sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Ristiretki X eli Languedocin linnakierros



Syksy on perinteisesti ollut Pariisin matkan aikaa, mutta avarammin asiaa ajateltua syksy voisi olla Ranskan matkan aikaa. Tästä ajatuksesta lähti idea pitkän viikonlopun reissuun. Olin käynyt edellisenä kesänä autoilemassa tuolla Pyreneiden kupeessa ja maisemat miellyttivät silmää ja niin paljon jäi näkemättä sillä kertaa.
Pariisissa on käyty useasti ja pitkän viikonlopun kustannukset ovat aika hyvin tiedossa. Syksyn Hulluja päiviä odottamalla olisi voinut saada aika hyvän hintaiset lennot sinne, mutta ok-tasoisesta hotellista mukavalla paikalla pitää Pariisissa maksaa. Lufthansa on pitkään myynyt Helsinki – Toulouse lentoja alle kahdensadan euron ja tietäen pienempien paikkojen hotellien hintatason, ei matkasta tulisi kalliimpaa kuin vastaavan pituisesta Pariisin reissusta.
Alun perin matka piti olla lokakuun alussa, mutta asiaa miettiessä lentojen hinnat nousivat ja lopulta päädyimme lokakuun loppupuoleen mistä löytyi vielä 192,- per nuppi lennot.
Reitti muodostui pistäen potentiaalisia nähtävyyksiä kartalle ja miettien mitkä niistä saa järkevän reitin varrelle. Carcassonne oli alusta pitäen yksi yöpymispaikoista, koska sieltä on simppeli tunnin ajomatka lentokentälle viimeiseksi päiväksi. Niauxin luola määritteli Tarascon-sur-Ariègen yhdeksi ja näiden kahden väliin piti vielä sovittaa pari yötä. Jostain jutusta oli jäänyt mieleen Montsegurin majapaikka, mutta alkuun tuntui hölmöltä ottaa majapaikat 50 kilometrin välein, mutta kun Niauxin luolan aikataulu selvisi, vahvistui ettei paljon Montseguria pidemmälle olisi ehtinytkään. Aikatauluseikat pudottivat Andorran pois reitiltä. Iteroinnit Garminin karttaohjelmalla ja Google mapsilla johtivat reittiin millä saimme Puivertin, Puilaurensin, Queribuksen ja Peyrepertusen linnat sopimaan kierrokselle. Kysymysmerkiksi jäi ehtiikö ne kaikki nähdä yhdessä päivässä, etenkin kun vähiten kiinnostava ja mistä olisi tarvittaessa voinut karsia, oli ensimmäisenä. Kolmannen yön paikan vaihtoehdot olivat sinänsä vähissä, kun liian lähelle Carcassonnea ei viitsinyt mennä ja esimerkiksi Limoux olisi merkinnyt sitä, että Rennes-le-Château olisi jäänyt välistä tai sitten sitä varten olisi pitänyt ajaa takaisin seuraavana aamuna. Pienen Rennes-de-Bainsin Maison Christina oli kerännyt positiivisia kommentteja ja se sopi reitille parhaiten.
Perjantai 19.10.12

Matkapäivä alkoi aikaisella herätyksellä kahden maissa, ja auto lähti pihasta vesisateessa 2:40 kohti Helsinki-Vantaan kenttää ja lentoparkkia.
Aamiaista syötiin kentällä ja sitten nuuhkimme vähän tuoksuja kaupoissa. Lento Frankfurtiin lähti jokseenkin aikataulussa ja matka sujui välillä torkahdellen. Heti Frankfurtiin saavuttuamme huomasimme sattumalta, että Helsingin päässä oli tapahtunut virhe ja laukut oli kirjattu vain Frankfurtiin saakka, vaikka saimme kuitenkin Helsingistä liput myös Toulousen jatkolennolle. Asia varmistettiin vielä Lufthansan palvelutiskiltä ja saimme ohjeet käydä hakemassa laukut hihnalta ja käydä viemässä ne packagedroppiin. Tuohon koko sirkukseen tuhlaantui tunnin verran. Tilannetta juhlistettiin oluilla ja lounaalla (toiselle focaccia hampurilainen ja toiselle bratwurst-annos).
Lento Toulouseen lähti myös ajallaan. Lento oli ensimmäistä lyhyempi ja matkalla olisi voinut ihailla alppimaisemia jos olisi istunut toisella puolen konetta.
Perillä marssittiin Europcarin tiskille hakemaan vuokra-auto, mikä paljastui Alfa Romeo Giuliettaksi. Laukkuja soviteltiin hetki autoon. Olin varannut tuon Golf -kokoluokan auton juuri sillä, että laukut mahtuisivat 'heittämällä' peräkonttiin.
Kentältä lähdettiin kehätien kautta maksulliselle moottoritielle kohti Mirepoixia. Olin valinnut kylän reitille keskiaikaisen keskustan takia ja se oli kyllä pienen ylimääräisen ajon arvoinen. 



