perjantai 13. marraskuuta 2015

Museokierros Tampereella

Silloin tällöin on hyvä tutustua kotikaupungin nähtävyyksiin ettei suotta lähde merta edemmäs kalaan.
Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Tampereella vietettiin Tampereen päivää kaupungin perustamisen vuosipäivän kunniaksi. Tänä vuonna nuorekkaalle kaupungille tuli vuosia mittariin 236.


Kierrokseni alkoi Tampere-seuran näyttelystä ’Tampere kartalla’, joka valoitti kaupungin kehitystä kyläpahaisesta Pohjoismaiden suurimmaksi sisämaakaupungiksi reilun 350 vuoden kuluessa kolmen eri valtakunnan osana. Päivän kierros nivoi yhteen Ruotsin kuningaskunnan (Kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin perustamisasiakirjan 1779), Venäjän suuriruhtinaskunnan (Finlaysonin ja Milavidan vaiheet) ja Suomen tasavallan synnytystuskineen (Lenin-taide ja Tampere 1918 näyttely).
Tampere-seuran näyttelyssä oli karttojen ja kaupungin kehityksen lisäksi tietoa tarjolla kunkin aikakauden karttojen tekijöistä. Vanhojen karttojen rinnalla oli vertailun vuoksi modernit versiot, joihin oli merkitty mitä historiallisia katuja tai katulinjoja on yhä olemassa.

Jatkoin kierrostani Raatihuoneen kivijalasta Finlaysonin alueella sijaitsevaan Työväenmuseo Werstaaseen. 

Väino Linnan aukiolla sijaitseva Werstas kerää yhden katon alle Tampereen tehtaiden työväen historiaa ja samalla myös itse kaupungin kehittymiseen johtaneen tekstiiliteollisuuden historiaa. Museossa oli vaihtuvina näyttelyinä ’Taidetta Neuvostomaasta’ ja ’Afrikka Suomessa’. Ensimmäinen esitteli Neuvostotaidetta Lenin-museon kokoelmista pääpainon ollessa Leniniä esittelevissä teoksissa.


Jälkimmäinen näytetty taas kertoi Afrikkalaisten historiasta ja elämästä nyky-Suomessa.


Werstaan päänäyttelynä on ’Meirän kaupunki’, missä pääsee tutustumaan työväen elämään 1900-luvulla. Näytteillä on niin pankkikonttoria, osuuskauppaa kuin työväentaloa.






Höyrykonemuseossa on näytteillä vain yksi höyrykone. Koska Tampere on superlatiivien kaupunki, on Sulzer-höyrykone tietysti Suomen suurin höyrykone. 115 vuotias konekaunotar on nimetty Heleneksi ja Marieksi omistajasukujen päämiesten vaimojen mukaan. 



Jättiläisessä on hienoja yksityiskohtia, venttileitä ja mittareita. Vauhtipyörälläkin on kokoa ja näköä, se on halkaisijaltaan 8 metriä.





Höyrykoneen luota oli luontevaa lähteä katsomaan mitä kone aikoinaan pyöritti. Werstaalta löytyy tekstiiliteollisuusmuseo, missä esitellään Tampereen tekstiiliteollisuutta. Tehdassalissa on koneita, niillä tuotettuja tekstiilejä, raaka-aineita ja dramatisoituja audiovisuaalisia esityksiä tuon teollisuuden alan historiasta.




Finlaysonin tehdas alue on ollut kaupunki kaupungissa. Puuvillatehdas oli Suomen suurin tehdas 1840-luvulla ja pohjoismaiden suurin tehdas 1850-luvulta 1920-luvulle. Vuosisadan vaihteessa noin 3300 ihmistä työskenteli tehtaalla. Tehtaalta löytyi oma koulu, kirkko, sairaala ja poliisi.


Kuusvooninkinen eli kuusikerroksinen tehdasrakennus 1830-luvulta edusti aikansa rakennustaidon huippua.

Jätin Finlayson tehdasalueen hetkeksi ja poikkesin kurkkaamaan edellä mainittua Finlaysonin kirkkoa. Kirkossa on lauluesitys meneillään, joten parempi tutustumisen jäi odottamaan toista kertaa. Tehtaalla oli oma seurakunta 1800-luvun puoli välin paikkeilla ja tehtaanjohtaja Wilhelm von Nottbeck rakennutti 1879 kirkon tehtaan väelle.


Matka jatkui kirkolta kadun yli Tallipihaan, joka oli aikoinaan Wilhelm von Nottbeckin asuinpalatsin talouspiha. Pihalla sijaitsi aikoinaan hevostallit, vaunuvaja ja henkilökunnan asuntoja. Ohitin tällä kertaa käsitöiden myyjät sekä suklaapuodin ja keskityin uunituoreeseen rahkapullaan ja kahviin pienessä kahvilassa.




Seuraava kohde oli Näsinkallion päällä sijaitseva Näsilinna eli Milavida. Wilhelm von Nottbeckin pojan Peterin rakennuttama kaupunkipalatsi edustaa 1800-luvun lopun kertaustyylejä. 





