Silloin tällöin on hyvä tutustua kotikaupungin nähtävyyksiin ettei suotta lähde merta edemmäs kalaan.
Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Tampereella vietettiin Tampereen päivää kaupungin perustamisen vuosipäivän kunniaksi. Tänä vuonna nuorekkaalle kaupungille tuli vuosia mittariin 236.
Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Tampereella vietettiin Tampereen päivää kaupungin perustamisen vuosipäivän kunniaksi. Tänä vuonna nuorekkaalle kaupungille tuli vuosia mittariin 236.
Kierrokseni alkoi Tampere-seuran
näyttelystä ’Tampere kartalla’, joka valoitti kaupungin
kehitystä kyläpahaisesta Pohjoismaiden suurimmaksi
sisämaakaupungiksi reilun 350 vuoden kuluessa kolmen eri valtakunnan
osana. Päivän kierros nivoi yhteen Ruotsin kuningaskunnan
(Kuningas Kustaa III allekirjoitti Tampereen kaupungin
perustamisasiakirjan 1779), Venäjän suuriruhtinaskunnan
(Finlaysonin ja Milavidan vaiheet) ja Suomen tasavallan
synnytystuskineen (Lenin-taide ja Tampere 1918 näyttely).
Tampere-seuran näyttelyssä oli
karttojen ja kaupungin kehityksen lisäksi tietoa tarjolla kunkin
aikakauden karttojen tekijöistä. Vanhojen karttojen rinnalla oli
vertailun vuoksi modernit versiot, joihin oli merkitty mitä
historiallisia katuja tai katulinjoja on yhä olemassa.
Jatkoin kierrostani Raatihuoneen
kivijalasta Finlaysonin alueella sijaitsevaan Työväenmuseo
Werstaaseen.
Väino Linnan aukiolla sijaitseva Werstas kerää yhden
katon alle Tampereen tehtaiden työväen historiaa ja samalla myös
itse kaupungin kehittymiseen johtaneen tekstiiliteollisuuden
historiaa. Museossa oli vaihtuvina näyttelyinä ’Taidetta
Neuvostomaasta’ ja ’Afrikka Suomessa’. Ensimmäinen esitteli
Neuvostotaidetta Lenin-museon kokoelmista pääpainon ollessa Leniniä
esittelevissä teoksissa.
Jälkimmäinen näytetty taas kertoi
Afrikkalaisten historiasta ja elämästä nyky-Suomessa.
Werstaan päänäyttelynä on ’Meirän
kaupunki’, missä pääsee tutustumaan työväen elämään
1900-luvulla. Näytteillä on niin pankkikonttoria, osuuskauppaa kuin
työväentaloa.
Höyrykonemuseossa on näytteillä vain
yksi höyrykone. Koska Tampere on superlatiivien kaupunki, on
Sulzer-höyrykone tietysti Suomen suurin höyrykone. 115 vuotias
konekaunotar on nimetty Heleneksi ja Marieksi omistajasukujen
päämiesten vaimojen mukaan.
Jättiläisessä on hienoja
yksityiskohtia, venttileitä ja mittareita. Vauhtipyörälläkin on
kokoa ja näköä, se on halkaisijaltaan 8 metriä.
Höyrykoneen luota oli luontevaa lähteä
katsomaan mitä kone aikoinaan pyöritti. Werstaalta löytyy
tekstiiliteollisuusmuseo, missä esitellään Tampereen
tekstiiliteollisuutta. Tehdassalissa on koneita, niillä tuotettuja
tekstiilejä, raaka-aineita ja dramatisoituja audiovisuaalisia
esityksiä tuon teollisuuden alan historiasta.
Kuusvooninkinen eli kuusikerroksinen tehdasrakennus 1830-luvulta edusti aikansa rakennustaidon huippua.
Jätin Finlayson
tehdasalueen hetkeksi ja poikkesin kurkkaamaan edellä mainittua
Finlaysonin kirkkoa. Kirkossa on lauluesitys meneillään, joten
parempi tutustumisen jäi odottamaan toista kertaa. Tehtaalla oli oma
seurakunta 1800-luvun puoli välin paikkeilla ja tehtaanjohtaja
Wilhelm von Nottbeck rakennutti 1879 kirkon tehtaan väelle.
Matka
jatkui kirkolta kadun yli Tallipihaan, joka oli aikoinaan
Wilhelm von Nottbeckin asuinpalatsin talouspiha. Pihalla sijaitsi
aikoinaan hevostallit, vaunuvaja ja henkilökunnan asuntoja. Ohitin
tällä kertaa käsitöiden myyjät sekä suklaapuodin ja keskityin
uunituoreeseen rahkapullaan ja kahviin pienessä kahvilassa.
Seuraava kohde oli Näsinkallion päällä
sijaitseva Näsilinna eli Milavida. Wilhelm von Nottbeckin pojan
Peterin rakennuttama kaupunkipalatsi edustaa 1800-luvun lopun
kertaustyylejä.
