torstai 4. heinäkuuta 2013

Détour de France 2013

Kesän 2013 lento/automatka suuntautui mukavaksi koetulle Etelä-Ranskan alueelle, tarkemmin ottaen Midi-Pyrénéesin ja Languedoc-Roussillonin alueille.
Lennot ostettiin suoraan KLM:ltä reitillä Helsinki-Amsterdam-Toulouse, kun Lufthansan aikataulut ja hinnat eivät sopineet kuvioon. Autoksi vuokrattiin Budgetilta Renault Scénic.
Reittisuunnitelmamme oli alun perin Toulouse - Gavarnie - Bagneres de Luchon - Andorra - Montsegur - Tautavel – Toulouse. Tarkoituksena oli käydä muutamassa uudessa kohteessa sekä katsastaa muutama vanha tuttu paikka.
Majoituksista varattiin etukäteen kolme suoraan sähköpostilla ja kolme booking.comin kautta.
Näistä oli vanhoja tuttuja Gavarnien Compostelle ja Monsegurin Auberge de Montsegur.

Retken piti olla Tour de France 2013, mutta tekstistä selviää, miten siitä tulikin Détour de France 2013 eli Ranskan kiertotie/kiertely 2013.



19.6. Suunnitelmien joustavuutta testataan


Aina ei mene niin kuin Strömsössä. Reissu lähti hyvin käyntiin ja sujui kivasti Lourdesin ihmeeseen saakka. Ihme ei ollutkaan Neitsyt Marian ilmestyminen vaan raamatulliset mittasuhteet saanut tulva. Jo Toulousessa Garonne-joki näytti apupilotin mielestä oudon mutaiselta ja villisti virtaavalta ja Lourdesin paikkella maisema näytti paikoin tsunamin jälkeiseltä. Gave de Pau oli virrannut oikein kunnolla yli äyräiden ja joessa oli irronneiden puiden muodostamia röykkiöitä.



Helikoptereita lensi edes takaisin vuorille. Maantiellä oli varoituksia liejun aiheuttamasta liukkaudesta ja kaivinkoneita näkyi joen reunoilla.

Ajoimme hetken kiertotietä, kunnes tuli stoppi. Autolla vastaan ajanut paikallinen herra elehti meidät pysähtymään ja kysyi mihin olemme matkalla ja levitteli käsiään että kaikki on suljettu. Soitin Gavarnien hotelliin ja emäntä sanoi, ettei kylään pääse tänään. Kysyimme vielä poliisilta asiaa ja hän vahvisti asian laidan. Seurasi u-käännös ja stoppi booking.comin tutkimiseksi kännykällä.
Näytti siltä, että muutaman kilometrin päässä olisi ollut sopiva hotelli, mutta matka sinne tyssäsi veden tukkimaan alikulkutunneliin. Otimme kurssin takaisin Lourdesiin, mutta pyhiinvaellushotellit eivät oikein houkutelleet, joten ajoimme vielä Bagnères de Bigorreen. Hotelli löytyi ensimmäisellä yrittämällä, siisti 3:n hengen huone La Paixissa oli aamiaisilla alle 70 euroa.



Kävelimme illalliselle läheiseen ravintolaan syömään illallisöverit. Kolmen hengen menut juomineen maksoivat vähän vajaat 50 €. Hotellilla katselimme vielä tv:sta uutiskuvia seudun tulvista ja jotenkin näytti siltä, että seuraavan päivän suunnitelmat vedetään hatusta uusiksi.



20.6. Vaikeuksien kautta voittoon



Aamu valkeni selkeänä Bagnères de Bigorressa ja aamisen jälkeen haimme leipomosta evästä päiväksi ja ostimme pari sanomalehteä muistoksi tapahtumista.



Tarkoituksena oli käydä kävelemässä vuoristojärvi Lac Gaubella ja ajoimme muutaman kymmenen kilometriä Bagnèresista Cauterets'in suuntaan. Matka tyssäsi kuitenkin Route Barrée -kylttiin ja satakunta metriä sen jälkeen poliisiin, joka ystävällisesti tiedusteli, enkö sattunut huomaamaan kiertämääni kylttiä tiellä. Saimme myös kuulla, että muun muassa reitti Gavarnieen olisi poikki useita päiviä.