Kylään oli ilmeisesti tulossa joku omenakarnevaali, koska omenoista oli koottu koristeita ja jopa patsaita keskusaukiolle. 



Kurkkasimme myös katedraaliin, joka pitää nimissään hallussaan ennätystä Ranskan leveimmästä laivasta.



Parkkipaikan vierestä löytyi sopivasti kauppa, josta haettiin vähän evästä hotellille ja seuraavaksi päiväksi.
Ajoimme Mirepoixista kohti Foixia, mutta emme poikenneet katsoman Foixin linnaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sen sijaan koukkasimme Foixin jälkeen metsäpolulle etsimään Pont du Diablea (Paholaisen siltaa). Luja usko navigaattoriin vei meidän kapeaa kuraista metsäpolkua eteenpäin kunnes vastaan tuli asfaltoitu pätkä joka vei sillalle. Silta on komealla paikalla metsäisen laakson pohjalla ja Ariège -joki liruttelee sen alta. 



Sillalta palasimme helpompaa asfaltoitua reittiä isommalle tielle ja jatkoimme Tarascon-sur-Ariègeen ja Hotel Confortiin. 



Olin varannut hotellin edellisen vuoden reissun kokemusten perusteella ja sattumalta saimme saman huoneenkin, jossa olin kesän 2011 'Tour de France'-kierroksella tyttäreni kanssa.

Illalla alkoi sataa ja kävelimme sateenvarjojen kanssa illalliselle 'Le Vieux Carré'-ravintolaan joen toiselle puolelle. Listalta löytyi villisikaa ja vasikanleikettä ja viiniksi Beret Noir – Saint Mont 2009. Jälkkäriksi oli vielä Crème brûlée.

Lauantai 20.10.12
Aamiaisen jälkeen kävelimme sillan yli katsomaan kylän kirkkoa ja kiertelimme vieressä olleilla lauantaimarkkinoilla.








Lounaaksi ostimme mukaan patongin ja juustoja (Roquefortia ja Tommea). Palasimme hotellille hakemaan laukut ja luovuttamaan huoneen. Romppeet pakattiin taas Alfan perään ja ajoimme kurkkaamaan ylemmäksi kylään vanhaa tornia ja aukiota.




Olimme varanneet käynnin Niauxin luolaan puoli kahdeksi ja koska siihen oli vielä aikaa, käytimme sen ajamalla Niauxin ohi Miglosin linnalle. Kapea tie mutkitteli ylös rinteille. Kun pääsimme perille ja kävelimme muutaman kymmenen metriä autolta harjanteelle linnan viereen, aukesi edessä upea näköala syksyiseen Vicdessosksen laaksoon.




Linnan rauniot oli aidattu, joten raunioille ei päässyt kiipeilemään. Linnalta näkyi selvästi seuraava kohteemme - Niauxin luola.


Ennen Niuaxin luolaa pysähdyimme vielä pienen lepakkoluolan kohdalla hetkeksi ennen kuin jatkoimme isolle luolalle.



