maanantai 9. toukokuuta 2011

Hong Kong 2011


Välillä hyvät matkat syntyvät hetken mielijohteesta. Näin kävin 2011 loppiaisen jälkeisenä yönä kun melkolailla ex-tempore varasimme lennot Hong Kongiin jostain Finnairin tarjouksesta. Hotelli varattiin myös netistä, valinnaksi osui hyvän hintalaatusuhteen Salisbury YMCA Kowloonin Tsim Sha Tsuilta. Vaikka hotelli varattiin reilusti etukäteen, oli kaikki harbour view-huoneet menneet jo eikä normaaleja kahden hengen huoneita ollut kuin pari kolme jäljellä.

Etukäteisvalmisteluina tilasin play:stä muutaman käytetyn matkaoppaan, jotka osoittautuvat erittäin hyvä kuntoisiksi. Niitä oli Lonely Planetin city guide, saman firman Encounter, Rough guide, Frommer’s ja Insight Guidesin Step by step ja smart guide. Hinnat olivat 4-5 e / kpl ja kirjat noin 3-4 vuotta vanhoja painoksia.

Näistä keräsin lyhyen to-see-listan, joista lopulta käytiin kuudessa kohteessa kymmenestä.
Matkan odotus tammikuulta huhtikuulle meni yllättävän nopeasti ja jossain välissä vaan tajusi että matka on oikeasti seuraavalla viikolla.
Reissuun lähdettiin kaupunkilomavarustusta soveltaen odottavissa olevaan 26 - 30°C lämpötilaan ja mahdollisesti sateiseen säähän. Kuten aina, vaatetta oli vähän liikaa, mutta silti kaikki tavarat mahtuivat mukaan vielä paluumatkallakin.

Matkaan lähdettiin torstai iltana 21.4. ajamalla ensin Helsinki-Vantaalle, kentällä odoteltiin reilut pari tuntia ennen puolta yötä lähtevää lentoa. Olin etukäteen hehkuttanut edellisen Finskin Honkkarin lennon hienoa ja tilavaa konetta, mutta tällä kertaa kulkuvälineenä oli vanha ja enemmänkin maailmaan nähnyt  leasing kone Air Francelta. Viihdejärjestelmästä ei juuri ollut viihdettä ja jalkatila oli ’mustan laatikon’ blokkaama. Perille päästiin kuitenkin jotenkuten nukkuneena.

Perjantai 22.4. 

Saavuimme lähes tunnin myöhässä Chek Lap Kokille, mutta maahantulo ja laukkujen saanti sujuivat aika ripeästi joten olimme pian ostamassa Octopus -kortteja. Ostimme version jossa oli menopaluu airport expresssillä ja kolmen päivän rajaton kulku MTR:n kulkupeleillä, lisäksi kortteihin ladattiin 100 HKD per nuppi. Vaihtokurssi lähteissä Forexilla oli 1€ = 10.63 HKD ja hinnoista pääsi suurin piirtein jyvälle jakamalla ne 10:llä.
Kuljimme junalla Kowloonin asemalle ja vaihdoimme siitä taksiin mukavuudenhalun vuoksi. Muuten edessä olisi ollut kävely laukkujen kanssa Hong Kong asemalta Centraliin ja taas Tsim Sha Tsuilla kävely asemalta hotellille. Lyhyt taksimatka sujui hujauksessa ja maksoi peräti 40 HKD josta 10 HKD oli matkalaukkujen osuus.
Saimme hotellihuoneenheti ja huone oli positiivinen yllätys. Se oli tilava ja parivuode oli mukavan leveä. Kolmannentoista kerroksen ikkunasta ei näkynyt satamaa vaan näkymä oli länteen 1881 Heritagen ja Langham hotellin suuntaan.

Huoneeseen ei jääty turhaan maleksimaan vaan lähdimme rantaan katsomaan maisemia

 



ja jatkoimme siitä Star Cityn kautta Harbour Cityyn etsimään ruokapaikkaa. Meidän piti mennä johonkin ravintolaan ostarin perälle, mutta matkalla silmiin sattui Crystal Jade La Mian Xiao Long Bao. Kävimme katsomassa ovella listaa, joka oli varsin sopuhintainen siihen nälkään. Samalla silmiin sattui tiskillä merkki ’Michelin Guide Hong Kong Macau 2011 BIB Gourmand’. Siinä oli suositusta riittävästi, joten otimme jonotusnumerot tiskiltä ja odottelimme 15-20 minuuttia vuoroamme.


