Parga 2009

Sattumaa tai sitten kyseessä on vain yksinkertaisesti mukava matkakohde, kesän 2009 rantalomareissu suuntautui taas Pargaan ja vieläpä samaan Rezi hotelliin tasan tarkkaan samoina päivinä kuin vuotta aiemmin.

Suunnitelma taisi olla jo matkaa varattaessa selvä, snorklailua, auringon ottoa ja syömistä. Näin takautuvasti katsoen, tavoitteet saavutettiin hyvin. Yhtä veneretkeä lähisaarille lukuun ottamatta lomalla ei tehty muuta.
Päiväohjelma on suurin piirtein sama joka päivä; varttia vaille kahdeksalta herätys, kahdeksaksi aamiaiselle, yhdeksäksi rannalle ja matkalla vesipullo kaupasta. Ensimmäinen 40-45 minuutin snorklauskierros tehtiin heti kun rantamatot oli saatu levitettyä, sitten tunti aurinkoa ja uudestaan veteen. Puolelta päivin haettiin leipomosta sämpylää ja kaupasta juustoa ja juomaa lounaaksi. Iltapäivällä käytiin vielä kaksi kertaa vedessä ja sitten neljän maissa käveltiin hotellille uimaan ja afterdiveille.
Seitsemän jälkeen lähdettiin kävelemään rantakadulle

ja syömään päivällistä. Sen jälkeen kierreltiin kujia

ja kauppoja

ja hotellin aulabaariin palattiin yö-ouzoille yhdentoista maissa. Päivät kuluivat näin siis joka päivä meriretkipäivää lukuun ottamatta.

Yhtenä iltana kävelimme linnakkeelle

ennen iltaruokailua, katselemaan auringonlaskua, rantoja  

ja veneitä.

Aamun ensimmäinen snorklaus oli yleensä päivän paras, ranta oli lähes autio, meri tyyni ja vesi kirkasta. Veden kirkkaus vaihteli hieman eri päivinä ja samoin lämpötila, mikä tuntui yllättävältä. Välillä harppauskerros oli lähempänä pintaa jolloin näkyvyys pinnasta alaspäin oli heikko kunnes sukelsi kerroksen alla olevaan kylmempään veteen. Paikka paikoin pohjasoran läpi virtasi ilmeisesti makeaa vettä ja näissä paikoissa, jotka erotti väreilystä, oli erittäin kylmää vettä. Iltaa kohti näkyvyys heikkeni rannan lähellä ja iltapäivästä alkoi tuulla mereltä päin, jolloin pientä kelluvaa roskaa alkoi kertyä rannan tuntumaan.

Kalasto on tyypillistä välimerta, juovabogia,

kelttejä,

sargeja,

huulikaloja,

ruskoneitokaloja,

kukkakampeloita,

tokkoja

ja limakaloja.

Piso Krionerilla oli tänä vuonna paljon barrakudan poikasia, joita oli mukava seurailla. Eräs oli napannut pompanon poikasen, joka oli selkeästi liian suuri nieltäväksi.

Snorklatessamme Piso Krionerilta Krionerille näimme mureenan jotakuinkin samassa paikassa kuin vuotta aiemmin.

Veneretki tehtiin Captain Hookilla Anti Paxoksen ja Paxoksen saarille. Kyseiselle retkelle olisi päässyt Aurinkomatkojen kautta, mutta saimme edellisenä iltana päähämme lähteä mukaan, joten retki varattiin suoraan laivalta.

Matka Pargasta Anti Paxokselle kesti noin puoli toista ja ensimmäisenä pysähdyksenä oli nätti Voutoumi-ranta. Pohjalla oli puuterimaista vaaleaa hiekkaa, joten vesi näytti upean väriseltä laivalta katsoen.

Pysähdyksellä oli harmittavan vähän aikaa ja osa siitäkin meni veteen jonottaessa ja takaisin laivaan pääsyyn.
Seuraava pysähdys oli Paxoksen länsirannalla oleva Sininen luola. Matkalla sinne ehti katsella Paxoksen rantoja, jotka olivat paikoin kuin Galapagokselta.

Merestä nousi paljas ja rosoinen kallio ja paikoin kallio näytti räjäytetyltä.

Luolia oli matkalla useampia ja yksi suuri meren muovaama holvikaari.

Sinistä luolaa katseltiin ensin laivan kannelta sen käydessä aivan luolan suuaukolla. Sitten hypättiin veteen ja uitiin luolaan.

Luolassa ei ollut varsinaisesti nähtävää mutta pinnan alta katsottuna väri ja valo olivat aika erikoiset.

Matka jatkui Gaioksen kylään saaren toiselle puolelle.

Kun pääsimme laivasta satamassa, oli nälkä sitä luokkaa että astuimme ensimmäiseen ravintolaan. Paikan special pizzan teki spesiaaliksi pieni koko ja kova hinta.

Syy hintaan taisi kellua laiturissa, satamassa oli toinen toistaan upeampia huvijahteja.

Kävelimme kylää ristiin rastiin hetken aikaa ja kurkimme kauppoihin.

Eräässä kaupassa myyjä kiinnostui objektiivistani (sigman 10mm kalansilmä), juttu kääntyi kameroihin ja hän tähtäili kauppaansa kamerallani. Ostimme jääkaappimagneetin ja myyjä kertoi että hän on kuvannut magneettien kuvat juuri D300:lla.

Paluumatka Pargaan sujui auringon oton merkeissä ja merta delfiinien näkemisen toivossa tarkkaillessa. Tähystely oli turhaa, delfiinit jäivät näkemättä, mutta veneretki oli ihan mukava
Tuon kummemmin ei tällä matkalla retkeilty, ennen matkaa olin ajatellut lähteä käymään oliivilehdoissa, mutta asia unohtui kokonaan matkalla. Yhtenä iltana ennen päivällistä, kiipesimme sentään kalliolle Krionerin itäpäässä.

Ravintoloita kokeiltiin aika laiskasti:
Bird of Paradisen herkkupizzoilla käytiin heti ensimmäisenä päivänä, kun hotellihuone oli saatu.

Taisi olla samainen ilta, kun iltapalaksi syötiin rantakadulla gyrokset ja eräänä toisena iltana pari rullaa per nuppi.

Bacchoksessa taidettiin käydä kolme kertaa, tarjoilijat muistivat meidät viime vuodelta ja sitä juhlistettiin sitten ylimääräisillä juomilla. Hyvin kaverit pitivät kirjaa ihmisistä, sillä viimeisenä iltana tarjoilija huomioi viimeisen iltamme ilman että mainitsimme hänelle asiasta.

Symposiumissa kävimme kerran, paikka oli mukavan näköisesti sisustettu ja ruoka ok.

Taverna Andreas lähellä linnaketta oli mukava paikka. Sinne eksyttiin kerta juuri sopivasti ennen auringon laskua.

Viikko kului liian nopeasti, mutta niinhän yleensä käy kun kohde on mukava.