Somerset 2010 ja 2011

Joulukuussa 2010 ja Helmikuussa 2011 työt veivät Somersetiin Englantiin muutamaksi päiväksi kerrallaan. Talvipäivien valoisa aika kului töissä, mutta sentään jonkun verran aamuvarhaisella ja illan suussa sekä lentokenttämatkoilla ehti katsella ympärilleen kauniin kreivikunnan maisemia.

Joulukuun matkalla lensin Bristoliin sunnuntaipäivänä ja oli sopinut treffit kaverin kanssa Cheddariin. Lento Amsterdamista Bristoliin lähti kuitenkin niin paljon myöhässä että olisin ollut perillä Bristolissa vasta hämärän tullen. Niinpä tapaaminen siirrettin Wellsiin missä hotellini oli.

Oli jokseenkin mieleen painuva kokemus ajaa Bristolin kentältä Wellsiin, matkan aikana tuli pimeää, tiet olivat paikoin kapeaa kapeampia, ajoin täysin navigaattorin varassa, kentältä lähtiessä auton lasit olivat umpijäässä ja autossa oli kesärenkaat alla... Pienoinen kohokohta matkalla oli nähdä kaukana usvan keskellä saaren lailla kelluva Glastonbury Tor.

Jotenkin onnistuin köröttelemään peltojen ja lammaskarsinoiden läpi perille. Majapaikka löytyi helposti ja samoin kaveri. Vaihdoimme joululahjat ja kävelimme lenkin Piispan palatsin puistossa ja kurkkasimme ennen illalliselle menoa vieressä olevaa Wellsin katedraalia, mistä lisää myöhemmin

Piispan palatsi on vallihaudan ympäröimä 800 vuotta vanha rakennelma. Pimeällä muurit ja vallihauta, missä leijuvan usvan keskellä ui pari joutsenta, loivat aika mystisen fiiliksen. 

Kävin vallihaudalla pari kertaa myöhemmin sekä pimeällä että aamun valossa. 

Palatsin pihalle ei tuolla kertaa päässyt, mutta vallihaudan porttitornilta pääsi kurkaamaan pihaa.

Majapaikkana minulla oli molemmilla reissuilla ’The Crown at Wells’ aivan kylän keskustassa Piispan palatsin ja katedraalin vieressä. Majatalon ulkotaan olevan rakennettu vuonna 1540 ja sen kyllä huomasi. Kaltevien ja narisevien lattioiden lisäksi pakkasöinä oman lisämausteensa toivat ikkunat joita ympäröi parhaimmillaan muutaman millin rako. 

Huoneessa oli kuitenkin sähköpatteri jonka sai vedettyä sängyn viereen. Äskeinen ei tietenkään ollut krittiikkiä kyseistä majataloa kohtaan vaan pikemminkin plussaa että talo oli säilyttänyt persoonallisen ilmeensä vuosisatojen läpi. Aamiaiset ja illalliset olivat oikein hyviä ja alakerran ’The Penn Bar’ tarjoili paikallisia tuotteita. Keskiviikko aamuina herätys tuli reilusti herätyskellon hälytystä aiemmin kun ikkunan takana olevalle markkinapaikalle alettiin kokoamaan pöytiä ja katoksia.

Ensimmäisen aamun ajo Wellsistä Shepton Mallettiin meni aika lailla kieli keskellä suuta, yöllä oli ollut pakkasta muutama aste, ajoin taas täysin navigaattorin opastuksella ja osuin vielä ’aamuruuhkaan’. 

Edellisen illan ajoon verrattuna vastaan tulevaa liikennettä oli runsaasti ja pienten kylien läpi ajaessa käytössä oli käytänössä yksi kaista jolla väistettiin jonkun logiikan lukaan. Koulujen kohdalla oli liikenteen ohjaaja 'tikkarin' kanssa ja 20:n rajoitus. Pari kertaa kolhin renkaita kivetykseen kun kaista alkoi olemaan liian kapean tuntuinen. Minulla oli kamera valmiina viereisellä penkillä, mutta kauniiden maisemien kuvaaminen jäi aika vähiin kun kaikki huomio piti kohdistaa liikenteeseen.

Shepton Malletin kiertely jäi lähinnä lounaan hakemiseen Tescosta, leipomosta tai fish and chips-paikasta. 

Kylässä olevan Blackthornin siideritehtaan bongasin ohi ajaessa.

Jostain kumman syystä navigaattori ajatti minua kahta eri reittiä Wellsin ja Shepton väliä, enkä edes ensimmäisellä matkalla ehtinyt tajuta mistä reitit erkaantuivat. Parille pääsin kuitenkin joka kerta eksymättä.

Yhtenä iltana paikallinen kolleega vei minut käymään Streetissä, missä on ostoskeskus Clarks Village. Paikalla on erilaisia outlet-myymälöitä ja juuri Clarksin oma myymälä oli syy käyntiin. Kauppa reissu oli onnistunut, matkalaukun täytteiksi löytyi kengät. Tosin olisi ostanut useammankin parin jos kokoja olisi löytynyt hyllystä sopivasti, hinnat olivat sen verran kohdallaan.

Wellsin kateraalista piti käydä ottamassa sisäkuvia, mutta aika oli hieman kortilla ja kun ehdin sinne, paikka oli täynnä väkeä kuorokonsertin vuoksi ja kun pääsin sisälle, minut ohjattiin istumaan sivulaivan ensimmäiseen vapaaseen penkkiin. Että se siitä kiertelystä ja kuvaamisesta. Upean rakennuksen sisätiloista ehti kuitenkin nähdä vilauksen, kun lähdin konsertista.