Meidät ohjattiin pöytään jossa teelasit odottivat höyryävinä ja aloimme selata ruokalistaa. Siitä löytyi possu dim sumeja Shanghain tapaan, toisenlaisia possu dim sumeja, possua chilin ja pähkinöiden kanssa


ja hapanimelä kanaa. Annokset olivat sopivan kokoiset ja koko lystille tuli hintaa oluineen noin 280 HKD.
Jälkiruuaksi katsottiin joka iltaista Symphony of Lights -valoshow rannassa.

Väkeä oli enemmän kuin riittävästi ja yritin saada jonkunlaisia kuvia pitämällä jalustaa roskiksen päällä jonkun ohikulkijan aina välillä töniessä. Show oli aika hieno,


mutta sen katsomista vaikeutti se, että osa valokuvioista heijastettiin selän taakse.
13-minuuttisen shown jälkeen seilasimme Star Ferryllä Centraliin.




Sieltä etsiydyimme Midlevels escalatoreille eli pitkille liukuportaille, jotka aamuisin tuovat ihmisiä alas Centraliin ja loppupäivän kuljettavat ihmisiä ylämäkeen.



Hollywood roadin eteläpuolella eli Sohossa etsimme sopivaa pubia ja sellainen, Yorkshire Pudding,  löytyi Shelley streetin ja Stanton streetin kulmasta.



Kello oli sen verran paljon että Happy Hour oli vain muisto enää, joten normaalihintaiset tuotteet olivat vain jonkun verran Suomen hintoja halvempia. Iso Hoegaarden ja pullo ESB olivat yhteensä 114 HKD.
Palasimme 7 Elevenin kautta Centralin metroasemalle ja siitä sitten metrolla meren ali Tsim Sha Tsuille.

Lauantai 23.4. 

Herätyskello soitti kahdeksalta, tosin taisimme molemmat herätä jo sitä ennen. Hotellin buffet-aamianen oli melko hyvä, valikoimaa löytyi nuudeleista, dim sumeista ja congeesta perinteisiin pekoneihin  ja papuihin croissantteja, paahtoleipiä ja hedelmiä unohtamatta.



Aamu oli valjennut tihkusateisena, joten päivän ohjelmaksi valitiin Kultainen maili eli Nathan roadilla tallustelu. Ensimmäisen 50 m jälkeen olin varsin kypsä intialaisiin vaattureihin ja feikki-rolexien kaupustelijoihin. Oli jotenkin huvittavaa että välillä vain parin kolmen metrin välein kaikui samat fraasit intian englanniksi. Kelloväärennoksiä myytiin aitoja merkkikelloja myyvien kauppojen ikkunoiden edessä. Nathan roadin alkupäästä löytyi legendaarinen Chungking Mansion, minkä alakerran kojuja vilkaisimme nopeasti.



Koru- ja kellokauppojen ikkunat olivat osastoa ’jos voittaisi lotossa, voisi vilkaista tarkemmin’. Kalleimmat näytillä olevat esineet olivat sadoissa tuhansissa euroissa ja siitä syystä eräänkin kaupan ulkopuolella istui vartija pumppuhaulikon kanssa ja useimmissa oli ovet suljettuja ja useampia turvamiehiä päivysti kaupoissa.
Päivän teemaksi minulle tuntui muodostuvan odottaminen jonkun kemikaalion tms putiikin ulkopuolella. Kuluihan se päivä reppu selässä seisestessä 10-15min joka korttelissa...