Niauxin luolalla oli jonkun verran väkeä jo odottelemassa opastetun luolakierroksen alkamista. Maksoimme liput ja katselimme hetken ympärillemme ennen kun oli aika ottaa lamput ja astua kallion sisään. Ryhmä oli parin kymmenen hengen kokoinen ja eteneminen oli hidasta. Perille mustaan salonkiin päästiin kuitenkin liukastelematta. Kun lamput oli sammutettu ja jätetty kivelle, etenimme oppaan avustuksella kaiteen viereen tarkasti määrättyyn paikkaan. Sitten seurasi hetki täydellistä pimeyttä ennen kuin spotti syttyi ja valaisi kiveen maalatut biisonit ja hevoset. Vaikka edellisestä käynnistä luolalle oli reilu vuosi, ei näkymä ollut yhtään vähempää mykistävä. 14 000-13 000 vuotta vanhat maalaukset jaksavat säväyttää varmaan yhä uudestaan ja uudestaan. Mustan salin kupolin alla vanhempien rouvien seurue testasi vielä salin akustiikkaa vetämällä täydellisessä pimeydessä a capellana jonkun laulun.
Myös paluumatka ulkoilmaan vei aikaa ja lopulta kierros kesti reilun 20 min odotettua pidempään. Koska kello oli mitä oli, päätimme jättää lounaan seuraavalle kohteelle, Montsegurille. Ajomatkaa Niauxilta sinne on tunnin verran. Montseguria lähestyttäessä pistettiin taas Iron Maidenin 'Montsegur' soimaan.


Myöhäiseksi venähtänyt lounas nautittiin siis parkkipaikalla Montsegurin kukkulan juurella. Kello oli jo varttia vaille viisi, kun lähdimme kiipeämään ylös. Päästessäni lipunmyynnin kohdalle lipunmyyjä tuli vastaan. Kysyin onko paikka jo kiinni ja hän vastasi hymyillen -Ei, se on ilmainen nyt. 1 200 metriä korkean mäen päälle ei vielä tälläkään kertaa päässyt puuskuttamatta ja Sports trackerin mukaan vertikaalinousua tuli noin 170m parkkipaikalta.



Keli oli pilvinen ja vettäkin alkoi tihkuttaa, joten parhaat maisemat jäivät taas näkemättä, mutta kyllä linnan erityisestä sijainnista sai silti hienon käsityksen. Matkamme seuraava majapaikka näkyi reilut pari sataa metriä alempana rinteillä.
 
Kataarien viimeiseksi linnakkeeksikin tituleerattu Montsegur ei uudemman aikakauden raunioina ole niin säväyttävä kuin reissumme muut linnat, mutta sen historia ja sijainti tekevät siitä ainutlaatuisen. 9-10 kuukautta kestänyt piiritys 100 kertaisella miesylivoimalla vuonna 1243-1244, roviolla poltetut yli 200 kataaria ja kertomukset aarteesta ovat omiaan lisäämään linnan myyttistä mainetta.

 

Kun rauniota ja maisemia oli ihmetelty riittävästi, laskeuduimme polkua takaisin autolla ja ajoimme lyhyen matkan alas Montsegurin kylään ja etsimme kylän parkkipaikan. Kylä nimittäin on autoton. Parkkipaikalla eräs pariskunta, jonka näimme linnan polulla, kysyi etsimmekö Auberge de Montseguria. Vastasin Oui ja seurasimme heitä majatalolle. Heti aulassa tuli lämmin vaikutelma ja näimme ettemme olleet ainoa vieraat paikassa.


Illalliselle oli tehty pöytävaraus jo Suomesta käsin. Illallinen oli tarkoitus nauttia pitkällä kaavalla, joten aloitimme Limouxin kuohuviinillä. Alkupalaksi oli leikelautanen ja pääruuaksi toiselle ankanrintaa portviinikastikkeessa ja toiselle pihvi.



Viini oli tavallaan valittu jo etukäteen kotona ravintolan listalta (halvin mitä löytyi) eli Belleruche rouge, mikä 18 €/ plo hintaisena oli myös reissun kallein viini. Jälkkäriksi löytyi crème brûlée, irish coffee ja parit Hypocrasit.


Sunnuntai 21.10.12
Aamu alkoi sumuisena ja tihkusateisena. Huoneen ikkunasta näkyi juuri ja juuri seuraava talo, muttei aavistustakaan taustalla kohoavista vuorista. Aamiaisen jälkeen raahasimme laukut autolle ja jatkoimme matkaa alas kohti laaksoa.




Päivän ensimmäinen suunniteltu nähtävyys oli Fontestorbesin lähde ennen Belestan kylää. Lähdevesi virtaa luolasta tien vierestä ja laskee laakson pohjalla virtaavaan Hers -jokeen.




