"Me ei koskaan käydä missään" olivat alkusanat keväiselle Bremenin reissulle. Tietenkään asia ei aivan näin ollut, vuoden matkasuunnitelmissa vaan oli neljän kuukauden väli ilman mitään reissua.
Asian korjaamiseksi varasimme Ryanairilta Tampere – Bremen lennot helatorstain tienoille ja hotelliksi Mercure Hanseatic Bremenin.
Esisuunnittelua tehtiin sen verran että keräsimme kaksi sivullista kauppojen osoitteita, toiseen retkeilytarvikeliikkeitä ja toiseen kemikalioita jne.
8.5.
Kerrankin oli sopiva lähtöaika kotoa ja saimme nukkua matkaa edeltävänä yönä inhimillisen mittaiset unet. Olimme kentällä jopa turhan aikaisin, mutta sillä sinänsä ei ollut väliä.
Lentomatka sujui nopeasti kirjaa lukien ja taas kerran Ryanin lento saapui perille aikataulusta edellä fanfaarien soidessa.
Arvoimme kentällä hetken lähteäkö kävelemään hotellille vai menemmekö ratikalla. Ratikka voitti ja kolmen pysäkin välin matka sujui hujauksessa. Saimme huoneen heti vaikka vähän tympeän oloinen respan nainen huomauttikin, että check-in on vasta kolmelta (olimme hotellilla yhdentoista maissa). Saatuamme tavarat huoneeseen, jatkoimme ratikalla saman tien matkaa keskustaan. Aamiaisesta alkoi olla jo hyvän aikaa ja bratwurstin kuvat vaivasivat nälkäistä mieltä.
Kävelimme suoraan Domsheiden pysäkiltä makkarakioskille Liebfrauenkirchen viereen.
Kun akut oli ladattu, kävelimme kohti Weser-joen rantaa etsimään Paulanerin terassia tietämättä että rannassa on Biergarteneita jonossa. Puolet Schlachtesta on yhtä terassia. Kun pääsimme rantaan, ei Paulanerilla ollut enää niin väliä joten jäimme ensimmäisenä olleen Luv:in terassille. Siitä jatkoimme myöhemmin Paulanerin terassille.
Kun akut oli ladattu, kävelimme kohti Weser-joen rantaa etsimään Paulanerin terassia tietämättä että rannassa on Biergarteneita jonossa. Puolet Schlachtesta on yhtä terassia. Kun pääsimme rantaan, ei Paulanerilla ollut enää niin väliä joten jäimme ensimmäisenä olleen Luv:in terassille. Siitä jatkoimme myöhemmin Paulanerin terassille.
Shoppailufiilis alkoi olla kunnossa, joten lähdimme kohti kauppoja. Ensimmäiseksi vastaan tuli Rossmannin kemikalio, missä käynnin seurauksena taisi olla kolme kassillista kannettavaa. Matka jatkui kaupoissa poikkeillen.
Kävimme kurkkaamassa ohikulkiessa Liebfrauenkircheen eli Unser Lieben Frauen kirkkoon.
Kirkko on yhdenneltätoista vuosisadalta, se sai siipeensä sodassa 1944, mutta se on entisöity kauniisti kuten muutkin Bremenin vanhat rakennukset.
Kirkko on yhdenneltätoista vuosisadalta, se sai siipeensä sodassa 1944, mutta se on entisöity kauniisti kuten muutkin Bremenin vanhat rakennukset.
Rossmann-käynti vastasi noin puolta sunnnitelluista ostoksista, minulla etsimessä oli vaelluskengät ja niitä etsittiin seuraavaksi. Kävelimme ensimmäiseksi Unterwegsin myymälään Domshofille. Valikoimaa kaupassa oli aivan järkyttävän paljon, mutta sopivia kokoja oli harvemmassa. Varasin pariksi päiväksi melko sopivan oloiset kandidaatit, mutta halusin vielä vilkaista muualta varmuuden vuoksi. Jatkoimme matkaa ja sattumalta aivan läheltä löytyi kauppalistani ulkopuolelta Jack Wolfskinin myymälä. Kysyin myyjältä sopivia kokoja ja hän kiikutti varastosta parit kengät ja bingo! Kenkäasia tuli hoidettua yllättävän kivuttomasti kuntoon.