Ensimmäisen reissun viimeisenä päivänä ajoin lentokentälle Shepton Malletista Glastonburyn kautta. Pienet tiet kulkivat polveillen mäkien ja laaksojen kautta ja pari kertaa pysähdyin tien varteen ottamaan muutaman kuvan. 

Saavuttuani Glastonburyn lähelle koukkasin kapealle kinttupolulle, joka kulki maatalojen kautta ja mitä välillä rajasi korkeat pensasaidat aivan kuin labyrintissa. Kun olin pysähtynyt kuvaamaan Toria, joku pysähtyi kysymään minulta tietä. Kerron etten itsekään tiedä missä olen mutta voin tarkastaa navigaattorin kartalta sijainnin...

Aika ei sallinut Torin laelle kiipeämistä, mutta ajoin autolla niin lähelle kun jotain kärrypolkua pääsi. 

Tuo Tor liittyy myyteissä Kuningas Arthuriin ja tarujen Avaloniin. Muinoin Tor on ollut saari ja torni mäen laella on keskiaikaisen kirkon torni.

Muuhun aika ei sillä kertaa riittänyt, olin ajatellut Cheddarin rotkon läpi ajamista, mutta kello tikitti ja kentälle oli ehdittävä. Matkalla Glastonburysta Bristolin kentällä oli varsin vaihtelevaa maisemaa, oli lumisia peltoja ja puita, metsää ja pikku kyliä.

Helmikuun reissulla Somersetiin lensin Brysselin kautta ja matkalaukku jäi tiukassa vaihdossa sinne. Laukku tosin saapui toimistolle heti seuraavana päivä joten se ei liiemmin haitannut.

Tällä kertaa matkassa oli kamerana järkkäri ja jalusta ensimmäisen reissun pokkarin sijaan. Heräsin aamuisin aiemmin ja tein kävelylenkin kameran kanssa ennen kun lähdin ajamaan Wellsistä Sheptoniin. 

Pettymyksekseni Piispan palatsin vallihauta oli lähes tyhjä, usvaa ei ollut öisin ja joutsenetkin olivat lähteneet. 

 Kävelin vallituksen ympäri yhtenä aamuna ja alue osoittautuikin paljon luulemaan suuremmaksi. Samalla kävelyllä kiersin katedraalin alueen ympäri.

Tällä reissulla pääsin myös kiertämään valokuvaamaan katedraalia sisältä, helppoa se ei kuitenkaan ollut. Valokuvaamiseen tarvitaan kuvauslupa, luvan saa automaatista kolikoilla. Taskussa ei ollut riittävästi kolikoita, mailla halmeilla ei ollut ristin sielua joten kävelin lähinpään kauppaan. He eivät voineet rikkoa seteliä koska kassa oli jo kiinni, tarjouduin ostamaan jotain pientä, mutta sekään ei auttanut. Lopulta kävelin postitoimistoon, jonotin kiltisti tiskille muutaman minuutin ja sain tarvitsemani kolikot. Kiirehdin takaisin katedraalille huomatakseni että aiemmin käyttämäni ovi oli jo lukossa, läheltä löytyi kuitenkin toinen ovi. Sain ostettua lupatarrani ja sain kierrellä kameran ja jalustan kanssa lähes autiossa kirkossa. 

Alttarin päässä poikkilaivan toisella puolella oli menossa messu joten se jäi käymättä, mutta muuten kirkkoon sai tutustua rauhassa. Katedraali on vihitty käyttöön 1239 ja sitä oli rakennettu vuodesta 1175 lähtien, valmiiksi kirkko kuitenkin tuli vasta 1490.

Tämän toisen reissun paluumatkalla kentälle ajoin Cheddar Gorgen eli Cheddarin rotkon läpi. Sää oli hieman tihkusateinen, mutta kalliot näkyivät silti hyvin. 

Ajaessa niitä ei tosin voinut ihastella, kun tie oli paikoin sen verran mutkainen, että omalla kaistalla pysyminen oli omalta ja vastaan tulijoiden kohdalta vaikeaa. Jossain kohdassa varoiteltiin että vastaan tuleva liikenne oikaisee sinun kaistallasi, syynä tähän oli kallioseinämät jotka lähtivät kohoamaan mutkissa todella läheltä tien reunaa. Pysähdyin muutaman kerran levityspaikoilla ottamaan kuvia maisemista.

Aika oli taas kortilla ja Cheddarin kylä juustoineen ja siidereineen jäi kokematta. Itse kylä on yllättävän pienen näköinen ja mahdollisuudet ex-tempore pysäköintiin maantien varressa olivat niukat, itse rotkossa oli kyllä pysäköintimahdollisuuksia runsaasti.

Loppumatka Cheddarista kentälle sujui helposti, jossain kohdassa navigaattori taas päätti lyhentää ajomatkaa ajattamalla pensasaitojen reunustamaa kaistanlevyistä kujaa jonkun matkaa. Onneksi ei tullut ketään vastaan.

Seutuna Somerset vaikutti mielikuvien kauniilta peri-englantilaiselta maaseudulta. Tiet olivat välillä liian kapeita jotta ajamisesta olisi voinut väittää nauttivansa. Maantie osuuksillakin keskinopeudet jäivät minulla maksimissaan 50km/h. Ekalla reissulla alla oli Huyndai i30 ja toisella A-sarjan pikkumersu, jotka molemmat teoriassa mahtuivat leveytensä puolesta kulkemaan kaistalla...

Kylät olivat pieniä Wellsiä, Shepton Malletia, Glastonburya ja Streetiä lukuun ottamatta. Moni pikkupaikka tuntui muodostuvan vain muutamasta talosta tien varressa.