Seurasi u-käännös ja reittimuutos kohti Col d'Aubisquea. Reitti kulki kapeita ja jyrkkiä teitä ja ensimmäisenä kohteena oli Col de Soulor (1474m).


 
Söimme evässämpylät, katselimme pyöräilijöiden ponnisteluja ja solan yllä liitäviä hanhikorppikotkia.




Tie jatkui hienoissa maisemissa lumisten kohtien läpi Aubisquelle.


Huipulla riitti väsähtäneen näköisiä pyöräilijöitä, jotka kuvauttivat itsensä solan merkkipylväällä (1709m).



Poikkesimme matkamuistomyymälään ja kahvilaan sekä kuvasimme maisemia ja hevosia.


Lasku solasta alas Gouretteen sujui aika vauhdikkaasti korvien ollessa lukossa koko ajan laskusta johtuen. Soitin alhaalta Gavarnien hotelliin ja tiedustelin reitin mahdollisesta aukiolosta. Riemuksemme sain seikkaperäiset ohjeet miten pääsisimme perille. Lisäksi minulle sanottiin, että jos poliisin kanssa tulee ongelmia, soitan hotelliin ja annan luurin poliisille.
Ajomatka ei sujunut ihan ohjeiden mukaan, kun navigaattori ei lukenut sekavia ajatuksia. Vaati pientä edestakaisin ajoa päästä oikealle reitille ja pari kolme neuvottelua poliisin ja teiden korjaajien kanssa.


Äärimmäisen kapean ja jyrkän kärrypolun jälkeen pääsimme Luz St-Sauveurin viereen, mistä tulvatuhot näkyivät selvästi.



Pysähdyimme ottamaan parit kuvat mutaisesta Gave de Pausta Pont Napoléonilta.
 
Luzista Gavarnieen matka sujui mutkitta. Saimme huoneemme Compostelle -hotellista ja menimme samoin tein nälkäisinä syömään.

Ravintolassa istuessamme viimeiset pilven rippeet väistyivät huippujen yltä ja Cirque de Gavarnie näyttäytyi koko komeudessaan.


Tuntui hyvältä olla perillä.



21.6. Juhannuksen viettoa vuorilla.


Heti aamusta selvitettiin pääseekö tyttö kauan odotetulle ratsastusretkelle. Hotellin emäntä soitti pari puhelua ja tarjosi välillä luuria minullekin. Retki saatiin järjestettyä ja kymmeneltä lähdimme tapamaan retken vetäjää ja hevosia. Sää oli sateinen joten varustus oli sen mukainen.
Me aikuiset lähdimme kävelemään reput selässä ja huput silmillä kohti Cirque de Gavarnieta.


Sade taukosi välillä ja viileästä säästä huolimatta fleece alkoi olla takin alla liikaa kun jyrkin nousu alkoi. Maisemat olivat kohdillaan kun pääsimme ylös rinteelle Hotellerien pihaan.


Kahvila oli kiinni, mutta meillä oli omat eväät matkassa.
Jatkoimme kävelyä vielä jonkun matkaa kohti 'kattilaa' ja vesiputouksille.


Laskin kolmetoista putousta rinteiltä, vettä niistä kertyi kuitenkin suhteellisen vähän laakson pohjalla kuohuvaan siniharmaaseen koskeen.




Palasimme takaisin Gavarnieen ja söimme lounaaksi sämpylät mallasjuomien kera. Meidän pieni vaellus oli ollut 9,2 kilometriä pitkä ja nousua tuli 250 metriä, mutta silti kropassa tunsi kävelleensä. Tein vielä ennen hotellille paluuta parin kilometrin kuvauslenkin ja poikkesin kylän kirkossa ja hautausmaalla.