Jotain oli vielä ostoslistalla joten kävelimme Galeria Kaufhofiin ja poikkesimme Saturnissa levyostoksilla ja Edekassa hakemassa herkkuja kotiin.
Kantamukset alkoivat olla aika painavia ja teki mieli istua alas välillä, niinpä kävelimme takaisin joen rantaan istumaan. Jäimme ensin Feldmann`s Bierhausin terassille haukkaamaan currywurst-annokset.
Seuraavaksi vuorossa oli taas Paulaner Baijerilaisineen tuotteineen.
Seuraavaksi vuorossa oli taas Paulaner Baijerilaisineen tuotteineen.
Keskustaa kohti kävellessä reitille osui vielä C&A ja Karstadt Sport.
Kello oli jo sen verran paljon etä Karstadt meni kiinni ja homma jäi vähän kesken. Yhden paidan sentään ehdin ostaa. Palatessamme liukuportailla alaspäin, sammuivat valot kerroksista selkämme takaa.
Kello oli jo sen verran paljon etä Karstadt meni kiinni ja homma jäi vähän kesken. Yhden paidan sentään ehdin ostaa. Palatessamme liukuportailla alaspäin, sammuivat valot kerroksista selkämme takaa.
Näimme sattumalta Stadtwirt-ravintolan mistä olimme lukeneet aiemmin ja taas oli sen verran nälkä, että astuimme sisään. Ravintola on 1200-luvun luostarin paikalle rakennettu ja jäljellä on vanhat hienot holvikaaret.
Tilasimme flammkuchenit, joissa oli enemmän kuin tarpeeksi syötävää.
Jälkkäriksi otimme 'rotantappajat' eli pienet digestiivit mitkä tarjoilija sytytti palamaan pöydässä.
Tilasimme flammkuchenit, joissa oli enemmän kuin tarpeeksi syötävää.
Jälkkäriksi otimme 'rotantappajat' eli pienet digestiivit mitkä tarjoilija sytytti palamaan pöydässä.
Kävelimme vielä hetkeksi torille istumaan John Bentonin terassille ja ottamaan vähän iltakuvia torista.
Alkoi tihkuttaa vettä ja lähdimme pois päin kohti hotellia. Ratikkaa olisi pitänyt odottaa lähemmäs vartti joten päädyimme kävelemään kantamustemme kanssa hotellille. Kävely teki hyvää suhteellisen raskaan iltapalan päälle ja ratikka ohitti meidät vasta hotellin pysäkin kohdalla.
Alkoi tihkuttaa vettä ja lähdimme pois päin kohti hotellia. Ratikkaa olisi pitänyt odottaa lähemmäs vartti joten päädyimme kävelemään kantamustemme kanssa hotellille. Kävely teki hyvää suhteellisen raskaan iltapalan päälle ja ratikka ohitti meidät vasta hotellin pysäkin kohdalla.
9.5.
Helatorstaiaamuun herättiin kuumasta huoneesta, olimme nukkuneet huoneen suuri ikkuna auki, mutta silti huoneen mikroilmasto muistutti tropiikkia aamulla.
Kaupat olivat kiinni pyhäpäivän sekä saksalaisen isänpäivän vuoksi joten kävimme kiireettömällä aamupalalla ja lähdimme kohti Übersee-museota.
Museon kokoelmissa on etnografista esineistöä ja luonnontieteellisiä näytteitä.
Museon kokoelmissa on etnografista esineistöä ja luonnontieteellisiä näytteitä.
Museon vanhassa päärakennuksessa oli osastot Oseanialle, Aasialle, Bremenille ja hieman sekavan oloinen näyttely monesta aiheesta sekä muutama dioraama euroopan luonnosta ja evoluutiosta.
Osa näyttelyistä oli suljettu remontin vuoksi, mutta syksyllä 2013 pitäisi aueta ainakin Afrikkaa esittelevä osasto.
Osa näyttelyistä oli suljettu remontin vuoksi, mutta syksyllä 2013 pitäisi aueta ainakin Afrikkaa esittelevä osasto.
Toisessa uudemmassa rakennuksessa oli museon kokoelmahuoneet avattu yleisölle. Esineistöä ei liiemmin selitelty lukuunottamatta vitriini kaapin nimeä.
Eläin- ja kasvinäytteet sentään oli nimetty. Kasvi- ja hyönteiskokoelmaa sai tutkia aukomalla itse arkistolaatikoita.