Matkaa jatkettiin kohti Puivertia ja sen linnaa. Navigaattori teki ns. perinteiset ja yritti oikoa meidät peltojen poikki mäen päällä näkyvälle linnalle.


Tie pieneni pienenemistään ja lopulta päädyimme peruuttamaan takaisin parin traktoria korjanneen miehen luo. Ikkuna auki ja bonjourit ja ”Le chateau?”. Ohjeistus oli ajaa kylän toiselle puolelle ja ihme, sieltä löytyi sitten oikein opaskyltit tien vierestä. Jyrkkä ja huonokuntoinen tie nousi mäen päälle ja sieltä löytyi parkkipaikka, mistä oli lyhyt nousu linnalle.


Lippukojun kohdalla oli naru aitana pitämässä paria hevosta linnan puolella.

Château de Puivert on mainittu lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1170, mutta nykyinen linna on rakennettu 1300 -luvulla vanhan linnan jäänteille. Linnalla on roolinsa kataarien ja albigenssiristiretken historiassa. Marraskuussa 1210 linna vallattiin kolmen päivän piirityksellä. Uudemmista lähteissä linna vilahtaa Roman Polanskin ohjaamassa ja Johnny Deppin tähdittämässä elokuvassa Yhdeksäs portti (The Ninth Gate).
Linna on aika hyvin säilynyt ja tornista näkee koko pihan ja pitkälle ympäröivälle maaseudulle.









Kierroksen jälkeen matka jatkui Quillanin suuntaan ja siellä syötiin paninit lounaaksi jossain pikkukuppilassa. Quillanin jälkeen tie kulki komeaa Pierre-Lysin rotkoa pitkin. Sopivan levikkeen osuessa kohdalle, otettiin muutama kuva ja jatkettiin taas matkaa.


Seuraava kohde oli Puilaurensin linna. Se on metsäisellä kukkulalla pienen Puilaurensin kylän yläpuolella.

 Parkkipaikan vieressä oli ensin pieni kauppa sekä vessat ja polku linnalle alkoi melko jyrkkänä heti näiden jälkeen. Jyrkkää nousua riitti ylös asti ja muurien juurella polku meni siksakkia kallioiden ja muurin pätkien välissä.

 
Linna on säilynyt muotonsa säilyttäen, muurit ja tornit ovat pääosin ehjät.




Linna mainitaan historian kirjoissa ensi kerran vuonna 985. Sen rooli albigenssiristiretken kuohuissa oli pakopaikka eikä sitä vallattu sotimalla. Linnalla käyntiin meni noin tunti ja matkaa kertyi 3,2 kilometriä.



Matkan jatkuessa itään maisema muuttui vähitellen välimerellisemmäksi. Metsät harvenivat ja muuttuivat garrigueksi, laaksot levenivät ja viinitarhat täyttivät laakson pohjat. Tästä alkoivat Languedoc-Roussillonin viinialueet.

 
Mauryn viinikylästä käännyimme pienemmälle tielle kohti Queribuksen linnaa.


Viimeisessä tienhaarassa ennen linnaa oli jyrkän nousun merkki, 17 %, mikä taitaa olla jyrkin merkitty mäki mitä on tullut reissuilla vastaan. Linnan parkkipaikka on varsinainen tuulitunneli kahden mäen välisellä harjanteella ja siellä sai tuntumaa siiten millainen tuuli ylhäällä linnalla kävisi. Nousu linnalle oli helppo verrattuna Montseguriin tai Puilaurensiin, vaikka ilmakuvissa linna näyttää olevan saavuttamattomissa kalliojyrkänteen laella.



Kun polku vaihtui portaiksi, alkoi tuuli tuntua ja ylempänä tuntui, että kamerastakin sai jo pitää kunnolla kiinni.


Linna on 728 metriä korkean mäen laella ja sieltä aukeaa komeat maisemat Välimerelle saakka.



Queribuksen kirjoitettu historia alkaa vuodesta 1020 ja se sai myös osansa albigenssiristiretkestä. Montsegurin kaaduttua vihollisten syliin Queribus säilyi turvapaikkana vuoteen 1255.