Ratsastaja saapui retkiltään ennen viittä ja vaatteiden vaihdon jälkeen meidän oli tarkoitus ajaa ylös Col des Tentesille ja kävellä siitä Pic des Tentesille. Jo hotellilta lähtiessä satoi ja bonuksena ylös vuorille nouseva tie oli suljettu. Näistä sulkemisista ei tietenkään kerrota alhaalla, vaan annetaan autoilijan ajaa pari kilometriä mäkeen sulkukyltille.
Kun kerran olimme autolla liikenteessä, ajoin vajaat kymmenen kilometriä Gedreen. Kävimme pizzalla ja otimme vielä jälkiruuiksi creme bruleet ja creme caramelin.
Sade oli lakannut kun palasimme Gavarnieen, joten lähdimme vielä reilun parin kilometrin pikkukävelylle hevospoluille.







22.6. Lunta ja auringonpolttamia


Aamu valkeni hieman utuisena, mutta hetkessä pilvet hälvenivät ja Gavarnien huiput näkyivät sinitaivasta vasten.




Söimme aamiaisen, pakkasimme kamat, maksoimme hotellin ja juttelimme hetken Sylvien kanssa ennen lähtöä Gavarniesta. Selvisi, että matkaan oli tulossa lisää muutoksia, sillä Luzin suunnalla oli yhä rajoituksia ja Col du Tourmalet oli lumen vuoksi suljettu.
Kävimme hakemassa juhannuspäivän fiilistä yli 2100 metrin korkeudesta Cirque de Troumouselta.


Siksak-nousun jälkeen edessä aukesi 10 km leveä luonnon amfiteatteri.


Kävelimme reilun kilometrin päähän neitsyt Marian-patsaalle väistelle lampaan papanoita.



Välillä kävelimme paksussa lumihangessa ja välillä poluilla. Puron ylityskin sujui lumisiltaa pitkin.


Gemssit ja korppikotkat loistivat poissaolollaan, mutta paluumatkan kahvilapysähdyksellä tilanne korjaantui kun taivaalla näkyi yhtenä parvena ainakin 24 korppikotkaa. Oli hanhi-, pikku- ja partakorppikotkia. Alppimurmeleita näkyi useita mennen tullen tien varressa.







Otimme kurssin aiempia kiertoteitä pitkin kohti Lourdesia ja siitä Bagnères de Bigorren kautta Hourquette d'Ancizanille (1564 m).




Vaikkei Ancizan olekaan Tourin HC mäkiä, oli etenkin itärinne aika vaikuttava. Meille se oli lasku, mutta kilpailijoille se on pahimmillaan 16 %:n nousu. Nousu ei mutkittele kovin paljoa, vaan se on silkkaa suoraa murhaa. Col d'Aspin jäi välistä, koska emme viitsineet palata Ancizanilta kymmentä kilometriä väärään suuntaan päästäksemme laskemaan Aspinin mäkeä alas kellon ollessa kuitenkin aika paljon.
Seuraava Tourin sola reitillämme oli Col de Peyresorde (1569 m), josta tuntui oleva yhtä soittoa laskua (tai nousua jos kilpailee tämän vuoden kisassa) Luchoniin.


Bagnères de Luchonissa seikkailtiin hetki navigaattorin miettiessä omiaan ennen kun löysimme reitin Villa Portilloniin. Olimme ainoa asukkaat pikku hotellissa ja saimme hyvät ohjeet talon sääntöihin ja kylän ruokapaikkoihin.


Illalliseen kului pari tuntia kun sain ensin odottaa pääruokaani ja sitten jälkiruokaa. Lopuksi neuvottelimme vielä tarjoilijan kanssa loppusummasta.




Kämpille kävelimme paikallisten kadun varressa olevien juhannuskinkereiden kautta. Joku jopa tanssi orkesterin soittaessa.



23.6. Route Barrée eli pääseekö täällä mihinkään?


Suunnitelma: kävely Lac d'Oo:lle ja Cascade d'Enferille sekä ajo Superbagneresille.
Toteutunut: ajo Col d'Aspin huipulle ja takaisin. Pilviä ja hyytävää tihkua. Käynti köysiradalla Superbagneresilla lähes nolla näkyvyydessä. Taas pilviä ja hyytävää tihkua.