Vanhempien ennen aikaisten kuolemien vuoksi ainoastaan Nottbeckin pienet lapset asuivat palatsissa parin vuoden ajan. Seuraava tragedia kohtasi rakennusta vuonna 1918 sisällissodan melskeessä. Rakennuksessa toimi punaisten päämajana ja huhtikuun 3.-4. päivän taisteluissa Tampereen keskustasta rakennus vaihtoi ’puolta’ kolme kertaa. Siihen osui noin 4000 ammusta. Näiden ammusten aiheuttamia vaurioita näkyy edelleen rakennuksen sisäseinissä sekä veritahroja eteishallin valkoisissa marmoriportaissa.



Näsilinnassa toimi Hämeenmuseo vuoteen 1998 saakka ja tuossa museossa kävin useamman kerran kouluikäisenä. Kesällä 2015 palatsissa avautui uusi Museo Milavida. Museossa on kaksi näyttelyä jotka syksyllä oli -15 ovat Nottbeckin suvun vaiheista kertova ’Nottbeckit –Tampereen kosmopoliitit’ sekä kenkäsuunnnitelija Salvatore Ferragamon designia esittelevä ’ Unelmien askeleet – Salvatore Ferragamo 1898–1960’.
Nottbeck-näyttelyssä suvun tarinaa esitellellään tekstien, videoiden sekä esineistön kautta. 



Näyttelyssä on myös kolme vahanukeilla hienosti toteutettua ’kohtausta’.



Salvatore Ferragamon näyttelyssä oli Ferragamon suunnittelemiä kenkiä mm Hollywoodista ja julkkisten jaloista.



Näsinkalliolta palasin käymään Finlaysonin tehdasaluella Plevnassa, aikoinaan pohjoismaiden suurimmassa kutomosalissa. Aikoinaan salissa oli 1200 kutomakonetta, tänä päivänä panimoravintola Plevna palkittuine tuotteineen ja Finnkino 10:n salin elokuvateatteri. Mielenkiintoinen historiallinen yksityskohta on Edisonin hehkulamppu, joilla Plevna valaistiin 1882 ensimmäisenä rakennuksena Pohjoismaissa.

Plevnan nykytuotteen nauttimisen jälkeen ylitin Tammerkosken ja menin museokeskus Vapriikkiin. Se sijaitsee entisellä Tampellan tehdasaluella, mikä nyttemmin muuttunut asuinalueeksi. 



Museokeskus Vapriikki kokoaa saman katon alle monta museota ja näyttelyä. Tällä hetkellä pysyviä näyttelyitä löytyy sisällissotaa käsittelevä ’Tampere 1918’, Tampereesta kertova ’Tammerkoski ja kosken kaupunki’, Tamperelaisia innovaatioita esittelevä ’Innovaatiot’, leluja ja leikkejä esittelevä ’Aika leikkiä’, Suomen jääkiekkomuseo, Luonnontieteellinen museo, Postimuseon ’Viestinviejät’ ja Kivimuseo.
Vaihtuvina näyttelyinä oli ’Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla’, fontteja esittelevä ’Tunnetko tyypin?’, maalivahtien maskeja esittelevä ’Maskit’ sekä evakkoja ja pakolaisuutta käsittelevä ’ Liikkeelle! – Uuteen kotiin’.
Pyhiinvaellus-näyttely kertoi nimensä mukaisesti keskiaikaisesta pyhiinvaellusperinteestä esitellen pyhimyksiä, reitteja, varusteita ja pyhiinjäännöksiä. 




Varsinaisia esineitä oli niukan puoleisesti näytillä, mutta mielenkiintoista luettavaa infotauluissa oli senkin edestä.

Kivimuseon siirryttyä pääkirjasto Metson alakerrasta Vapriikkiin, kävin ensimmäistä kertaa uudessa näyttelyssä. Pidin enemmän vanhan näyttelyn luolamaisesta fiiliksestä, mutta kyllä kivet hienoilta näyttivät Vapriikissakin.




Myös luonnontieteellinen museo oli muuttunut hieman sitten viime käynnin, dioraamoja oli tullut lisää. 






Ehkä aika kultaa muistot, mutta muistelin vanhan Hämeenpuiston varrella olleen museon olleen hienompi. Tai sitten lapsena kaikki tuntui vaan isommalta...

Postimuseo jäi tällä kertaa melko pintapuolisesti tarkastelluksi, aikaa saisi käytettyä ties kuinka paljon jos alkaisi selaamaan läpi postimerkkejä kokoelmista.



Tampere 1918 näyttelyn olen nähnyt muutaman kerran ja näyttely tuntuu aina yhtä koskettavalta. Nykyään uutisista näkee sisällissotia milloin missäkin, mutta tuntuu aika rankalta että oman kotikaupungin kaduilla on lojunut jopa kuolleita lapsia alle sata vuotta sitten oman porukan taistellessa keskenään.







Kuvia Vapriikin muista näyttelyistä:
Suomen jääkiekkomuseo





Innovaatiot



Tammerkoski ja kosken kaupunki


Aikomuksenani oli käydä viedä Pyynikinlinnassa Emil Aaltosen taidemuseossa, mutta päivä loppui kesken.
Tampereen keskustan museoissa riittää nähtävää ja vaihtuvien näyttelyiden vuoksi museoissa on nähtävillä jotain uutta joka käynnillä. Erityisesti Vapriikin vaihtuvat näyttelyt ovat hyvä syy käydä museossa.