lauantai 29. joulukuuta 2018

Singapore - Laos - Malesia 2018

Keväällä -18 järjestyi mahdollisuus pidentää talvilomaa pääsiäisen pyhillä ja säästetyillä ekstratunneilla, joten nähtyäni Tammikuussa Finnairin 'sopuhintaiset' lennot, tein pikaisen varmistuskierroksen kotoa, töistä ja siskon luota Singaporesta ja varasin siltä istumalta lennot.

Koska aikaa oli perillä 16 yötä, oli suunnittelmissani tehdä retki tai pari Singaporesta käsin enon hommien hoitamisen lisäksi. Retkien pohtimiseen menikin sitten viikkokausia.

Ensimmäinen ajatus oli lähteä Malesian puolelle Taman Negaran kansallispuistoon ulkoiluttamaan kameraa muutamaksi päiväksi. Selvittelin matkat ja majoitukset, mutta matkatavaroiden kanssa alkoi arveluttamaan. Olisin käytännössä joutunut ostamaan uuden rinkan ja matkustamaan jo Suomesta sen kanssa kovan laukun sijaan. Kamera-arsenaalin kuljettaminen jalustoineen sekä varsikengät ja vaateet olisivat syöneet reilusti kiloja matkatavaroista. Sinänsä halpa retki olisi vaatinut myös muuten erinäisiä varustehankintoja kengistä otsalamppuun. Lopputulema oli ettei viidakkoseikkailua tulisi tällä reissulla.

Toisena ajatuksena Filippiinien ja Cebun kanssa tuli vastaan samankaltaiset ongelmat, snorklailukamat (erityisesti räpylät) ja kamerat pinnan alle (gopro keppeineen / pokkari sukelluskotelolla), blokkasivat halpalentoyhtiöiden halvat lennot käsimatkatavaroilla ja iso laukku olisi edellyttänyt melkein sen uuden rinkan ostoa. Eli ei koralliriuttojakaan tällä kertaa.
Seuraavaksi pohdinnassa oli Siem Reap, Angkor Wat sekä Ho Chi Minh-city. Mietin haluanko kuumimpaan vuodenaikaan kiertämään kolmeksi päiväksi raunioita. Angkor on varmasti mielenkiintoinen paikka ja 'pakko nähdä joskus'-listalla, mutta, mutta... Vietnamin ymppääminen tuohon olisi tietysti lisännyt hintaa lentolippujen puolesta, mutta raunioiden vastapainoksi olisi saanut kaaosta. 3+3 päivää alkoi vaikuttamaan suorittamiselta, pakko nähdä tietyt jutut kiiressä.

Aloin sovittamaan Laosin Luang Prabangin suunnitelmaan, sekä Siem Reap + Luang Prabang yhdistelmää, että Ho Chi Minh-City + Luang Prabang yhdistelmää. Lennot eivät olisi enää olleet kovin edullisia ja siihen olisi kulunut turhan paljon aikaa. Työkaveri oli käynyt Luang Prabangissa alkuvuodesta ja kyselin häneltä kokemuksista. Lopulta vaaka kallistui pelkän Luang Prabangin suuntaan. Varasin lennot AirAsialta SIN-KUL-LPQ, eikä mennyt kun viikon verran yhtiön ilmoittaessa aikataulumuutoksista, menomatkalle tuli pidempi ventti Kuala Lumpuriin ja paluuseen pakollinen yö siellä. Selvittelin lippujen muuttamista, mutta AirAsian aspa oli jotain olemattoman ja nollan väliltä. Chatti heitteli pihalle jonosta ja kun pääsin läpi se aikakatkaisi chatin kesken lauseen kirjoittamisen. Lähestyin seuraavaksi twitterin kautta aspaa, tällä kertaa vastaus tuli vuorokaudessa, mutta olin jo tehnyt päätöksen hankkia uuden paluulennon Kuala Lumpurista Singaporeen. Eli päätin jättää käyttämättä viimeisen legin lipuista ja varasin vastaavan lennon parilla kympillä kahden päivän päähän. Samalla etsin sopivan hotellin Kuala Lumpurista pariksi yöksi.

29.3. Lähdin matkaan kotoa torstai-iltana mennen junalla Helsinki-Vantaalle. Kentällä hommat hoituivat nopeasti, laukku package droppiin ja turvatarkastusten läpi ostoksille. Aikaa riitti surffailuun ja yhdelle oluelle. Kone lähti ajallaan matkaan ja etuajassa perille saapumisesta kerrottiin jo Helsingissä.



30.3. Yölennon jälkeen on mukava heräillä, kun kelloa vilkaistessaan tajuaa nukkuneensa useamman tunnin putkeen. Toki olin käynyt jaloittelemassa ja mehulla pari kertaa yöllä, mutta silti sain ihan kelpo unet. Kone oli yli puoli tuntia etuajassa perillä, maahantulomuodollisuudet ja laukun saaminen hihnalta hoituivat myös nopeasti. Sitten tekstailin yksityiskohdat autokyydistä ja hankkiuduin pick-up pointin oville odottamaan minulle tilattua grab-taksia. Reilun puolen tunnin taksimatkalla ehti sataa vettä välillä aika reippaasti, mutta silti perillä siskon luona piti käydä kastelemassa itsensä uima-altaalla ja huuhtomassa matkan pölyt.

