta kallioiden rajaama. Ranta on pääasiassa pientä kiveä, mutta paikoin vesirajassa on soraakin. Ranta syvenee melko jyrkästi ja syvemmällä pohja on suurempia kiviä ja hienoa hiekkaa.

Kaloja näkyi paljon lähes vesirajasta lähtien, lähimpänä rantaa hammasahventen poikasia, tokkoja ja limakaloja,

 

hieman syvemmällä kelttejä, atlantinliskokaloja, hammasahvenia ja huulikaloja.

 

Muutaman metrin syvyydessä hiekalla oli pieniä kampeloita, mulloja ja niitä seurailevia hammasahvenia.

Muutaman kymmenen metrin päässä rannasta on 5-10 metrin syvyydessä meriheinäniittyjä ja suuria lohkareita.

Meriheinikon päällä näkyi suuria parvia juovabogia (Sarpa salpa).

Lohkareiden alta ja lähistöltä löytyi skorpionisimppuja, meriahvenia ja kardinaaliahvenia.

Lisäksi snorklausretkillä näkyi suuria punaisia meritähtiä, kesken kasvuisia barrakudia, mureena ja monia muita lajeja...

mielenkiintoisia maisemia ja naissnorklaaja =)

Vedessä kelluttelun lisäksi tietty syötiin ja käveltiin kylän rantakadulla ja kujilla.
Päivät lomarutiinit alkoivat herätyksellä klo 8, rannalle menolla klo 9 ja paluulla hotellille klo 15-16. Lähikaupasta haettu sämpylälounas syötiin yleensä rannalla ja päivän varsinainen ruokailu jätettiin alkuiltaan rannan ravintoloihin. Tosin välillä lipsuttiin pizzalle (koske ne olivat niin hyviä) Bird of Paradiseen rannan lähelle.

Rantakadulla oli mukava katsella satamaa, merta ja ihmisiä päivälliselle mennessä.

Hieman ennen auringonlaskua puujaloilla koikkelehtiva kaveri hauskuutti (ja häiritsi) ihmisiä,

Toinen teki taidetta spraymaaleilla

 
ja joku yritti saada kalaa.

Rantakatu on täynnä tavernoita ja baareja. Päivällisellä syötiin yleensä liikaa, tilattiin turhan paljon alkupaloja ja sitten pääruoka tuntui jo hieman turhalta. Alkupaloiksi maisteltiin pinaattipiiraita,

juustopiiraita,

uunifetaa,

salaatteja, tsatsikia, viinilehtikääryleitä

ja pääruuaksi gyroksia, souvlakia, kanaa metaxakastikkeella (puolison suosikki). Sinänsä hassua että vaikka ruokia oli tarkoitus kuvata, niin kuvaaminen unohtui yleensä pääruokaan päästäessä. Malliksi on kuitenkin reissun ankein souvlakiannos.

Jälkiruokana oli yleensä ouzo lasillinen, joko ihan itse tilattu tai talon tarjoama tai molemmat kuten kerran kävi.
Päivällisen jälkeen poikettiin drinkkibaareissa jos ehdittiin happy-hourin aikana niihin. Sitten käveltiin kujilla hypistelemässä matkamuistokrääsää eli 'käyttöesineitä'.

Rantakatua oli mukava madella vielä ennen hotellille menoa ja katsella kylän valoja ja veneitä.

Ainoa 'retki' minkä teimme oli kävely vanhalle venetsialaiselle linnakkeelle joka näkyy sataman takana.

Ehdimme juuri ylös juuri auringon laskiessa vuorien taakse ja katselimme linnakkeen laelta maisemia Valtos rannalle ja merelle. Itse linnakkeessa ei ole kovin paljon nähtävää, muutama tyhjä huone ja kammio.

Kiipesimme kerran Piso Krionerin vieressä olevalle kalliolle pitkin oliivilehdon reunaa kulkevaa polkua, iltapäivä oli kääntymässä illaksi mutta ilma oli vielä aika lämmin ja hiki nousi pintaan. Kalliolta oli kivat näköalat ja laulukaskaat sirittivät joka puolella.

Viikon reissusta jäi hyvä maku ja Parga ihastutti sopivan kokoisena lomakohteena jossa on mukavat rannat.
Lopussa on vielä videopätkä Piso Krioneri rannan edustalta muutaman metrin syvyydestä.