Ainoita kauppoja, missä kävin sisällä, oli erään leffakaupan lisäksi Yue Hwa Chinese Products Emporium, tosin sielläkin kaikkein ’hienoimmat’ esineet olivat meidän matkabudjetin ulottumattomissa.
Tarjolla oli kaikkea teen juontiin liittyvää, kalligrafia siveltimiä, ohjeita, soittimia yms perinteisten buddhan kuvien ja kiinalaisen horoskoopin eläinfiguurien lisäksi.
Kävimme kurkkaamassa Temple streetille, mutta siellä vasta pystytettiin kojuja. Jatkoimme matkaa läheiseen Tin Hau -temppeliin, joka on Hong Kongin suosituimman jumalattaren temppeli.


Tin Hau on meren jumalatar ja merenkulkijoiden suojelija. Jumalattarelle on yli 20 temppeliä Hong Kongissa.

Tässä Yau Ma Teilla sijaitsevassa temppelissä on kolme salia joissa leijuu suitsukkeiden ja palavien helvetin rahojen savu.





Katosta riippuu suuria suitsukespiraaleja.


Temppelin edustalla on banianviikunapuiden varjostama puisto, missä oli uhkapelit kielletty, mutta ilmeisesti kaljottelu oli sallittu, koska sitä tuntui paikalliset miesseurueet harrastavan.


Jatkettaessa matkaa temppelilta pohjoiseen osuimme kadun pätkälle, joka tuntui olevan erikoistunut keittiötarvikkeisiin. Siellä oli kaikkea höyrystyskoreista ja leivosmuoteista lihanleikkuukoneisiin ja suurkeittiösoppatykkeihin.
Yau Ma Teilta menimme metrolla Centraliin ja kävelimme SoHoon Yorkshire Puddingiin syömään.


Lounaana ei ollut paikallista muonaa vaan Chicken Tikka Masalaa ja juustohampurilainen.


 

Siihen päälle vielä parit olut per nuppi niin lounaalle tuli hintaa noin 600 HKD eli se oli selvästi matkan kallein ateria. Syötyämme kävelimme Cat Streetin antiikkikauppojen ohi Man Mo temppelille.


 

Temppeli oli saman kaltainen kuin Tin Hau, mutta hienompi sisältä.


 
 

Saaren puolelta palattiin metrolla Kowlooniin Jordanin asemalle ja siitä Kowloon puistoon.



Puistossa on lintuhäkkejä ja -lampia, paljon erilaisia puita ja paljon ihmisiä, joista jotkut harjoittelivat pareina Kung Fua.


Olimme puistossa hämärän tuloon saakka ja kävelimme sitten Nathan roadia takaisin hotellille.



Menimme rantaan ennen kahdeksaa katsomaan taas valoshowta.


Tälläkään kertaa valokuvaus ei ollut yhtään edellistä päivää helpompaa. Kameran jalusta oli taas roskiksen päällä, mutta suoraan kameran eteen jäi ihmisiä katsomaan esitystä, yritin näyttää, josko olisi voinut siirtyä hieman, muttei pyynnöstä ollut paljon apua, joten taas tuli kuvattua ihmisten takaraivoja.



Esityksen jälkeen palasimme metrolla Jordanille ja kävelimme sieltä Temple streetin yömarkkinoille.


Markkinoilla sitten riitti väkeä ja krääsää. Siellä oli sitä ’made in hong Kong’ tyyppistä roinaa, mutta myös ihan järkevää tavaraa.


Kävelimme kadun päästä päähän ja söin illallista katukeittiöstä. Annos paistettua nuudelia ja kanaa plus kaksi isoa Tsingtaoa olivat 90 HKD.




Kävelimme vielä Yau Ma Tein metroasemalle, mistä palasimme hotellille.

Sunnuntai 24.4. 

Sää oli heti aamusta aurinkoinen ja aamiaisen jälkeen päätimme lähteä Lantaun saarelle katsomaan Po Linin suurta Buddhaa. Näin takautuvasti ajatellen päivän valinta oli vikatikki, muuta sehän ei silloin tullut mieleen.
Kävelimme hotellilta Star Ferry -terminaaliin ja siitä lautalla Centraliin.





Hong Kong asemalta junalla Tung Chungiin ja asemalta opasteita seuraten köysiradan lähtopaikkaa kohti. Siihen saakka kaikki meni hyvin ja sujuvasti. Ngong Ping 360 köysiradan terminaalin luona oli satoja ihmisiä sekä jonossa että muuten vaan parveilemassa.