Eli kaksi Route Barrée (=tie suljettu) -kylttiä pisti tehokkaasti suunnitelmat uusiksi.


Lisäksi majapaikan isäntä Mike kertoi, että Espanjan puolella Val d'Aranissa on myös pahoja tulvatuhoja. Siinä vaiheessa oli hyvä toivoa, että ne korjaantuvat yön aikana, sillä meillä oli tarkoituksena ajaa juuri sinne.
Katsoin kyllä espanjan tielaitoksen sivulta, ettei varsinaisia sulkuja pitäisi olla reitillä Andorraan. Jos niitä jostain syystä olisi ollut, olisi jäljelle jäänyt vaihtoehto ajaa Ranskan kautta Andorraan. Siitä tapauksessa samat solat olisi pitänyt kieputtaa kahteen kertaan läpi.
Vaikka suunnitelmat menivätkin mönkään, kävimme sentään Arreaussa kahvilla ja ”jne:llä” sekä Ris:ssä sunnuntaimarkkinoilla, josta matkaan tarttui saippuatarjous - viisi ihanantuoksuista palasaippuaa 10 eurolla.






Col d'Aspin (1489 m) näyttäytyi yhtä tuulisena ja tihkusateisena kuin toissa vuonnakin.



Meillä oli piknik autossa solan harjanteella. Eväinä oli patonkia, valkohomejuustoa ja kirsikoita. Mielessä kävi ajaa La Mongieen, mutta se olisi tehnyt tunnin verran lisää ajoa ja hiihtokeskuskylä olisi todennäköisesti ollut aika hiljainen kesäsunnuntaina.
Se sijaan teimme stopin Col de Peyresourdella ja kävimme syömässä lättyjä. Pyöräilijöiden tankkauspisteellä huipulla sai vitosella 12 isoa lättyä ja ne maistuivat varsin makoisilta.

Ajoimme auton takaisin majapaikan pihaan ja kävelimme teleportaatiolaitteelle (téléporté) eli köysiradalle.

Menopaluu Superbagneresiin oli 9 €. Lipunmyyjä kertoi ystävällisesti, että huipulla ei näe mitään ja oli todettava, että hän puhui totta. Kymmenen minuutin matkalla nousua/laskua oli reilusti yli 1000 m.


Huipulla ei mikään paikka ollut auki ja vanha majesteettinen hotelli tuskin erottui pilvestä.


Kävelimme muutama sata metriä GR10:n polkua todettuamme, ettei maisema muutu miksikään, kun sitä ei yksinkertaisesti erottanut. Näkyvyys oli vain muutaman metrin.



Päivällisen jälkeen jäimme odottamaan kylän juhlia. Paraatin ohjelmassa oli puujaloilla käveleviä myyttisiä hahmoja, soittokunta, perinneasuja ja ratsumiehiä ruoskineen.




Loppuhuipennuksena poltettiin suuri rovio lastuvillaa vanhan kylpylän edustalla.



24.6. Taxfree mäkien ja mutkien takana


Söimme aamupalaa yhdessä neljän britin kanssa Villa Portillonissa. Heillä oli keskustelun aiheena mukavat 100 km:n pyörälenkit niin ja niin monen nousun kautta, meillä taas Espanjan teiden tilanne.
Majapaikan isäntä Mike tulkitsi tietiedotteita siten, ettei meillä pitäisi olla ongelmia päästä Andorran suuntaan.
Aamiaisen jälkeen oli vaihteeksi vuorossa laukkujen pakkaaminen. Maksoimme huoneen ja itsepalvelubaarin ostokset, kiitelimme isännän ja emännän ja olimme tien päällä jo puoli kymmeneltä.
Luchonissa siivottiin edelleen mutaa ja tulvan jälkiä, detour- ja route barrée-kylttejä oli vielä kaduilla.


Ensimmäinen nousu oli 1292 metrinen Col du Portillon heti Luchonin jälkeen. Espanjan raja oli solan päällä, mutta rajalla ei ollut edes maiden lippuja.

Aranin laaksossa näkyi ensimmäiset tulvan merkit kun kaivinkoneet raivasivat muodottomaksi levinneen joen uomaa.