31.3. Melko aikaisen herätyksen (2 x nahkavekkari kännykkä varmistuksella) jälkeen syötiin porukalla aamupalat ja lähdimme koko porukka metrolla Botanical Gardensiin. Metroasemalta hankittiin prepaid sim minulle, joka toimi sekä Singaporessa että Malesiassa.




Mukanani raahamalleni kamera-arsenaalille löytyi käyttöä puistosta, sillä puistossa riittää kuvattavaksi lintuja ja varaaneja kukkien lisäksi.








Otin myös takaisin viime vuotisen vahingon, kun silloin en ehtinyt orkideapuistoon, nyt kiersin sen melko nopeasti läpi, muiden haukatessa välipalaa sillä välin.









Kukkien ihmettelyn jälkeen söin itsekin pari satay-burrittoa japanilainen oluen kera. Tenaville oli hankittu etukäteen kalanruokaan puiston monneja ja gurameita varten ja niinpä ahnaille kaloille kaadettiin kirjaimellisesti pussista ruokaa suihin.



Puutarhaan oli auennut uusi kävelyreitti 'learning forest', jonka kiersimme läpi vielä ennen poislähtöä.


Taivas alkoi tummua ja kierroksemme loppumetreillä ripsautti vähän vettä.
Kävelimme illalliselle Beauty Worldin viereen kiinalaiseen ravintolaan Cheong Chin Nam Roadille. Kadun pätkällä on edustettuna useamman tyylin Aasialaista keittiötä.


1.4. Aamupalan jälkeen suunnistimme porukalla Sembawangiin katsomaan Singaporen ilmavoimien 50-vuotisnäyttelyä ja helikopterinäytöstä. Singaporen ilmavoimat juhlistivat pyöreitä vuosiaan esittelemällä ohjus- ja lennokkikalustoaan.





Suuressa teltassa oli monen näköistä aktiviteettia erityisesti nuoremmalle väelle.Toimintanäytöksessä Super Puma-kopteri laskeutui kentälle hakemaan ’loukaantuneen’ nuken.


Pienen maan ilmavoimat näkyvät ja pitävät ääntä, päivittäin näkyi helikoptereita ja/tai hävittäviä taivaalla. Pinta-alaltaan Tamperetta vajaat 30 neliökilometriä suuremmalla maalla on 100 hävittäjää (40 x Boeing F-15E ja 60 x F-16 Fighting Falcon), AH-64 taisteluhelikoptereita ja ilmatankkereita.

Söimme lounasta Sembawangissa ostarin KFC:ssä. Paluumatka hoideltiin ’kätevästi’ kolmella eri metrolla. Iltapäivällä ukkonen paukutti sen verran kovaa että uimiset jäivät väliin. Lähdin päivällisen jälkeen metrolla Sim Limille ostamaan muistikortteja ja pikkusälää ja Little Indiaan ihmettelemään sunnuntai-illan huumaa kun intialaisilla siirtotyöläisillä oli vapaapäivä.









2.4. Arkiaamuna muiden lähtiessä töihin, päiväkotiin tai menoihinsa, suuntasin itse metrolla Hillviewiin ja sieltä kävellen hikipäässä Dairy Farm Nature Parkiin ja Singapore Quarrylle.


Se on yksi Bukit Timahin kolmesta vanhasta louhosmontusta. Louhos on ajan myötä täyttynyt vedellä ja muodostaa nykyisellään suuren lammen. Siellä ui istutettuja tilapioita, koi-karppeja ja punakorvakilpikonnia. Ruovikossa näkyi muutamia lintuja, mutta etsimäni kuningaskalastajat pysyivät piilossa.










Palasin hieman eri reittiä Rail Mallille, mistä ostin lisää juomaa ja jatkoin bussilla seuraavaan kohteeseen Hindhede Nature parkiin. Kävelin ensin Hindhede Quarrylle eli toiselle veden täyttämälle louhosmontulle.


Kyttäsin lintuja aikani, mutta täälläkään ei näkynyt kuningaskalastajia kuin yksi vilaukselta. Matkalla takaisin vierailijakeskukselle näkyi sentää raitavihertikka, viiridrongoja ja oravia sekä varsin vikelä tupaija.












Jatkoin sitten matkaani rauhallisemmille metsäpoluille. Polkujen talsiminen oli todella hikistä puuhaa, mutta suurin palkinto tuli kun huomasin puun rungolta täpläkaguaanin ja vasta otettuani kymmeniä kuvia siitä, huomasin kameran näytöltä että sillä oli poikanen mukanaan. Poikanen piilottelin emon poimuissa ja työnsi välillä päänsä esiin ja katseli suurilla silmillään.






