Saksa kesällä 2008

Vajaa viikko Englannin reissun jälkeen oli aika taas lentää lomailemaan. Määränpäänä oli Bremen Saksassa ja matkaseurana 7 v. tytär. Lennot olivat jälleen varattu Ryanilta, meno 27.6. ja paluu 2.7. Perillä odotti vuokraamon VW Polo, myös molemmat reissun hotellit oli varailtu etukäteen.

Matkaan lähdettiin heti aamusta perjantaina ja lento oli ajallaan Bremenissä 11:05.

Autovuokraamossa asiointi sujui nopeasti ja pian oltiin pysäköintitalossa ihmettelemässä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Apuna oli muutama ennalta tehty reitti GPS:ssä ja pari kopioitua karttalehteä. Moottoritien viittoja seuraten pääsi nopeasti kentältä kehätielle ja varsinaiselle autobaanalla. Sää oli sateinen, mutta melko lämmin. Tarkoituksena oli ajaa ensin hotellille Soltaun pohjoispuolelle, mutta kun vilkuilin karttaa matkan varrella, ajattelin säästää aikaa ja turhaa ajamista ja niin ajoimme suoraan Walsroden lintupuistoon (Vogelpark Walsrode).

Perille löysi helposti kun viitat löytyivät jo moottoritieltä, auto jätettiin parkkiin ja sadetakit kaivettiin matkalaukusta.

Puistossa on suuri määrä erilaisia lintulajeja (n. 700 lajia ja 4000 yksilöä) pienistä papukaijoista kondorikotkiin.

Itselle kohde oli tuttu parin edellisen käynnin perusteella, mutta tyttärelle paikka oli uusi kokemus. Tihkusateessa pääsimme katselemaan pingviinejä aivan läheltä silmätysten kun linnut kävelivät aitauksensa muureja pitkin.

Papukaijoille sai ostaa kioskista nektaria ja sitten mennä lentohäkkiin ruokkimaan niitä. Tyttö oli hieman ihmeissään kun 5-6 kaijaa istui käsivarsilla ja pään päällä.

Yksi äkäpussi jopa nokkaisi lasta sormeen. Seuraava vihamielinen luontokappale oli hanhi joka puri tyttöä nilkkaan oikein kunnolla kun lapsi päätti silittää lintua taputteluaitauksessa. Suuressa lentohäkissä sai iibiksiä ja muita haikaroita ruokkia jauhomadoilla.

Satuimme sopivasti näytöspaikalle kun lentonäytös oli alkamassa. Esiintymässä oli pelikaaneja, keisarikotka, kondori, sihteeri, muuttohaukka ja muita pienempiä siivekkäitä.

Kävimme myös toisessa näytöksessä sisätiloissa katsomassa lentävää koiraa, käärmettä, liito-oravaa, papukaijoja ym otuksia. Lintupuistosta löytyy myös palanen sademetsää viidakkotalosta.

Kun lintupuisto oli kierretty noin puoli toista kertaa, jatkoimme matkaa kohti hotellia. Paikka oli Soltaun kupeessa oleva Wolterdinger Hof. Hotelli oli rauhallisella paikalla oleva pieni ja viihtyisä paikka. Booking.comin arviot osuivat aika nappiin.

Alkuun meillä oli pienoisia vaikeuksia löytää hotellille, en ajanut harhaan mutta putosin kartalta joksikin aikaa GPS:stä huolimatta, kun pieniä kyliä ei löytynyt kartalta. Säkällä ajoin riittävän pitkälle umpimähkään kunnes hotellin viitta näkyi tien sivussa.

Lauantaina oli aamusta hieman sateinen sää joten päivän kohteeksi valittiin Hodenhagenissa oleva Serengeti Safaripuisto.

Tuokin paikka oli minulle entuudestaan tuttu ja ajattelin että alussa olevalla safarikierroksella pieni sade ei haittaisi liiaksi. Ajelimme hiljalleen safari osuuden läpi ja ajoimme eläinten nuuhkia käsiä ikkunoista (missä se oli sallittua)

ja pysähdyimme ruokkimaan peuroja, poneja, vuohia ym eläimiä. Siinä vaiheessa kun puolen kymmentä karvakasaa piiritti tyttöä ja vaati enemmän tai vähemmän röyhkeästi ruokaa, alkoi pieni paniikki saada otteen tytöstä. Tilanteista kuitenkin selvittiin ilman puskemisia tai suurempi tuuppimisia.
Osaa eläimistä ei syystä tai toisesta saanut silitellä:

Sää parani siihen mennessä kun saimme auton parkkiin ja menimme huvipuiston puolelle. Siellä huomasi kuinka vähän ihmisiä oli liikkeellä, osa ruokapaikoista oli kiinni eikä laitteisiin joutunut jonottamaan. Kävimme läpi kaikki sopivan hurjat laitteet ja katselimme näköaloja maailmanpyörästä.