Maisemaa katsellessa näimme ensimmäiset hanhi- ja partakorppikotkat ja päivän mittaan hanhikorppikotkia näkyi kymmeniä. Kaivinkoneet olivat lähes yhtä yleinen näky - muutamassa paikassa joki oli vienyt toisen kaistan tiestä ja yhdessä kohtaa oli jäljellä pelkkä piennar, jota pitkin liikenne ohjattiin.





Sää oli koko päivän aurinkoinen Espanjan puolella ja mäkiä ja mutkia riitti useammaksi tunniksi. Tiellä ja tien vieressä vaelsi hevoslaumoja.



Komeita maisemia olisi voinut pysähtyä katselemaan ja kuvailemaan useamminkin ja pidemmäksi aikaa, mutta Andorra odotti meitä (tai meidän rahoja).
Poikkesimme La Seu d'Urgellissa tarkoituksena kurkata kuuluisaan katedraaliin, mutta se oli kiinni keskellä päivää. Oliko se siestaa vai turistien kiusaamista, jäi selvittämättä.

Andorran ja Espanjan rajalla kukaan ei ollut kiinnostunut passeista, nähtäväksi jäi kiinnostaako asia ketään seuraavana päivänä Ranskan rajalla.
Hotellimme oli Ahotel Prisma ostoskadun viereisellä kadulla. Autolle saatiin paikka parkkihallista, josta on suora pääsy kerroksiin hissillä.
Kävimme lounaalla Mäcissä, jossa esim. Bic Mac -ateria maksoi suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Lounaan jälkeen kiertelimme kaupungilla ostoksia tehden ja veimme sitten kassit huoneeseen ja lähdimme uudestaan kaupoille ja syömään. Löysimme kivan ruokapaikan (Restaurant Andorra 120), jonka listalta valikoitu kahdelle pizzat (n. 10 euroa) ja yhdelle pihvi lisukkeineen (n. 14 euroa) eli aika lailla Suomen hintatasoa. Kyytipojaksi otetut vehnä/luostarioluet sen sijaan olivat selvästi edullisemmat kuin kotimaassa - 3,80 euroa/tuoppi (0,5 l).



Andorra ei ole enää niin halpa kuin esimerkiksi toissa vuonna, mutta kyllä markettien pullohyllyt edelleen loksauttaa leuat auki Ranskan ja Saksan edullisiin hintoihin tottuneeltakin.


25.6. Kaupallisuuden linnakkeesta kataarilinnoille


Kiireettömän aamupalan jälkeen pakkailtiin laukkuja ja käytiin vielä kaupoilla Andorran ostoskadulla.

Hotellilta suunnattiin kohti Ranskaa. Ennen rajaa kuitenkin poikettiin kahvilla ja ”yms:llä” Port d'Envaliran kahvilassa reilun 2400 metrin korkeudessa.





Pas de la Casan kaupat ohitettiin suosilla ja matkaa jatkettiin kohti Ranskan rajaa. Tullimiehelle riitti Suomen passit ja tieto, ettei ole tupakkaa ja teräviä on vain pari pulloa.
Ajomatka sujui aika nopeasti Tarasconin kautta Foixin suuntaa ja Roquefixadeen. Auto parkkeerattiin kylän kupeeseen ja söimme lounaaksi patonkia ja brietä.
Maha täynnä oli mukava lähteä kiipeämään kohti Roquefixaden linnaa.

Olin asiaa tuntemattomana vakuutellut, että linna on ihan kylän reunalla. Olihan se, mutta matkaa kertyi autolta linnalle ja takaisin noin 2,5 kilometriä. Linnan rauniot eivät olleet kummoiset, mutta näköalat olivat kohdillaan ja Montsegur näkyi kaukana kukkulansa laella.