Paluumatkan kävelin vanhaa ratapenkkaa takaisin ja vasta tuolla avoimella osuudella päiväntasaajan auringon voima tuntui kunnolla. Lämpötila oli +34C ja ilmankosteus yli 50%, joten päästyäni takaisin sisälle viileään ja nesteytettyäni itseäni riittävästi, lähdin altaalle jäähdyttämään itseäni. Päivän mittaan tuli sports trackerin mukaan käveltyä kamerareppu selässä noin 8-9 km paikoin mäkisiäkin polkuja..

3.4. Päätin tehdä kaupunkikierroksen ja käydä katsomassa paikkoja, jotka olivat nimeltä tuttuja, mutten ollut aiemmin käynyt niissä. Lähdin ensin metrolla Bugisiin ja eksyin saman tien siellä. Ajatuksena oli kävellä Arab Streetille, muttä kännykän kartta kädessä onnistuin silti lähtemään täysin päinvastaiseen suuntaan metroasemalta. Tajuttuani lähteneeni väärään suuntaan, ajattelin katsellä vähän ympärilleni ja päädyin Waterloo Streetille. Sieltä löytyi vahingossa Kwan Im Thomg Hoo Cho temppeli.


Kadulla oli ennustajien kojuja ja myynnissä uhrilahjoja temppeliin.



Jatkoin melkoisen mutkan kautta Arab Streetille, sillä huomasin seisovani risteyksessä Sim Limiä vastapäätä noin 90 astetta aiotusta suunnasta sivussa.

Aloin seuraamaan karttaa tarkemmin, sillä paahteessa kävely alkoi tuntua paidan selässä. Kuljin Jalan Besarin kautta Rochor-kanavan rantaan ja siitä vihdoin oikeaan suuntaan.



Arab Streetin paikkeilla istuin kahvilaan tuulettimen alle ja join kopin (kahvin) ja urheilujuomaa.












Jatkoin kiertelyä ja kävin Masjid Sultan moskeijassa lainahameessa (reisimittaisilla shortseilla ei ollut asiaa sisälle).




Paluumatka Bugisin metroasemalle onnistui eksymättä. Sieltä jatkoin kiertelemään Chinatowniin.








Kävin Buddha Tooth Relic temppelissä ja nautin ison kylmän Tigerin (eli laitoin tiikeriä tankkiin) Smith Streetillä.







Seuraava kohde oli Clarke Quay, siellä ylitin Singaporejoen Read bridgeä pitkin, joka tunnetaan myös Malacca Bridgenä.






Lounasajan ollessa kohta ohi lähdin metrolla Little Indiaan Tekka food courtiin, missä söin mutton masalan.



Ruuan jälkeen kiertelin vielä wetmarketin puolta hetken.






Illalla lähdimme vielä syömään korealaiseen ravintolaan Beauty Worldin luo.





Illalla oli vielä vuorossa repun pakkaaminen aamulähtöä varten. Mielenkiintoinen detalji oli Grab-palvelun toimintahäiriö illalla eli taksin saaminen aamulla saattoi vaatia plan B:n.

4.4. Herätyskello soi 5:00, tarkastin että Grab oli jo toiminnassa, sitten nopeat aamutoimet ja kohti Changia. Grab-kyyti maksoi alekoodin kanssa 17SGD kentälle eli vajaat 11€ n. 30km matkasta. Ehdin kentällä varsin hyvissä ajoin, aikaa oli istua kahvilassa ja surffailla rauhassa uudessa terminaali 4:ssä. AirAsian lyhyt lento sujui Kuala Lumpuriin ns. polvet suussa.






Kuala Lumpurin kentällä ostin apteekista aurinkorasvaa mukaan, kun sen sai sinettipussiin seuraavalle lennolle. Aikaa kun oli muutama tunti, istuin varsin kalliille oluelle, latasin kännykän ja surffailin siinä ohessa. Vielä ennen portille menoa kävin kahvilla ja donitsilla.


Luang Prabangin lennolla on ihan siedettävästi jaloille tilaa, tosin olin maksanut hot seat-paikasta. Etukäteen tilattu ruoka sai toimittaa lounaan virkaa. Loppumatkasta töyssytti aikalailla ja pilvien ollessa matalalla ei maisemia juuri erottanut koneesta muutamaa vuorta lukuun ottamatta. Perillä oli juuri satanut ja sää tuntui viileämmältä kuin Singaporessa.



Maahantulo kävi nopeasti, sillä tälle vuodelle oli skandinaaveille myönnetty kahden viikon viisumivapaus. Terminaalin ulko-ovilla odotti majapaikan kuski kyltin kanssa ja edessä oli muutaman kilometrin pikkubussikyyti.


Majapaikassa Ssen Mekongissa odotti lämmin vastaanotto, emäntä Sue esitteli huoneen, näytti kartasta paikkoja, suositteli kahvilaa jne. Käteisen puuteessa vaihdoin 50USD kipeiksi.






Lähdin tutustumaan ympäristöön ja kävin lähistöllä Saffron-kahvilassa. Suen suosittelma kahvila oli aivan huippu, ei halpa, mutta erittäin hyvä. Kahvi ja banaanikakku espresso-voilla maksoivat noin 4€.