Ihmettelimme asiaa hetken ja menimme jonon jatkoksi. Jossain vaiheessa tein samoin kuin moni muu ja kävin kysymässä mihin jono vie ja miksi osa porukasta menee jonon ohi. Selvisi, että olimme oikeassa paikassa ja ennakkolipun hankkineet pääsivät jonon ohi. Me sen sijaan jonotimme yhteensä kaksi ja puoli tuntia lipunmyyntiin ja köysirataan.


Loppumetreillä, kun jonoa oli jäljellä pari kymmentä metriä, meidät pitkinä ihmisinä bongatiin jonosta ja vinkattiin täytteeksi jonkun ryhmän vaunuun, kun niihin täytettiin 10 ihmistä istumaan. Meillä oli Octopus -kortin mukana tulleet alennuskupongit, joten kahdelle lipulle tuli hintaa 207 HKD.
Kun viimein päästiin (selkä edellä) matkaan, aukesi vaunusta hienot maisemat. Rata on 5,7 kilometriä pitkä ja nousee jyrkästi vuoren rinteille.


Jo heti alkumatkasta pääsee katselemaan Chek Lap Kokin lentokenttää lintuperspektiivistä.


Radan noustessa ylemmäksi ja kulkiessa saaren sisäosiin alla näkyi patikointipolku Po Liniin. Osa patikoista näytti olevan arvioineen kykynsä tai reittinsä väärin. Polku mutkittelee kilometri kaupalla rinteillä ja välillä se muuttui rappusosuuksiksi rotkojen kohdalle.


 

 

Väsähtäneitä kulkijoita istui varjopaikoissa portailla ja osa laahusti siihen malliin, ettei valoisaan aikaan ehtisi perille. Reitin pitäisi kestää 3-4 tuntia suuntaansa.
Köysiradan yläpäässä on monta matkamuistomyymälää ja ravintolaa ja siitä on jonkun sadan metrin kävely Buddha -patsaalla.






Patsaalle johtaa 268 askelmaa.


Tuon kiipeämisen jälkeen vastassa on 34 metriä korkea pronssinen Buddha –patsas, joka painaa 250 tonnia.


Patsaalta on aika hienot näköalat Lantaulle.




Kun patsat ja matkamuistomyymälät oli nähty, oli aika jonottaa köysirataan paluumatkaa varten. Jonotus sujui edellistä nopeammin, taisi olla alle tunnin ventti. Tung Chungin aseman luona katselimme hetken lasten vesileikkejä suihkulähteessä





ja jatkoimme sitten junalla keskustaan. Kaiken kaikkiaan retkellä meni aikaa noin 7 tuntia mukaan luettuna junamatkat.


Centralissa kävimme syömässä jossain ravintolassa ankkaa ja nuudelikeittoa sekä kanaa ja nuudeleita. Ravintolalle tuli kuulemma pitkä miinus, kun sieltä ei saanut olutta ruuan kanssa. Vahinko korjattiin kävelemällä Sohoon ja astumalla sisään Cochrane’s pubiin ja vielä häppäri aikaan.




Jossain vaiheessa matka jatkui hotellin kautta Temple streetille. Siellä ihmeteltiin tavaran määrää ja syötiin iltapalaksi kevätrullia, katkarapu wontoneita



ja kyytipojaksi otettiin parit San Miquelit (kun promotyttö ei suostunut muita myymään) ja vielä yksi Yanjin puoliksi. Tälle setille tuli hintaa 145 HKD.
Markkinoita ostettiin tuliaisia ja muuta tuiki tärkeää kuten suitsukkeita, solmioita, muistikirja jne.
Hotellille palattiin 7 Elevenin kautta joskus puolen yön jälkeen.

Maanantai 25.4. 

Aamu alkoi taas aurinkoisissa merkeissä. Aamupalalta lähdimme metrolla Centraliin ja sieltä kävellen Statue squaren

 

 
kautta Zoological & Botanical Gardeniin. Puisto on vehreä keidas lähellä pankkien pääkonttoreita.