Palatessa linnalta autolle muutama korppikotka lensi läheltä, mutta missasin tilanteen objektiivia vaihtaessa.
Matkaa jatkettiin kohti Montseguria pitkin mutkaisia teitä. Matkalla kuvattiin taas 'lähestymisvideo' Iron Maidenin Montsegur-biisin soidessa stereoissa.
Lipunmyynti oli vielä auki linnalle mennessä (muuten linnaan pääsee ilmaiseksi). Kiipeäminen oli yhtä rankkaa kuin edellisellä kerrallakin ja kesti 17 minuuttia kiivetä alhaalta rinnettä ylös linnalle. Tällä kertaa ei tosin satanut eikä tuullut niin pahasti.




Ylhäältä löytyi paikka, jossa emme olleet ennen käyneet, kun näimme ihmisiä vanhalla vartiopaikalla. Tiesin paikasta, mutta sinne pääsy oli ollut mysteeri. Nyt se polku löytyi ja perillä oli upeat näköalat sekä kylään että linnalle.


Puolentoista tunnin reissun (2,7 km ja 214 metriä nousuja kaikkine kiipeilyineen) jälkeen palasimme autolle ja laskettelimme alas kylän parkkipaikalle. Kävelimme Auberge de Montseguriin ja saimme huoneemme. Pienen virkistäytymisen jälkeen lähdimme alakertaan illalliselle. Ravintola oli edelleen tosi mukava, söimme perinteisiä ranskalaisruokia ja löysimme viinilistalta Occultum Lapidemin alle kahdella kympillä.





Illalla sattui hotellihuoneessamme hauska tapaus. Silmäkulmasta näkyi vilahdus ja kuului tömähdys. Kissa hyppäsi avoimesta ikkunasta sisään ja ennen kun kukaan ehti sanoa mitään, se hyppäsi takaisin ulos. Kurkimme ulos ikkunasta ja siellä kiilui vain silmäpari - kissa taisi jäädä odottelemaan uutta tilaisuutta hypätä huoneesemme, mutta sitä ei tullut, sillä suljimme ikkunan.



26.6. Linnasta linnaan


Aamiainen syötiiin Montsegurissa aurinkoisella terassilla ja sitten oli vuorossa vaihteeksi laukkujen pakkaus, maksaminen ja kamojen raahaaminen autoon kylän parkkipaikalle.




Pysähdyimme Belestaan Fontestorbesin lähteelle, jonka vettä rohkeasti maistoin.

Seuraava stoppi oli Quillanin Carrefourilla, josta haimme evästä. Reitti kulki Lysin rotkon kautta Lapradelleen ja Puilarensiin.

Eväitä syötiin Chateau de Puilaurensin parkkipaikalla ennen kiipeämistä mäen päälle linnaan. Vaikka kiipeäminen tähänkin linnaan kävi työstä ollen melko hikistä puuhaa kesti ylöskapuaminen lipunmyynniltä linnalle vain 10 minuuttia. Mutta se kannatti, sillä ylhäällä odotti palkinto - Puilaurens on suosikkilinna kataarilinnojen joukossa, eikä vähiten komean sijaintinsa vuoksi.






Linnalla käyntiin kului toista tuntia.
Seuraavaksi poikkesimme Gorges de Galamusilla.

Harvinaiset vuorikotkat jäivät näkemättä, mutta maisemat pelastivat tilanteen. Kävimme luolakirkossa ja katselimme komeita maisemia.






Matka jatkui Chateau de Queribukselle. Jo matkalla huomasi, että tuuli oli aika kova. 17 %:n nousun jälkeen linnan parkkipaikalla oli melkoinen tuulitunneli ja mitä ylemmäksi eli lähemmäksi linnaa pääsimme, sitä kovemmaksi tuuli kävi. Tällä kertaa kiipeäminen linnalle kesti 11 minuuttia. Reitti Chateau de Queribukselle on helpohko - linnalle pääsee kiipeämään lähes koko matkan ikään kuin rappusia pitkin.



Ylhäällä linnalla tuuli oli puuskissa tosi raju.
Queribukselta näkyi Canigou-vuori, Välimeri ja seuraava yöpaikka Tautavel.





Pysähdyimme ottamaan muutaman kuvan Padernin linnasta ennen Tautavelia.