Pienen kävelylenkin jälkeen oli pakko ottaa lyhyet palauttavat päiväunet. Illan suussa suuntasin Sisavangvong Roadille, kävin kansallismuseon pihalla kääntymässä ja katselin yömarkkinoiden pystytystä.






Alkoi sataan ja istuin ravintolaan testaamaan viileän Beer Laon, sade vaan jatkui ulkona ja olin ilman sadeviittaani jumissa Khmu restaurantissa. Tilasin sitten päivällisen, kun olin kerta valmiiksi ravintolassa. Otin kanaa ja vihreää currya kookoskastikkessa ja nuudeleita. Sade loppui sitten aikanaan ja ostin vielä katukojusta euron mango-passionshaken ja banaanipannarin jälkkäriksi.







5.4. Nautin kiireettä aamiaista rantakadun varressa uutisia lueskellen ja katsellen Mekongia ja ohikulkijoita. Päivän ohjelma oli kävellä ympäri kylää ja aloitin urakan Vat Nong Sikhounmuang-temppelistä majapaikan läheltä.


Kävelin jokirantaa koilliseen kohti seuraavaa temppeliä, Wat Xiengthongia. Tämä 1500-luvun luostarikokonaisuus on yksi Laosin tärkeimmistä.



















Jatkoin matkaa alas jokirantaan kuvaamaan perhosia, joita liiteli kukilla runsaasti.








Ylitin Nam Khan-joen huteran oloista bambusiltaa pitkin, paikalliset mummot rahastivat noin euron sillan ylityksestä.



Päivän mittaan matkan varrelle osui useampia temppeleitä; Wat Pak Khan,



Wat Sop Sickharam,

Wat Sensoukharam,







Wat Siphoutthabath Thippharam,



Unescon talo ja paljon päämäärätöntä kävelyä.










Lounaaksi löytyi kanaa ja inkivääriä.


Sen jälkeen jatkoin kierrostani; Wat Xienmouane Vajiramangalaram,



Wat Choumkhong sou Rin Tharam.



Nautin taas iltapäiväkahvit Saffronissa kakun kanssa. Varasin kyydin seuraavaksi aamuksi Kuang Sin putouksille, Sue lupasi tiedustella toiselta vieraalta, ranskalaiselta pojalta, pääsenkö hänen mukaansa aamulla, niin jakaisimme kustannukset. Kysyin myös koska aurinko laskee ja Sue vilkaisi kelloaan ja sanoin, että ihan kohta ja minun pitäisi kiirehtiä Mount Phousille. Pistin jalkaa toisen eteen, kuvailin patsaita suurinpiirtein pysähtymättä.





Portaat ylös kavuttuani tajusin etten ollut yksin ylhäällä ja meni melko täpärälle ehtiä edes jonkun näköiselle paikalle mistä auringon laskun näkisi ihmislauman takaa.



Sinänsä hassua että paivittäisestä tapahtumasta kehkeytyy sellainen yleisötapahtuma. Joka tapauksessa auringonlasku näytti hienolta sinä iltana. Alhaalla Sisavangvong Roadilla kävin syömässä kanaa ja pähkinöitä sekä ostin jälkiruaaksi taas hedelmäshaken.





Palatessani majapaikalle, kävin vielä päivän kahdeksannen temppelin Wat Paphaimisaiyaramin pihassa.

Kävelin muutaman metrin porteistä hämärään pihaan kohti valaistua simiä (temppelin päärakennusta) ja näin yhden koiran makoilevan pihassa, silmän räpäystä myöhemmin pimeydestä juoksi toinen koira minua kohti täysi rähinä päällä. Koira pysähtyi parin kolmen metrin päähän murisemaan ja haukkumaan ja minä taas taas peruutin hiljalleen kohti porttia. Päivän näöllä samaa koiraa ei juuri kiinnostanut pihalla kulkijat. Seuraava eläinepisodi tapahtui hetkeä myöhemmin majapaikalla. Istuin ulkona parvekkeella ja kuulin katon kulmasta ensin voimakkaan naksuttavan käkätyksen ja perään äänen lähde lausui selkeästi nimensä, "tok-kee, tok-kee", Tokeegekkohan se siellä oli. Yövuoron kaveri tuli respasta kadulle katsomaan näkyykö liskoa ja minä onnistuin ottamaan siitä kuvan salaman kanssa. Liskon antama ääninäyte : https://youtu.be/cBuYU80RN9s






6.4. Aamulla oli aikainen herätys ja aamiainen Kuang Sin putouksille lähdön takia.


Reissulle tuli hintaa 100.000 kipiä per nuppi eli noin 10€. Matka putouksille kesti noin tunnin katetulla auton lavalla istuen.



Olimme sopivan ajoissa perillä, joten lammikoissa ei ollut vielä pahemmin uimareita. Parkkipaikoilta putouksille kävellessä on ensin pelastettujen karhujen tarhat, missä majailee muutama vankeudesta pelastettu kauluskarhu.