Puistosta löytyy myös apinamaa, missä pääsee kävelemään apinahäkkeihin.

Tytär oli innoissaan kun pääsi ruokkimaan makeja apilankukilla.

Menimme mukaan 'maastobussilla' tehtävälle kierrokselle, missä ajettiin sekä oikeiden että muovisten eläinten seassa. Muoviset sarvikuonot hyökkäilivät autoa kohti ja leijonat karjuivat.

Serengetissä meni koko päivä ja paluumatkalle lähdettiin vasta sitten kun laitteet suljettiin.
Sunnuntaina oli jo aamusta aurinkoinen sää joten lähdimme muutaman kilometrin päässä hotellilta olevaan Heide-park huvipuistoon.

Tuokin paikka oli entuudestaan tuttu, mutta uusia laitteita oli tullut paljon sitten viime käynnin. Tosin edellisestä käynnistä taisi olla lähes 20 vuotta.

Kävimme lähes kaikissa härveleissä ja kieputtimissa mihin tytär pääsi ja itse testasin yksin muutaman vauhdikkaamman pelin.

Vauhdikkaimmat kyydit tarjosi vuoristorata 'Colossos', 60 asteen syöksy ja 120 km/h...

Katapulttikiihdytyksellä lähtevä Desert Race jäi harmittavasti kokeilematta laitteen ollessa suljettu iltapäivällä. Siinä olisi päässyt kokeilemaan 2,4 sekunnissa 0-100 km/h kiihdytystä.
Ehdimme katsoa myös yhden delfiininäytöksistä.

Siinä vaiheessa kun useimmat meille sopivat laitteet oli käyty kertaalleen läpi, alkoi uusintakierrokset. Intiaanivuoristoradassa ja Grottenblitz-radassa käytiin useita kertoja ja pitkään koskiseikkailuunkin eksyttiin muutama kerta.

Testasimme myös puiston molemmat vesivuoristoradat, tosin sadetakin päällä. Sinänsä vähän pliisua suojata itsensä kastumiselta mutta kun katsoi kokovartalo föönissä itseään kuivaavia ihmisiä, ajatteli ettei ehkä ole tarpeen kastella itseään päästä varpaisiin.

Maanantaina oli jälleen eläintarha päivä, ajoimme aurinkoisessa säässä Hannoveriin. Olin netistä bongannut Hannoverin Erlebnis Zoo-eläintarhan ja se oli varasuunnitelmana siltä varalta ettei Heide-parkissa käydä kahtena päivänä.

Tarhasta löytyy viisi erilaista teemakohdetta normaalin eläintarhan lisäksi. Sambesi-joella veneillään ja kierrellään Afrikan eläinten keskellä.

Jungle palacessa ovat Aasian norsut, tiikerit ja leopardit.

Norsutarhan tähtenä oli toukokuussa 2008 syntynyt terhakka pikkupoika.

'Pienokainen' osasi jo pistää kärsänsä solmuun:

Lapsille oli Mullewapp leikkipaikkoineen ja hurjine liukumäkineen sekä lasten eläintarha missä pääsi silittelemään erilaisia karvapalleroita.

Muut teemat ovat Gorillavuori, missä ovat mm gorillat, simpanssit ja orangit ja Meyerin maatila maatilan eläimineen.
Eläintarha oli monin paikoin moderniin tyyliin tehty paikka, missä esimerkiksi suuret kissapedot ja isot apinat näki lasin takaa. Alueella on melko selkeä kävelyreitti eikä turhaa siksakkia joutunut kävelemään nähdäkseen kaikki lajit.
Tarhassa oltiin täysi päivä ja hotellia kohti lähdettiin ajamaan vasta kun tarhaa ryhdyttiin sulkemaan.
Paluumatkan pikkutieosuudella ihmeteltiin vielä Saksalaista maalaismaisemaa.

Tiistain ohjelma ei ollut valmiiksi mietitty matkalle lähtiessä, mutta karttoja katsellessa tuli mieleen käydä Bremerhavenissa ennen Bremeniin majoittumista.
Netistä oli sattunut silmiin Bremerhaven Zoo am Meer, missä on esillä viileämpien alueiden lajeja. Eläintarhan luo ei ajettukaan tuosta vaan, koska ajo-ohjeeni oli hieman turhan suurpiirteinen. Mitään vahinkoa pienestä kiertelystä ei ollut, koska aikataulu oli "Illaksi Bremeniin". Sää oli helteinen ja olisi tehnyt mieli käydä uimassa, mutta vettä ihmeteltiin vain kuivalta maalta käsin.