Eläin- ja kasvinäytteet sentään oli nimetty. Kasvi- ja hyönteiskokoelmaa sai tutkia aukomalla itse arkistolaatikoita.
Kävelimme takaisin vanhan kaupungin suuntaan ja kurkkasimme matkan varrella Weserin rannalla olevaa Mühle am Wall-tuulimyllyä.
Söimme lounaan edellisen illan Stadtwirtissä, tällä kertaa Bremer knippin ja flammkucheinin.
Vatsat täynnä kävelimme tuomiokirkkoon, Domiin,
ja kiertelimme kirkkoa ja sen museon ennen kiipeämistä ylös torniin.
Yhdellä eurolla pääsee kapuamaan ahtaita kierreportaita 265 askelmaa ylös torniin. Onneksi kierteen kätisyys vaihtuu kerran matkalla, muuten päässä olisi huipannut vielä enemmän. Vastaan tulevaa liikennettä väistetään seinän syvennyksiin, kummassa suunnassa se sitten onkaan lähempänä. Ylhäältä tornista on mukava näköalat kaupunkiin, puluverkko vaan haittasi kuvaamista.
ja kiertelimme kirkkoa ja sen museon ennen kiipeämistä ylös torniin.
Yhdellä eurolla pääsee kapuamaan ahtaita kierreportaita 265 askelmaa ylös torniin. Onneksi kierteen kätisyys vaihtuu kerran matkalla, muuten päässä olisi huipannut vielä enemmän. Vastaan tulevaa liikennettä väistetään seinän syvennyksiin, kummassa suunnassa se sitten onkaan lähempänä. Ylhäältä tornista on mukava näköalat kaupunkiin, puluverkko vaan haittasi kuvaamista.
Laskeuduimme tornista alas torille ja kurkkasimme kirkon puutarhaan. Sisäänpääsymaksullinen Bleikeller jäi harmittavasti väliin, kun emme tienneet mikä se oli. Kotona sitten luin että siellä oli esillä muutama muumio.
Jatkoimme matkaa kiertelemään torille ja suunnistaessamme kohti Schlachtea päädyimme Böttcherstraßelle. Kapea ja turisteja täynnä oleva katu on vain noin 100 metriä pitkä. Kaupat olivat sielläkin kiinni joten kävelimme vai kadun läpi.
Jatkoimme matkaa kiertelemään torille ja suunnistaessamme kohti Schlachtea päädyimme Böttcherstraßelle. Kapea ja turisteja täynnä oleva katu on vain noin 100 metriä pitkä. Kaupat olivat sielläkin kiinni joten kävelimme vai kadun läpi.
Helatorstain / isänpäivän luonne oli antanut jo torilla merkkejä itsestään kun porukoilla oli itsetehtyjä baarikärryjä poppikoneineen ja varsin railakas meno päällä.
Kun pääsimme rantaan näimme että meno biergarten-aluella muistutti lähinnä suomalaista vappua. Paikat olivat täynnä ja myös osalla ihmisistä päät. Löysimme paikat Luv:in terassilta, missä sitten istuimmekin yli neljä tuntia.
Seuraillessa polttariporukoiden ynnä muun väen toikkarointia tuntui varsin kotoiselta. Olutta ja makkaraan kannettiin pöytiin siihen malliin että olisi voinut luulla olevansa jossain oktobierfesteillä.
Auringon laskiessa suuntasimme vielä torin laidalle John Bentoniin syömään makeat iltapalat eli kuumat omenapiirakat. Torin ympäristöä kuvailtiin vielä hetkin ennen ratikalle lähtöä.
Seuraillessa polttariporukoiden ynnä muun väen toikkarointia tuntui varsin kotoiselta. Olutta ja makkaraan kannettiin pöytiin siihen malliin että olisi voinut luulla olevansa jossain oktobierfesteillä.
Auringon laskiessa suuntasimme vielä torin laidalle John Bentoniin syömään makeat iltapalat eli kuumat omenapiirakat. Torin ympäristöä kuvailtiin vielä hetkin ennen ratikalle lähtöä.
10.5.
Vaikka jo keskiviikkona kierreltiin kauppoja aikalailla, otimme perjantaina vielä pienen täydennyskierroksen kaupoille, kun matkalaukut oli ensin koepakattu. Kiersimme vielä useamman kaupan läpi, muun muassa molemmat tavaratalot. Lopputuloksena oli läjä uuttaa pakattavaa.