Kävellessä kohti varsinaisia putouksia puro leviää välillä sarjoiksi lammikoita ja pieniä putouksia, kunnes suuremmat putoukset tulevat esiin metsän keskeltä. Kokonaiskorkeutta on muutama kymmenen metriä, mutta putoukset muodostuvat sarjasta pieniä putoksia. Kuivalla kaudella niissä virtaa vettä jonkun verran, mutta mitään Niagaraa on turha odottaa.









Putoukset ovat joka tapauksessa kauniin näköiset ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kiipesin lenkin yläkautta putousten ympäri, polku kulkee välillä hieman savisena jyrkkässä rinteessä ja paikoin on puisia portaita. Pitkillä portailla vesi virtasi myös portaissa tehden ne hieman liukkaiksi. Ylhäällä puron yli pääsee siltaa/pitkospuita pitkin.







Kiipeilylenkki oli sen verran hikinen urakka, että palkitsin itseni pienellä Laolla ja pulahdin vilvoittavaan veteen yhdessä suuremmista suvannoista. Vesi oli oikeasti vilvoittavaa, kuin kotimaan järvivesi kesällä.







Lähdimme putouksilta takaisin Luang Prabangiin puolen päivän jälkeen ja silloin paikalla oli jo huomattavasti enemmän ihmisiä kun aamulla sinne mennessä. Suosittelen olemaan paikalla ajoissa.
Myös kaikenlaista liikennettä oli päivän mittaan enemmän.




Päästyäni takaisin Luang Prabangiin, kävin lounaalla ja Wat Paphaimisaiyaramiassa.


Jälkiruokakahvin jälkeen poikkesin vielä Ban Xieng Muangissa.




Iltapäivällä joen varressa oli melkoinen meteli kun kilpailijat harjoittelivat seuravan päivän vesijettikisaan. Kuvailin perhosia ja muita eläviä rannalla.















Illan päätti illallinen Sisavangvong Roadilla ja taas hedelmäshake jälkiruokana.


Majapaikalla oli vielä vähän ohjelmaa kun yövuoron poika yritti pyydystää tokeegekkoa toisen kerroksen kaiteella kiipeillen. Pojan ajatuksena oli häikäistä gekkoa kirkkaalla valolla ja pujottaa kepin päässä oleva narusolmukka liskon kaulaan, tuon menetelmä kuvauksen kuultuani, olisin jo voinut lyödä vetoa lopputuloksesta, mikä oli 1-0 gekon hyväksi. Joten gekon käkätys ja huutelu kuului taas yöllä katon läpi.

7.4. Aamulla parvekkeen ovea avatessa vastassa oli viileä ja tuulinen sää. Vedin päälle pitkät housut ja pitkähihaisen paidan jo aamiaiselle, minkä söin poikeuksellisesti sisätiloissa. Päivän ohjelmana oli katsella vesijettikisaa useampaan otteeseen rannasta, käydä temppeleillä ja varata venereissu seuraavaksi päiväksi. Sue hoiti varauksen ja käveli vielä kanssani rantaa näyttämään mistä vene lähtisi ja mikä vene se olisi.












Päivän kierroksen temppeleistä ensimmäinen oli Wat Nong Sikhounmuang,



sitten välillä kahvit Saffronissa, sitten Wat Xienmouane Vajiramangalaram,


Wat Choumkhong Sou Rin Tharam,





ja Wat Mai Souvannapoumaram.







Lounaaksi löytyi kanaa ja pähkinöitä.


Temppelikierros jatkui vielä parin paikankautta; Wat Siphoutthabath,


ja Vat Sensoukharam.




Lauantai-illan rientoihin kylille varasin mukaan riittävästi käteistä mukaan, ei mikään touhutonni vaan rontti 270.000...


Illallisella oli ns. ruokaepisodi, tilasin yhtä ja sain toista ja sama toistui digestiivin kanssa, tilasin red loin viskin ja sain punaviinin. Lao lao tilaus sentään onnistui kerrasta.

8.4. Tulevan veneretken aamu ei ollut onneksi niin tuulinen kuin edellinen. Aamupalaakin tarkeni syödä ulkopöydässä. Kävelin rantaan veneelle, ja astui kyytiin vailla minkäänlaista vahvistusta tai kuittia reissusta.




Mukaan lähti lisäkseni 5-6 ihmistä. Määränpäänä oli Pak Ou luolat, minne on varastoitu vanhoja tai rikkinäisiä buddhan kuvia. Mutta ennen luolia ohitimme valtavan siltatyömaan ja poikkesimme Xanghai viskikylään.




Kylässä tislataan paikallisia väkeviä joko käärmeillä tai ilman. Myynnissä oli perinteisten kirkkaiden lisäksi kobra- ja skorpionikeitosta. Maistoin paria eri sorttia eikä kumpikaan ollut varsinainen makunautinto.





Kylässä oli aikaa kävellä pieni lenkki, joten poikkesin paikallisessa temppelissä ja kylän raitilla.







Matka jatkui luolille, jotka sijaitsevat joesta suoraan nousevassa kallioseinämässä.