Vanhempien ennen aikaisten kuolemien vuoksi
ainoastaan Nottbeckin pienet lapset asuivat palatsissa parin vuoden
ajan. Seuraava tragedia kohtasi rakennusta vuonna 1918 sisällissodan
melskeessä. Rakennuksessa toimi punaisten päämajana ja huhtikuun
3.-4. päivän taisteluissa Tampereen keskustasta rakennus vaihtoi
’puolta’ kolme kertaa. Siihen osui noin 4000 ammusta. Näiden
ammusten aiheuttamia vaurioita näkyy edelleen rakennuksen
sisäseinissä sekä veritahroja eteishallin valkoisissa
marmoriportaissa.
Näsilinnassa toimi Hämeenmuseo
vuoteen 1998 saakka ja tuossa museossa kävin useamman kerran
kouluikäisenä. Kesällä 2015 palatsissa avautui uusi Museo
Milavida. Museossa on kaksi näyttelyä jotka syksyllä oli -15 ovat
Nottbeckin suvun vaiheista kertova ’Nottbeckit –Tampereen
kosmopoliitit’ sekä kenkäsuunnnitelija Salvatore Ferragamon
designia esittelevä ’ Unelmien askeleet – Salvatore Ferragamo
1898–1960’.
Nottbeck-näyttelyssä suvun tarinaa
esitellellään tekstien, videoiden sekä esineistön kautta.
Näyttelyssä on myös kolme vahanukeilla hienosti toteutettua
’kohtausta’.
Salvatore Ferragamon näyttelyssä oli Ferragamon suunnittelemiä kenkiä mm Hollywoodista ja julkkisten jaloista.
Näsinkalliolta palasin käymään
Finlaysonin tehdasaluella Plevnassa, aikoinaan pohjoismaiden
suurimmassa kutomosalissa. Aikoinaan salissa oli 1200 kutomakonetta,
tänä päivänä panimoravintola Plevna palkittuine tuotteineen ja
Finnkino 10:n salin elokuvateatteri. Mielenkiintoinen historiallinen
yksityskohta on Edisonin hehkulamppu, joilla Plevna valaistiin 1882
ensimmäisenä rakennuksena Pohjoismaissa.
Plevnan nykytuotteen nauttimisen
jälkeen ylitin Tammerkosken ja menin museokeskus Vapriikkiin. Se
sijaitsee entisellä Tampellan tehdasaluella, mikä nyttemmin
muuttunut asuinalueeksi.
Museokeskus Vapriikki kokoaa saman
katon alle monta museota ja näyttelyä. Tällä hetkellä pysyviä
näyttelyitä löytyy sisällissotaa käsittelevä ’Tampere 1918’,
Tampereesta kertova ’Tammerkoski ja kosken kaupunki’,
Tamperelaisia innovaatioita esittelevä ’Innovaatiot’, leluja ja
leikkejä esittelevä ’Aika leikkiä’, Suomen jääkiekkomuseo,
Luonnontieteellinen museo, Postimuseon ’Viestinviejät’ ja
Kivimuseo.
Vaihtuvina näyttelyinä oli
’Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla’, fontteja esittelevä
’Tunnetko tyypin?’, maalivahtien maskeja esittelevä ’Maskit’
sekä evakkoja ja pakolaisuutta käsittelevä ’ Liikkeelle! –
Uuteen kotiin’.
Pyhiinvaellus-näyttely kertoi nimensä
mukaisesti keskiaikaisesta pyhiinvaellusperinteestä esitellen
pyhimyksiä, reitteja, varusteita ja pyhiinjäännöksiä.
Varsinaisia esineitä oli niukan puoleisesti näytillä, mutta
mielenkiintoista luettavaa infotauluissa oli senkin edestä.
Kivimuseon siirryttyä pääkirjasto
Metson alakerrasta Vapriikkiin, kävin ensimmäistä kertaa uudessa
näyttelyssä. Pidin enemmän vanhan näyttelyn luolamaisesta
fiiliksestä, mutta kyllä kivet hienoilta näyttivät
Vapriikissakin.
Myös luonnontieteellinen museo oli
muuttunut hieman sitten viime käynnin, dioraamoja oli tullut lisää.
Ehkä aika kultaa muistot, mutta muistelin vanhan Hämeenpuiston
varrella olleen museon olleen hienompi. Tai sitten lapsena kaikki
tuntui vaan isommalta...
Postimuseo jäi tällä kertaa melko
pintapuolisesti tarkastelluksi, aikaa saisi käytettyä ties kuinka
paljon jos alkaisi selaamaan läpi postimerkkejä kokoelmista.
Tampere 1918 näyttelyn olen nähnyt
muutaman kerran ja näyttely tuntuu aina yhtä koskettavalta. Nykyään
uutisista näkee sisällissotia milloin missäkin, mutta tuntuu aika
rankalta että oman kotikaupungin kaduilla on lojunut jopa kuolleita
lapsia alle sata vuotta sitten oman porukan taistellessa keskenään.
Kuvia Vapriikin muista näyttelyistä:
Suomen jääkiekkomuseo
Innovaatiot
Tammerkoski ja kosken kaupunki
Aikomuksenani oli käydä viedä Pyynikinlinnassa Emil Aaltosen taidemuseossa, mutta päivä loppui kesken.
Tampereen keskustan museoissa riittää nähtävää ja vaihtuvien näyttelyiden vuoksi museoissa on nähtävillä jotain uutta joka käynnillä. Erityisesti Vapriikin vaihtuvat näyttelyt ovat hyvä syy käydä museossa.