Eläintarha on pieni mutta hieno. Varsinaiset vetonaulat ovat kolme jääkarhua.

Myös tässä tarhassa oli mahdollisuus katsella karhuja lasin läpi sekä pinnan päältä että alta.

Karhujen lisäksi siellä on merenelävistä pingviinejä, suulia, hylkeitä, merileijonia ja -karhuja.

Muita 'ei niin jokapäiväisiä' lajeja ovat puumat,

pesukarhut

ja keapapukaijat.

Eläintarha oli aika nopeasti kierretty pariin kolmeen kertaan ja koska aikaa oli, kävelimme satamaan. Eläintarhaa ja parkkipaikkaa etsiessä oli matkalla osunut silmiin oikea saksalainen u-vene.

Laiturissa on museoituna U-2540 "Wilhelm Bauer" tyyppiä U-Boot XXI.

Das Boot-leffa ja tv-sarja ovat aina olleet sen verran kovia juttuja ettei tuossa veneessä käyntiä yksinkertaisesti voinut jättää väliin.
Sisätilat olivat vielä ahtaammat kun olin kuvitellut ja aina seuraavaan osastoon mennessä kolhaisi päänsä johonkin. Tytär sen sijaan liikkui aluksessa hienosti kun ensin kerroin kuinka luukuista heilahdetaan läpi.

Matka jatkui Bremeniin ja kohti hotellia. Hotelli Mercure Hanseatic Bremenin löytäminen oli koko matkan haasteellisin suunnistustehtävä. Saavuimme Bremeniin kello neljän ruuhkaan, tulosuunta oli aivan jotain muuta kuin ajo-ohjeissa ja GPS-reitissä. Näin kyllä gepsusta missä suunnassa ja kuinka kaukana hotelli oli, mutta kun juuri siihen suuntaan ei päässyt kääntymään... Ajoin kolme kertaa harhaan niin että hotelli oli koko ajan alle kilometrin päässä. Kerran eksyin moottoritielle, onneksi seuraava liittymä oli vain muutaman sadan metrin päässä.

Lopulta hotelli löytyi, saimme huoneen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja katsomaan vanhaa kaupunkia. Kävelimme hotellilta keskustaan, ylittäen Weser-joen pariin kertaan.

Viimein ruokaa löytyi, samoin vanhat kirkot jotka olivat jo sulkeneet ovensa siltä päivältä.

Rolandin patsas ja soittoniekat sentään olivat nähtävissä.

Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen palattiin ratikalla hotelliin, pakattiin matkalaukku, käytiin tankkaamassa auto ja yritettiin mennä ajoissa nukkumaan. Kello oli soittamassa neljältä aamulla, joten tiedossa oli aika lyhyt yö.

Aamu sujui ripeästi ja olimme menossa jo vartti herätyksen jälkeen. Aika hyvä suoritus ottaen huomioon että tytär nukkui ehkä 6 tuntia ja minä paljon vähemmän. Kentälle ajo oli helppoa ja auto saatiin pysäköintitaloon, mistä oli lyhyt kävely Ryanairin terminaaliin. Lähtöselvitys sujui nopeasti ja aamiainen syötiin sen jälkeen kentällä. Lento sujui nopeasti, taisi olla 1h45min ja kone laskeutui ajoissa Tampereelle.

Matka oli kaikin puolin onnistunut ja sääkin oli kokonaisuutena hyvä, vaikka kahtena ensimmäisenä päivänä vähän vettä satoikin. Autolla ajettiin yhteensä 666km neljän varsinaisen matkapäivän aikana eli päivä matkat olivat varsin kohtuullisia. Wolterdinger Hof oli sijainniltaan hyvä, lähimpänä retkikohteista sijaitsi Heide-Park (4km) ja kauimpana Hannoverin eläintarha (97km). Bremerhaveniin matkaa kertyi noin 170km ja sieltä Bremeniin noin 70km.

Linkkejä matkan kohteisiin:
Walsrode vogelpark http://www.vogelpark-walsrode.de/
Serengeti-park http://www.serengeti-park.de
Heide-park http://www.heide-park.de/
Erlebnis Zoo Hannover http://www.zoo-hannover.de
Bremerhaven Zoo am Meer http://www.zoo-am-meer-bremerhaven.de/