Ylempään luolaan pitää kiivetä jonkunen minuutti rappusia eikä perällä luolassa ole mitään valoa joten taskulamppu on pakollinen varuste jos siellä haluaa nähdä jotain.




Alemmassa luolassa on pieniä patsaita siellä täällä pieninä ryhminä ja muutama isompi patsas. Olin kuulevinani joltain oppaalta luolalla, että vanhempia patsaita olisi varastettu luolilta.








Paluumatka myötävirtaan sujui selvästi menomatkaa nopeammin ja matkalla tarjottiin vielä lounaskin, joten maisemille ei jäänyt niin paljon aikaa.




Retki Mekongilla oli ihan mielenkiintoista ajankulua, matkalla näkee paikallista väkeä kalastamassa, hiekan keruussa, norsuja jne. ja itse joki on voimakkaasti virtaavana jännän näköinen.





Paikoin virrassa on suuria pyörteitä ja nippa nappa pintaa ylettyviä kivikoita ja hämmästyttävästi vain suurimpia kiviröykkiöitä on merkitty betonisilla pylvälillä. Ilmeisesti veden ollessa korkeammalla suurin osa nyt näkyneistä kivistä ei aiheuta vaaraa.





Takaisin Luang Prabangiin palattuani kävin kahvilla ja lähdin hyvissä ajoin Mount Phousille odottamaan auringonlaskua.





Tällä kertaa ylhäältä löytyi sopiva paikka kuvailla ja jäin odottelemaan ison mollukan katoamista vuorten taakse.











Alhaalla kylässä söin illalliseksi kanaa ja inkivääriä sekä jälkiruuaksi taas herkullisen hedelmäshaken.


9.4. Viimeisenä Luang Prabanging aamuna oli aikaa syödä aamiainen kiireettömästi, pakata vähät tavarat reppuun ja käyttää vielä muutama tunti kylillä.



Kävelin ensin Kansallismuseon alueelle, kurkkasin Haw Pha Bang temppeliin, ostin lipun museoon ja vein kameralaukun säilytykseen (museolla oltiin aika tarkkoja kameroista ja puhelimista).










Museossa oli mielenkiintoisia juttuja, mutta kokonaisuutena kansallismuseolta olisi voinut odottaa enemmänkin. Jatkoin kävelyä länteen ensin Wat Hosian Voravihaneen





ja heti naapuriin Wat Phramahathat Rajbovoravihaneen. Siellä tuli tehtyä päivän hyvä työ, kun nuori munkki saapui pihaan tuk-tukillä sementtisäkin kanssa. Tarjosin apua ja yhdessä siirsimme todella painavan säkin pihan reunaan.





Paluumatkalla kävin vielä Wat Pahouakissa, missä on hienot historiallisia tapahtumia kuvaavat seinämaalaukset.







Paahteessa kävelystä seurannutta janon tunnetta hoidin viimeisellä beer laolla.


Palattuani majapaikalle Sue kysyi haluanko jakaa lentokenttäkyydin parin aussin kanssa, he olivat menossa samalle lennolle, mutta halusiavat lähteä kentälle vähän aiemmin. Maksoi viiden yön majoituksen, aamiaiset ja venereissun (kaikki yhteensä 207€) ja hyppäsin ison tuk-tukin kyytiin aussien kanssa. Kentällä kauppoja kierrellessä minua alkoi harmittamaan, etten ollut ostanut Saffronista kahvipapuja kotiin viemisiksi, joten korjasin asian ja ostin 250g pussin 10USD:llä...



Lennolla oli lounaaksi Nasi lemak pak nasseria, tunnistin annoksesta riisin, kananmunan ja kuivatut pienet kokonaiset kalat, loput ainekset jäivät mysteeriksi.



Perillä Kuala Lumpurin kentällä ostin menopaluu-lipun Klia Expressillä kaupunkiin. Junaa joutui odottelemaan hetken, mutta sen tultua matka sujui aika nopeasti keskustaan.

Maisemista ei tarvinut pahemmin nauttia sillä pimeys laskeutui junan lähdettyä liikkeelle. Sentral-asemalla ensimmäinen homma oli hankkia juotavaa ja sitten selvitää mistä pääsen hotellille. Kävelin monorail laiturille, mutta siellä oli jotain teknistä vikaa ja ihmiset opastettiin menemään MTR:llä. Tuo aiheutti aika monta sataa metriä ylimääräistä kävelyä asemalla ja ostarissa. Viimein löytyi oikea asema sekä metro ja pääsin hotellille noin ilta yhdeksäksi. Saatuani huoneen ja heitettyäni reppuni sinne, lähdin Plaza Low Yatille ostamaan vielä yhtä muistikorttia kameraan. Plaza Low Yat on vastaavanlainen ICT-ostari kuin esimerkiksi Singaporen Sim Lim tai Bangkokin Pantip Plaza.
Iltapalaa lähdin etsimään Jalar Alorin ruokakadulta. Väen ja ravintoloiden määrä oli melkoinen, kävelin alueen päästä päähän ennen kuin asettauduin yhteen paikoista.