Seuraava kohteemme, Peyrepertusen linna, näkyi laakson toisella puolella. Linnuntietä muutaman kilometrin matka tuplaantui autolla.


800 metriä merenpinnasta korkealle kallioharjanteelle rakennettu linna sulautuu matkan päästä todella hyvin kallion muotoon ja Queribukselta linnaa tähyillessä piti oikein kiikareilla tarkastaa, missä kohti Peyrepertusen muurit ovat. Queribuksella käynti kesti vähän päältä 50 minuuttia ja matkaa kertyi noin 3,1 kilometriä.


Autolla pääsee näennäisen lähelle Peyrepertusen linnaa, mutta kun alkuun ylöspäin suuntautunut polku kääntyykin laskuun ja vielä väärään suuntaan, mietti, että eksyttiinkö jo polulta. Välillä polku kulkee pensaiden muodostamassa tunnelissa ja liukkailla kivillä sai askeliaan katsoa tarkasti.



 Linna on pitkän omainen ja se mukailee harjanteen muotoa. Laajan linnan kokonaispituus on lähemmäksi 300 metriä, korkeuseroa suuren alapihan ja ylemmän linnoituksen ja Saint-Jordin kappelin välillä on jonkun verran.






Päivä oli jo aika pitkällä kun pääsimme jyrkät kallioon louhitut portaat ylemmälle linnakkeelle ja Saint-Jordin kappelille, josta on parhaat näköalat.





Laskeutuminen alas autolle ei ollut yhtään helpompaan kuin ylös kiipeäminenkään ja aikaa kului toista tuntia käyntiin. Träkkerin mukaan kävelyä oli 3,5 km.


Kun lähdimme ajamaan kohti hotellia navigaattori väläytti viimeisen etapin pituudeksi noin 20 km. Tämä matka oli siis linnalta hotellille. Ajattelin, että hyvä homma, ei tarvitse pimeällä ajella mutkaisia pikkuteitä. Koska auto ei kulkenut linnuntietä, tuntui matka kestävän ja kestävän. Loppujen lopuksi ajoa ei ollut kuin 40 kilometriä, mutta tien laadusta johtuen meidän nopeus jäi reilusti rajoitusten mukaisesta 90 km/h:sta. Hämärä alkoi tulla saapuessamme Rennes-les-Bainsiin, mutta majapaikka 'Maison Christina' löytyi ja samoin pysäköintipaikka pienen matkan päässä hotellilta.

Majatalon tanskalainen emäntä ei ollut paikalla ja meidät otti vastaan sen sijaan ruotsalainen vanhempi rouva. Majapaikan koirat asuivat vastaanotossa ja kissakin hiiviskeli siellä.

Kysyimme ruokailumahdollisuuksista ja ruotsalaisnainen otti molemmat koirat mukaansa ja lähti kylälle näyttämään meille ravintolan. L’hostellerie de Rennes les Bains oli kylän halki virtaavan joen toisella puolella ja ilmeisesti ainoa sunnuntai-iltana avoinna ollut ravintola. Suurehkossa salissa oli yllättävän paljon ruokailijoita. Pitkän päivän illallinen aloitettiin Limouxin kuplajuomalla. Itse valitsin menun eli alkupalaksi salaattia ja pääruoaksi lihapataa pavuilla. Puoliso valitsi pastaa. Ruokajuomaksi valitsimme paikallista Syrahia ja jälkkäreiksi crème brûléen, crème caramelin, suklaakakkua ja calvadosit.


  


Istahdimme vielä hotellin salissa hetken ja kun tiedustelimme yömyssyä, tuotiin tarjottimellinen juomia mistä saimme valita sopivat vaihtoehdot. Tarjoilija kaatoi lasilliset ja sanoi jättävänsä juomat siihen ja pyysi sitten kertomaan jos olemme ottaneet lisää.




Maanantai 22.10.12
Aamiaisen jälkeen surffailtiin vähän netissä ja pakattiin laukut. Kurkkasimme vielä Sals -joen rantaan ennen matkan jatkamista kohti Rennes-le-Châteauta.


 
Matkan varrelta bongasimme Coustaussan linnan, jota yritettiin päästä katsomaan lähempää, mutta varsinaista kulkua sinne ei löydetty, joten katsoimme aidan takaa sitä.