Perillä Tautavelissa odotti positiivinen yllätys - hotellin emäntä puhui englantia. Saimme ravintolavinkit ja tietoa uimapaikasta.


Ajoimme pari kilometriä Gorges des Gouleyrousille uimaan. Joen vesi oli kirkasta ja melko lämmintä. Hyppyköysi kruunasi kokemuksen.






Iltauinnin jälkeen kävelimme syömään ja valitsimme onneksemme El Silexin. Siinä ravintolassa on potentiaalia vaikka M-tähtiin. Painettua listaa ei ollut, isäntä kantoi maalarintelineessä olevan liitutaulun pöydän viereen ja selitti listan annokset.


Viinilista sentään löytyi - se oli kansiollinen lähialueiden viinejä. Söimme loistavat annokset ja nautimme naapurikylän Vingraun viiniä. Aivan mielettömän hyvä ravintola.



"Illallinen El Silex -ravintolassa päätyi kertaheitolla TOP5:seen minun ravintolanautintojen listallani. Kaikki, mitä suuhuni laitoin, maistui taivaalliselta. Kuten tarjoilijan pestiä hoitavalle isännälle tokaisinkin - I´m in Heaven! Ja paikan isännän persoonallinen tyyli hoitaa työtään oli piste iin päälle - kerrassaan mainio heppu."




27.6. Viimeistä viedään


Kävimme aamulla tyttären kanssa Tautavelin esihistoriallisessa museossa katsomassa Tautavelin miehen kalloa.

Museo oli aika laaja esitellen Tautavelin arkeologisia löydöksiä, kuuluisimpana 450 000 vuotta vanha kallo (se on tosin jäljennös,sillä alkuperäinen on Pariisin Institute for Human Palaeontologyssa) .


Näytteillä oli myös paljon eläinten luita ja kivityökaluja.

Muutama dioraama esitteli seudun luontoa ja esi-isien metsästysaktiviteetteja.


Tautavelista jatkoimme matkaa Chateau de Aquilariin.

Tuolle linnalle ei tarvinnut kiivetä niin paljon kuin muille linnoille. Linna on mäennyppylällä viinitarhojen keskellä.



Harmiksemme linnan keskiosa oli suljettu korjaustöiden vuoksi.
Päivän mittaan ajelimme Fitoun ja Corbieresin viinialueiden läpi.

Suurin osa tarhoista oli pieniä ja maisema oli välimeren seudun garrigueta. Nuuhkimme villiä rosmariinia ja anista.


Vielä yksi linna, Château de Durban, Durban-Corbièresissa osui matkan varrelle, mutta sitä silmäiltiin vain autosta.

Meidän piti käydä viimeistelemässä tuliaisostokset Carcassonnessa, mutta matkan varrelle sattui sopivasti iso Carrefourin marketti ja mäkki Lézignan-Corbièresissa.
Carcassonnessa ajoimme suoraan hotellille aivan linnoituksen eli Citen viereen. Pienen jalkojen lepuutuksen jälkeen kävelimme Citeen kiertelemään putiikkeja ja huuhtomaan matkan pölyt kurkusta.


Otimme vielä toisen kauppakierroksen ennen illallista. Kävimme samassa le Trouveressa kuin viime syksynä, sopuhintaiset ja maukkaat menut sekä Fitoun viini viimeistelivät matkan viimeisen illan.