Kana-annoksen ja ison tiikerin jälkeen ostin vielä muutaman dim-sumin.



Palatessani hotellille päin, jäin hetkeksi kuuntelemaan kun  eräässä kadun kulmassa bändi soitti nuoren naislaulajan kanssa paikallista poppia ja osa biiseistä oli varsin meneviä.



10.4. Aloitin aamun hotellin aamiasbuffetista pitkällä kaavalla. KL:n hotellia varatessa olennainen juttu sijainnin lisäksi oli aamiaisbuffet. Kurkattuani hotellin uima-altaalle, lähdin hotellilta liikenteeseen monoraililla kohti Bukit Nanasia.




Melkein onnistuin ensimmäisellä yrityksellä. Menin ensin väärälle puolen laituria ja nousin väärään suuntaan kulkevaan junaan. Huomasin virheeni ensimmäisen aseman jälkeen ja seuraavalla pois. Monorail tuntui kulkevan noin vartin välein, ainakin sen verran odotin seuraavaa. Näin koko ajan lähtöpisteeni Hotelli Parkroyalin kaukana kiskojenpäässä. Olisin voin helposti kävellä sinne ennen junan tuloa, toisaalta olisin noussut samaiseen junaan sitten siellä. Tuossa hölmöilyssä meni 30min hukkaan. Päästyäni Bukit Nanasiin, kävelin Petronas-torneille, hain juotavaa Suria KLCC-ostarista.





Kävin puiston puolella kävelemässä ja valokuvaamassa torneja.



Jatkoin metrolla (jonka lippu on koominen muovipoletti) Pasar Seniin ja kävelin siitä Central marketille,






kävin Chinatownin Guan Di temppelissä,


Sri Mahamariamman hindutemppelissä,






ruokahalleilla ja Petaling streetillä.





Chinatownissa alkoi lämpötila tuntua ja oli tarpeen hankkia juomaa sekä etsiä lounaspaikkaa, Restoran Yusoof Dan Zakhir sai luvan ajaa tuota asiaa.


Varsin edullisen kana-aterian jälkeen jatkoin kävellen kohti Merdaka aukiota.







Kävely sinne ja aukiolla pyöriminen olivat sen verran hikistä puuhaa, ettei enää kiinnostanut kävellä reilua kilometriä metrolle, joten tilasin Grabin ja meni sen kyydissä hotellille. Siellä oli hyvä hetki käydä testaamassa uima-allas. Auringon laskettua lähdin uudestaan Plaza Low Yatille katselemaan tietokonekamaa. Illallinen oli taas Jalan Alorilla ja paluumatkalla hotellille, sama bändi veivasi samassa kadun kulmassa.











11.4. Pitkän aamiaisen jälkeen kävin altaalla uimassa ja ottamassa aurinkoa. Luovutin huoneen, jätin repun säilöön ja lähdin grabilla kansallismuseoon.


Siellä sattui olemaan kiinnostava näyttely Pekingin ihmisestä esitellen löytöjä Kiinan Zhoukoudianista.




Varsinainen museo esitteli laajasti Malesian vaiheet esihistorialliselta ajalta, arabikauppiaiden, portugalilaisten ja brittien hallinnon kautta itsenäistymiseen.








Aika riensi ja oli aika metsästää jotain lounasta, seikkailin kävellen NU Sentral ostariin, kävin syömässä KFC:ssä ja jatkoin Monoraililla hotellille. Laukku mukaan, grab alle ja takaisin Sentraliin. Suurella asemalla piti hetki katsella ympärilleen, mistä lentokenttäjunat lähtevät. Tällä kertaa junamatkalla näkyi vähän maisemiakin päiväsaikaan. Kentällä oli jonkun verran ylimääräistä aikaa nautti yksi ylihintainen olut ja ladata puhelinta. Lento Changille kesti noin tunnin ja sieltä otin taas Grabin alle käyttäen toisen jäljellä olleista alekoodeista.

12.4. Palattuani Singaporeen, en jäänyt laakereilleni lepäämään vaan suuntasin aamupalan jälkeen kävellen 'lähiviidakkoon' Hindhedeen ulkoiluttamaan kameraa. Kuningaskalastajat jäivät taas näkemättä, mutta muuten luonnossa riitti ihmeteltävää.










Näin taas täpläkalagoemon roikkumassa puussa poikasensa kanssa.


Kysyin vierailijakeskuksella, mistä päin apinoita voisi löytää ja mies kertoi että Bukit Timah summit voisi olla hyvä paikka siihen aikaan päivästä. Kyseinen mäki on vain reilut 163 metriä meren pinnasta, mutta huipulle on melkoinen urakka kävellä.



Apinat jäivät näkemättä, mutta muutama keskikokoinen varaani rapisteli metsän pohjalla.






Lenkki kesti lähes 4½ tuntia ja kävelin reilut 9,5km kuuman kosteassa metsässä. Nopean suihkun jälkeen lähdin myöhäiselle lounaalle Tekka foodcourtiin, tuhti tandooritikka setti palautti voimat.