 Muutaman kilometrin jälkeen pääsimme kaikkien salaliitto- yms. teorioiden pesäpaikkaan Rennes-le-Châteaun kylään. Kylän pappi Bérenger Saunière on sotkettu pahemman kerran erilaisiin hörhöjen teorioihin ja tarinoihin. Löysikö hän temppeliherrojen aarteen? Kenen haudan hän mahdollisesti löysi? Vaiensiko Vatikaani hänet rahalla?

Mäen reunalla seisoo Tour Magdala, jonka Saunière rakennutti 1900-luvun alussa.



Kävelimme spekulaatioiden kohteena olleeseen Sainte-Marie-Madeleine kirkkoon, jonka oven pielessä päivystää piru.








Katselimme kylää ja sen linnaa sekä kauppoja. Kaupoissa oli New Age -kirjallisuutta sekä matkamuistoja eri uskonnoista muinaisesta Egyptistä lähtien.



Coustassan linna ja kyläkin näkyi korkealta paremmin.



Vielä parkkipaikalla joku aiheesta enemmänkin viehättynyt mieshenkilö tuli suosittelemaan meille yöpymistä laakson luolissa Lion's den ja Maria Magdalenan luola kynttilöiden ja suitsukkeiden kanssa, sillä hän oli nähnyt luolissa näkyjä...
Luolissa nukkumiseen ei ollut aikaa, joten jatkoimme kohti Limouxia, missä poikkesimme ostoksille Leclercin automarkettiin. Lounas ostettiin kaupasta ja se nautittiin hienosti marketin parkkipaikalla. Saavuimme Carcassonneen pari tuntia ennen hotellin sisäänkirjautumisaikaa, mutta saimme kuitenkin huoneen Bloc G:stä heti ja pääsimme jatkamaan nopeasti vanhaan kaupunkiin eli Citeen.



Ohjelmassa oli kaupoissa kiertelyä ja terassilla istuskelua.




Kävimme myös Basilique Saint-Nazairessa ja muureilla kävelemässä.






Viivyimme vanhassa kaupungissa päivällisaikaan saakka ja söimme sitten Le Trouvere:ssa. Nautimme molemmat 15 euron tarjousmenut. Alkupaloiksi valikoitui sipulikeitto ja salaatti, pääruuaksi kanaa ja villisikaa ja jälkkäriksi molemmille liekitetyt crème brûléet. Viininä oli Minervoisin alueen punaista.





Tiistai 23.10.12
Aamun ohjelmassa ei aamiaisen lisäksi ollut muuta kuin laukkujen pakkaus ja ajo kentälle Toulouseen. Aamiainen oli loistava, emäntä teki kahvit tilauksesta ja mehua kysyttäessä puristi vielä itse appelsiineista mehut. Matka kentälle sujui viime vuoden tapaan - ajoin harhaan samassa risteyksessä ja kävin vielä samassa pihassa kääntymässäkin. Ajoimme maksullista tietä pitkin ja tankkasimme tankin täyteen vähän ennen Toulousen kehätietä. Auton palautuksessa eikä lähtöselvityksessä ollut mitään kummempaa säätöä hidasta jonotusta lukuunottamatta. Ehdimme kiertää kaupat läpi, mutta paria viiniä lukuun ottamatta niistä ei löytynyt kummempia tuliaisia.
Frankfurtissa oli sitten enemmänkin aikaa käydä syömässä ja ostoksilla.

Matkan ajot, nähtävyydet ja hotellit kartalla

View Ranska 2012 in a larger map

Kun matka oli vielä tuoreessa muistissa laadittiin top 3 -listoja:

Paras hotelli:
Bloc G
Auberge de Montsegur
Maison Christina

Paras aamiainen:
Bloc G
Auberge de Montsegur
Confort

Paras illallinen:
Auberge de Montsegur
Le Trouvere, Carcassonne
Le Vieux Carré, Tarascon-sur-Ariège

Paras linna:
Montsegur
Puilaurens
Queribus

Parhaat maisemat:
Queribus
Montsegur
Puilaurens

Paras kokemus:
Paikalla olo ja maisemat
Kiipeily linnoihin
Ruoka ja juomat