 
 

Siellä on monenlaisia kasveja ja pieni eläintarha, jossa asustaa erilaisia apinoita,


 
 

mm. gibboneita ja orangeja ja jonkun verran lintuja, kuten harvinaisia japaninkurkia.
Puistossa meni jonkun aikaa ja seuraava etappi oli lähellä oleva Peak Tram -terminaali. Jonottaminen oli edelliseltä päivältä tuttua puuhaa ja tramin vajaan tunnin jono meni kuin tyhjää.


Matkat maksettin Octopus -kortilla ja samoin sisäänpääsy näköalatasanteelle.  Vaunukyyti mäelle on aika erikoinen, rata nousee välillä aika jyrkässä kulmassa ’kerrostalojen takapihoilla’ olevassa viidakossa.

 

Kun huipulla olevaan terminaaliin pääsee aukeaa ikkunoista hienot maisemat kaupunkiin.


  Maisemat vain paranevat, jos nousee ylös näköalatasanteelle, josta on 360 asteen näkymät ympäristöön.


 
 
 
 

Paistattelimme päivää huipulla jonkun aikaa, katselimme kaupunkia ja taivaalla liiteleviä haukkoja. Laskeuduttuamme alas, söimme mangovanukkaat ja kävimme kurkkaamassa ulkona olevalta näköalapaikalta.

Paluumatkalle ei tarvinnut kauaa jonottaa ja kun pääsimme alas, kävelimme lounaalle Centraliin. Lounasta nautittiin Honolulu Cafessa. Pöytäämme tuli nuudeleita, sieniä ja kanaa, sekä currynuudelit, josta löytyi katkarapuja, kinkkua ja kanaa (tarkoituksena oli ottaa ’vegeversio’) ja kevätrullat.


 Lounasta seurasi ns. Apple-kauppa episodi. Olin jo ennen matkaa katsellut 160 GB iPodin hintoja ja todennut sen edukkaaksi Honkkarissa. Kun vastaan tuli omppu-kauppa, poikkesimme siellä ja kuinka ollakaan, tuli ostettua soitin. Ostoskanava tyylisesti ”eikä tässä vielä kaikki” yllättäen myös puolison piti saada soitin, joten palasimme ovelta takaisin kauppaan. Emme päässet omppu-kaupalta montaa kymmentä metriä kun erään kamerakaupan pikku Velbon matkajalusta pakotti minut ostamaan itsensä kysellessäni slim-filttereitä. Kysy yhtä, osta toista.
Pienessä ajassa oli tapahtunut niin paljon, että tapahtumia piti istahtaa pureksimaan SoHon Cochrane’s pubiin. Ehkei meillä ollut välttämättä tarkoitus mennä juuri sinne, mutta tarjoilijat bongasivat meidät kadulta, kun muistivat meidät edelliseltä päivältä.
Kulkiessamme kohti metroasemaa, osuimme kadun pätkälle, missä oli erilaisia ruokakojuja.


 


 

 

Kalakaupan tiskillä oli jos jonkin moista merenelävää, osa minulle aivan outoja vaikka monen näköistä alan kirjaa olen selannut.


 
 

Repussa alkoi olla sen verran paljon tavaraa, että osa käytiin viemässä hotellille. Matka jatkui Mong Kokin metroasemalle. Siellä kun nousi asemalta kadulle, tuli hienoinen ’whoah’ -olo.
Väkeä oli liikenteessä enemmän kuin missään reissun varrella aiemmin.


 
 
 

Mong Kok on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista ja sen väestöntiheys vaihtelee lähteestä riippuen 130-165 tuhatta asukasta per neliökilometri. Mong Kokiin menolle oli kaksi syytä, löytää tietokonekaupat ja kurkata Ladies market -yömarkkinoille.