Tosin lounaan jättäminen myöhään aiheutti pientä ähkyä, sillä palasin valmiiksi maha täynnä reissultani suoraan ruokapöytään päivälliselle.

13.4. Perjantaita vietettiin koko porukan voimin eläintarhassa. Tarha kierreltiin läpi jokseenkin kokonaan.











Singaporen kuuluisa, ensimmäinen tropiikissa syntynyt jääkarhu, 27 vuotias Inuka näytti aika raihnaiselta ja 12 päivää myöhemmin uutisissa kerrottiin karhun saaneen viimeisen piikin.


Söimme lounasta eläintarhan KFC:ssä. Pois lähtiessä tuli muutama pisara vettä, mutta muuten kierros tehtiin mukavassa säässä.





Kävimme iltapäivällä uima-altaalla jäähdyttelemässä itseämme ja opettelemassa vähän delfiinipotkuja.

Päivällisen jälkeen lähdin Little Indian Mustafaan ruokaostoksille. Kotiin tuomisiksi löytyi pari muovikassillista mausteita ja maustepastoja. Mustafalla pyörimisen jälkeen jano vaivasi, mutta kaikki olutkaupat olivat kymmenen jälkeen jo kiinni, Tilanteen pelasti jääkylmä Kingfisher eräässä Little Indian baarissa (saattoi olla Rogue Trader).

14.4. Taas oli tiedossa luontoretkipäivä ja päätin lähteä bussilla Bishan-Ang Mo Kio-puistoon. Se on pitkänomainen (noin 3km) kunnostetun puron vartta seuraileva laaja viheralue (62 hehtaaria).



Iso katu katkaisee puiston välillä, mutta muuten puistossa risteilee polkuja ristiin rastiin ja puroa voi seurailla kumpaa tahansa rantaa pitkin suuren osan matkasta.









Lintuja näkyi mukavan paljon, mutta välillä auringon paahde tuntui turhankin kuumalta ja loppu reissusta sadekuurot kiusasivat.
















Jouduin juoksemaan sateen suojaan 4-5 kertaa retkeni aikana, onneksi puistossa on siellä täällä sadekatoksia. Yhden sadekuuron ajan odottelin lootuslammen vieressä.





Onnekseni ymmärsin lähteä etsimään parempaa sateen suojaa kun kuurot tuntui kestävä pidempään. Löysin lounaspaikaksi puiston viereisestä Teck Ghee Court Food Centren, minne pääsin pahemmin kastumatta. Syödessäni taivas repesi ja alkoi varsinainen kaatosade ja sen loppua oli pakko odotella katoksien suojassa.



Sade muuttui harvemmaksi ja keplottelin  itseni suhteellisen kuivana kerrostaloalueen pihojen poikki Ang Mo Kion metroasemalle. Perillä King Albert Parkin asemalla satoi edelleen, en viitsinyt kaivaa iskemätöntä sadeviittaa repusta, joten loppumatkan juoksumarssilla vaatteet sitten viimein kastuivat.


Vaihdoin kuivat vaatteet päälle, odottelin sateen loppumiseen ja lähdin metrolla Sim Limille hakemaan puhelimen kuoria yms. Tämä oli tarkkaa puuhaa, kun väreistä ja materiaaleista oli tarkat speksit ja kun löysin jotain sinne päin, lähettelin kuvat Suomeen 'hyväksyttäviksi'.


Siltä osin onnistuneen kierroksen jälkeen oli vuorossa hukkareissu vaatekaupoille. Piti löytää tietyn värisiä huiveja, muttei intialaistyylisiä (olin Little Indiassa...). Söin päivällistä taas Tekassa, tällä kertaa chicken tikka masalaa.


Syötyäni jatkoin ostosreissua Mustafalle yhtä köyhin lopputuloksin.

15.4. Viimeisen päivän ohjelma oli löytää ne 'tietyn väriset' huivit. Lähdin metrolla Chinatowniin, mistä huiveja vihdoin löytyi ja taas värejä arvottiin lähettelemällä kuvia kotiin.

Kun tehtävä oli suoritettu, kiertelin edestakaisin katsellen ihmisvilinää ja vanhoja taloja.






Lounaaksi löytyi ankkaa ja ’tiikeriä’.


Ja kun päiväntasaajalla olin, 'yllätti' sadekuuro jälleen kerran.




Ostosreissun jälkeen oli vuorossa tavaroiden pakkailua ja illallinen Bukit Timah Market & Food Centressä.

Sitten olikin taas vuorossa heipat pikkuapinoille ja kiitokset ylläpidosta siskolle ja Grab-kyyti kentälle yhdeksän jälkeen. Kentällä asiat sujuivat ripeästi ja aikaa jäi kaupoille ja yleiseen ihmettelyyn. Yölento sujui ilmeisesti melko hyvin, koska en pahemmin ehtinyt leffoja katselemaan tai lukemaan...
Aamulla kotimaan päässä hankkiuduin taas junalla kotiin päin, kävin kotona pikaisesti suihkussa ja lähdin töihin muistelemaan etelän lämpöä ja salasanoja.