28.6. Kohti kotia


Viimeisen illan ja aamun kohokohta on aina laukkujen pakkaus ja painojen optimointi. Aamiaisen jälkeen pakkasimme loput tavarat ja raahasimme laukut autoon. Painoissa oli vähän säätämistä, jotta pari laukkua saatiin pysymään 23 kg:n rajoissa. Lisäksi yksi rinkka sullottiin niin täpötäyteen kuin olla ja voi.
Koska aikaa oli reilusti, kävelimme postille ostamaan postimerkkejä ja lähettämään kortit. Carcassonnen Cite ei jaksanut enää houkutella, joten lähdimme ajamaan kohti Toulousea.
Matkalle osui sopivasti Castelnaudary, jossa pidettiin lounastauko. Tässä vaiheessa matkaa voileipälounaat alkoivat tosin tulla korvista.
Matka Toulouse-Blagnacille sujui vailla kummempia elämyksiä. Auton tankkaus tehtiin edelliseltä reissulta tutulla Carrefourin huoltiksella Toulousen eteläpuolella ja sitten vain soljuttiin liikenteen mukana kehätietä kentälle.
Olimme tehneet puhelimella lähtöselvityksen edellisenä iltana ja tulostimme liput kentällä. Automaatista sai vain Toulouse - Amsterdam -liput ja baggage drop -tiskin virkailija ohjeisti meitä tulostamaan Amsterdamissa liput Helsinkiin, laukut kuitenkin tsekattiin Helsinkiin saakka.
Kentällä oli reilusti aikaa istua kahvilassa ja ostaa viinit. Vajaan parin tunnin lennolla syötiin taas lisää voileipiä.
Amsterdamin Schipholilla yritimme tulostaa liput, mutta sehän ei tietenkään onnistunut, kun meillä oli Toulousesta tsekattuja laukkuja. Pistimme jalkaa toisen eteen ja kipitimme transfer deskille hakemaan liput. No problem, saimme liput ja laukut olivat matkalla Helsinkiin. Tai näin luulimme.
Kävimme vielä nopeasti kaupoilla ennen boardingia. Pääsimme koneeseen kuullaksemme, että yksi polttoainepumpuista on rikki ja konetta pitää tankata lisää toiselta puolelta. Koneessa kuulutettiin 20-25 minuutin viivästystä, mutta odotus kesti lopulta lähemmäs tunnin. Pääsimme lopulta ilmaan ja saimme taas voileipiä.
Lento laskeutui Helsinkiin noin 40 minuuttia myöhässä, mikä alkoi jo hieman riipiä, koska edessä oli kuitenkin auton haku lentoparkista ja ajo kotiin.
Laukkuja odotellessa kuulutettiin nimeäni ja jotenkin arvasin, ettei laukkuja tarvitsekaan odottaa ja kantaa autoon, sillä niille oli tiedossa kotiinkuljetus kuljetusfirman suorittamana. Kaikki kolme laukkua olivat kuulemma jääneet vielä yhdeksi yöksi Amsterdamin yöelämään hengailemaan.
Kommellukset olivat lähes ohi ennen kotiin pääsyä - bonuksena vielä auton takarekisterikilpi putosi lentoparkin pihaan kun suljin takaluukun.


Summa summarum:
Kokonaisuutena matka oli varsin mukava - jotain jäi vielä ensi kertaankin, kun tuo force majeure -syyksi laskettava tulva sotki suunnitelmia ja kolme paikkaa jäi sen vuoksi käymättä. Toisaalta, olihan tulvatuhotkin sellainen (toivottavasti) Once in a life time -kokemus. Harvoin tulee (toivottavasti) nähtyä sellaista tuhoa, jota luonnonvoimat hurjistuessaan saavat aikaan.
Taas löytyi hyviä majapaikkoja joista kirkkaimman pokaalin saa Luchonin kaikin puolin moitteeton Villa Portillon. Kunniamaininnan saa Tautavelin L'Abri sous Roche. Positiivisenä yllätyksenä koimme hotellien wifi-verkot, kuudessa majapaikassa seitsemästä oli ilmainen wifi.
Ravintoloista ykkössijan, kunniamaininnan ja kaikki tähdet vei Tautavelin El Silex.
Seuraavan reissun to-do/see listalle jäi patikointi vuoristojärvi Lac de Gaubelle, käynti Gavarnien Pic des Tentesillä sekä patikointi Lac d'Ôo:lle ja käynti Cascade d'Enferillä.


PS. Perjantaina viivästyneistä laukuista kaksi ensimmäistä tuli sunnuntaiaamuna ja viimeinen sunnuntai-iltapäivänä.

Liikkuvaa kuvaa matkalta (paikoin kuva liikkuu liiankin paljon, koska sitä on kuvattu auton ikkunasta):



Reitti ja kohteita kartalla: Näytä Détour de France 2013 koko reitti suuremmalla kartalla