Matkajutut: Juhannusmatka Englantiin 2008

Teimme pikaisen juhannusmatkan Englantiin ystäviemme häihin ja samalla käytimme päivän lähiseutujen kiertelyyn. Lennot otettiin Ryanilta, auto Hertziltä ja hotelli Premier Inn-ketjulta. Lähtö Tampereelta oli myöhään illalla keskiviikkona 18.6. ja paluu lauantai iltana 21.6.

Menomatka kentältä oli aika mielenkiintoinen, koska reitti oli vieras, liikenne väärän puoleista, kello suomen aikaa 3-5 aamulla, päätä särki, satoi vettä ja kaiken muun lisäksi auto oli manuaalivaihteilla. Hotelli kuitenkin löytyi Midghamista ajo-ohjeen, kartan ja gps:n avulla ja ajoimme ainoastaan kerran harhaan yhden liittymän ollessa suljettu.

Torstaina lähdimme hotellista kymmenen aikaan kohti Newburya tajuamatta että osuimme aamuruuhkaan A4:lle, matelimme kävelyvauhtia lähes tunnin muutaman kilometrin matkaa.
Matka kulki Thatchamin läpi

Newburyyn ja siitä kohti Aveburya.
Matkalla oli vaihtelevaa nättiä maalaismaisemaa, pieniä kyliä ja välillä tie kulki puutunnelissa.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Silbury Hillin luona.

Silbury Hill on Euroopan korkein ihmisen tekemä kumpu (39,5m). Se on rakennettu useassa vaiheessa ja ensimmäinen vaihe ajoittuu 2660 EAA. Kummussa on maata ja louhittua kalkkikiveä noin 350.000 kuutiometriä ja sen tekemiseen on arvioitu kuluneen 18 miljoonaa miestyötuntia eli 700:lta mieheltä kymmenen vuotta. Kummun tarkoitusta ei ole vieläkään saatu selvitettyä.
Muutaman kilometrin päässä on pieni Aveburyn kylä ja Aveburyn kivikehä.

Neljä tuhatta vuotta vanha kehä on pinta-alaltaan 11,5 hehtaaria ja ympäröivän vallihaudan halkaisija on 347,5m.

Kävimme kylässä olevassa pienessä St Jamesin kirkossa ja The National Trustin kaupassa sekä kahvilla.

Kylä levittäytyy kivikehän sisään ja kehää halkovien teiden risteyksestä löytyi The Red Lion.

Paikka oli matkan ensimmäinen kunnon pub.

Kehä on jakautunut neljään sektoriin ja lampaat saavat kulkea aidatuilla alueilla kivien lomassa.

Aikojen kuluessa useita kiviä on kaadettu ja rikottu rakennustarpeiksi ja nykyisin puuttuvien kivien paikat on merkitty pienillä pylväillä. Jäljellä on kuitenkin mahtavan kokoisia kiviä kuten pohjoisen sisäkehän kivet.

Ilmeisesti lähestyvästä kesäpäivänseisauksesta johtuen paikalla näkyi jo hieman erilaisia tossun kuluttajia...

Aveburysta jatkoimme Stonehengeen, jonka olen halunnut nähdä lapsesta lähtien.

Stonehenge on kyllä aika vaikuttava rakennelma ja vaikka Avebury on kaunis ja laaja paikka, on Stonehenge kivien koon puolesta eri maata.

Kiviä katsellessa voi vain ihmetellä millaisia ponnisteluja ja työkaluja parhaimmillaan 45 tonnin painoisten kivien kuljettaminen ja pystytys ovat vaatineet yli 4000 vuotta sitten.

Nykyisin kiviä suojellaan eikä niitä pääse normaalisti lähellekään, vaan katselu tapahtuu etäältä.

Paikalla oli yllättävän vähän turisteja, mutta ehkä suurin ryntäys oli tulossa perjantaina, kun ihmiset kokoontuvat paikalle juhlimaan kesäpäivänseisausta. Pakolliset Japanilaisryhmät ja koululaiset olivat tietysti löytäneet paikalle.

Stonehengen jälkeen matka jatkui Salisburyyn katsomaan katedraalia ja syömään myöhäiseksi jäänyttä lounasta.
Salisbury on noin 45.000 asukaan pieni kaupunki jonka keskustaa Avon-joki halkoo. Joen rannalla on pubeja, kauppoja ja lähellä on vanha keskusta.

750 vuotias Salisburyn katedraali on Englantilaisen gotiikan mestarinäyte.

Se on Englannin ainoa yhteen menoon rakennettu ja yhteinäistä tyyliä edustava goottilainen katedraali. Sen torni kohoaa 123 metriin. Kirkossa on Euroopan vanhin toimiva kello (1386) ja parhaiten säilynyt neljästä olemassa olevasta Magna Cartasta (1215) .

Kaupungissa vietettin katedraalin 750 vuotisjuhlia kukkafestivaalilla ja itse rakennus oli sisältä koristeltu hienoilla kukka-asetelmilla.

Syömässä käytiin The King's Head Inn:issä

missä tutustuttiin myös paikalliseen olutkulttuuriin.

Salisburysta lähtiessä valittiin kartan mukaan suurempia teitä, mutta valinnat eivät menneet ihan nappiin koko reitin osalta. Välillä tuntui että pikku Audi oli kaistaa leveämpi. Illaksi päästiin takaisin hotellille ja Berkshire Armsiin missä Suomalaisten ja Englantilaisten seurue jo istui iltaa.