Kaupoilla tuli nälkä ja kävelimme rantaan Paulanerin ravintolaan syömään rostbratwurst-annokset
ja jatkoimme ulos terassille istumaan ja palelemaan.
Sää oli nimittäin viileän tuulinen, siinä missä ensimmäisenä päivänä tarkeni t-paidalla, nyt piti miettiä käykö lisäämässä t-paidan päälleen aluspaidaksi.
ja jatkoimme ulos terassille istumaan ja palelemaan.
Sää oli nimittäin viileän tuulinen, siinä missä ensimmäisenä päivänä tarkeni t-paidalla, nyt piti miettiä käykö lisäämässä t-paidan päälleen aluspaidaksi.
Kävelimme keskustan läpi Schnoorille kurkkimaan kapeille kujille.
Tuntui että kujille kulki vain turisteja ja jopa ravintolan oluthinnoissa oli nähtävissä pieni turistilisä verrattuna jokirannan suuriin biergarteneihin. Poikkesimme Beck`s in`n Snoorissa yksillä ennen paluuta pikaruokaloiden kautta hotellille, toinen haukkasi kebabin ja toinen poikkesi mäkkärissä.
Hotellilla oli edessä matkalaukkujen lopullinen pakkaus ja painojen tasaaminen. Useampi ostoskassillinen kaikkea pirun hyödyllistä saatiin pakattua kunnialla laukkuihin ja toiseen käsimatkatavaralaukkuun jäi vielä varaa mahdollisia kentän ostoksia varten.
11.5.
Olimme tilanneet respasta taksin jo edellisenä päivänä, koska aamun ratikka liikenne alkoi turhan myöhään. Taksi saapui hieman etuajassa meidän ollessa valmiiksi pihalla odottelemassa. Lähtö oli nopea kun aamiaista ei vielä ollut tarjolla, laukut oli kunnossa ja hotelli oli valmiiksi maksettu. Taksi kentälle kustansi vajaat 6 euroa. Tavallaan olimme turhan aikaisin kentällä, mutta eipä tarvinnut pahemmin jonottaa laukkujen luovutukseen ja turvatarkastukseen. Pääsin jo toista kertaa Bremenin kentällä kamerareppuni kanssa takahuoneeseen tarkempaan syyniin. Toisin kun ensimmäisellä kerralla pari vuotta sitten jolloin kamera kaivettiin repusta, nyt laukkua laapittiin paperiliuskalla joka analysoitiin silmänräpäyksessä ja toivoteltiin hyvät matkat. Huoneessa käyntiin meni alle 2 minuuttia. Kävimme kaupassa täyttämässä repun lopunkin tyhjän tilan ja istuimme sitten aamiaisille kahvilaan.
Jonotus koneeseen sujui paljon fiksummin kuin Tampereen päässä lähtiessä, other Q ja priority-jonot oli merkitty ja rajattu aidoilla. Portille ja koneeseen siirtyminen tapahtui siisteissä jonoissa eikä parissa erillisessä laumassa kuten lähtöpäässä.
Lentomatka sujui vähän takkuisesti kun vieressä istuva kaveri joutui pitämään laukkunsa jalkojensa välissä ja toinen polvi oli minun puolella. Penkkiväli oli muutenkin niin ahdas että siinä ei ollut jaloille minkäänlaista vapausastetta. Niinpä istuin tunnin ja kolme varttia epämukavasti kiemurrellen istuimellani.
Perille päästiin kutenkin taas, jiihaa ja fanfaarit, aikataulussa.
Kaiken kaikkiaan meillä oli varsin mukava reissu, budjetti piti, ei tullut kommelluksia ja oli kiva palata kotiin lauantai aamupäivällä, jolloin viikonloppu oli vielä edessä ennen arkea ja maanantaita.
Verrattuna tammikuun matkan kohteeseen, Berliiniin, Bremen on turistin silmiin varsin nätti ja siisti kaupunki. Erityisen mukavaksi vanhassa kaupungissa kiertelyn tekee sen kompakti koko, etäisyydet mitataan kymmenissä tai sadoissa metreissä kilometrien sijaan. Toki vuodenaikakin vaikutti matkakokemukseen, Bremen näyttäytyi keväisen vihreänä ja taas Berliini tammikuisen ankean harmaana.