 

Alkuun katselimme iPod -tarvikkeita ja tyhjiä DVD-aihioita elektroniikkaketjujen myymälöistä kuten Fortressilta. Niiden valikoina oli todella suppea joten kysyin suoraan mistä niitä löytyy. Eräs myyjä opasti sitten tyyliin ’walk unti you see bodyshop, then turn left’. Kävelimme ohjeiden mukaan ja bingo! Periltä löytyi Mong Kok Computer Centre. Emme käyneet kuin 2-3 ensimmäisessä kerroksessa ja niistä löytyi kaikki tarpeellinen, kuten iPod laturit kotiin ja autoon, ylimääräinen kaapeli, dvd-r -aihioita, paperipusseja dvd:ille, suojapussi gps:lle, yms.
Kävimme vielä Ladies marketilla, mutta ihme kyllä, sieltä ei ostettu enää mitään.
Jatkoimme metrolla Jordanille ja kävimme syömässä taas Temple streetillä. Tällä kertaa syömme vain kevätrullia, nuudeleita ja wontoneita.


 

Paluumatkalla hotellille poikkesimme irkkupubi Delaney’sin Tsim Sha Tsuin konttorissa neuvoa antavilla.

Tiistai 26.4

Tämä oli viimeinen matkapäivä perillä. Pakkasimme aamiaisen jälkeen laukut ja luovutimme huoneen. Poikkesimme postissa ostamassa lisää postimerkkeja ja postittamassa postikortit.
Kävelimme Avenue of Starsille ja kuljimme sen päästä päähän.


 

Avenue on kunnianosoitus Hong Kongin filmiteollisuudelle ja sen mestareille.


 

Kadulta löytyy tähtiä niin kuuluisille näyttelijöille, kuten Bruce Lee, Jackie Chan, Chow Yun-Fat Jet Li, Tony Leung, Maggie Cheung, Anita Mui ja Michelle Yeoh sekä ohjaajille kuten Tsui Hark, John Woo ja Wong Kar Wai unohtamatta koreografi Yuen Wo Pingiä.


 
 
 
 
 

Lähellä loppupäätä on Bruce Leen patsas jonka luona ihmiset kuvauttivat itseään milloin minkäkinlaisessa kung fu-poseerauksessa.


Kävelimme Star Ferry -terminaaliin ja menimme tällä kertaa Wanchaille.


 
 
 

Siellä viimeisteltiin ostokset hakemalla akvaariokaloillekin jotain tuliaista


 
 

ja ostamalla kameraan led-rengassalama (300 HKD) , 77 mm slim uv-filtteri ja rannehihna.
Tässä vaiheessa olimme valmiita tinkimään taas paikallisista herkuista ja kävimme ensimmäistä kertaa mäkissä syömässä. Honkkarissa taitaa olla maailman halvimmat big macit. Big mac ja spicy chicken -ateria olivat yhteensä 53 HKD.
Lounaan jälkeen kurkkasimme vielä merikaloja myyvään akvaariokauppaan  ja jatkoimme matkaa Lockhart roadille The Queen Victoria Pubiin.


 
 

Paluu Tsim Sha Tsuille tapahtui taas Star Ferryllä. Kävimme vielä Nathan roadilla hakemassa lisää postikortteja ja istuimme Kowloon puistossa pimeän tuloon saakka.



Palasimme metrolla hotellille, poimimme laukut säilytyksestä ja otimme taksin Kowloonin Airport express -asemalle. Yllätykseksemme asemalla oli Finnairin lähtöselvitystiski, joten suoritimme lähtöselvityksen sekä jätimme laukut jo Kowloonissa ja jatkoimme junalla lentokentälle. Kentällä oli melko reilusti aikaa syödä (kiinalaista ja mäkkiä), ostaa kirja ja muita tuomisia. Ihan kaikkeen ei ollut rahaa, kallein silmiin sattunut punaviinipullo oli reilut 190.000 HKD ja myös viski- ja konjakkipulloissa mentiin kymmeniin tuhansiin Hong Kongin dollareihin eli tuhansiin euroihin.

Boarding koneeseen oli aika sähläystä. Nelikieliset kuulutukset eivät riittäneet ihmisille ja koneeseen mentiin jonossa, muttei suinkaan siinä järjestyksessä mitä kuulutettiin. Seurauksena oli ruuhkaa ja odottelua koneessa että joku turistiluokan alkupään ihminen pakkaa itseään ja tavaroitaan paikoilleen kun puolet koneen takaosaan odottavista ihmisistä seisoo käytävillä odottaen ohi pääsyä. Myös kone osottautui taas AF -liisariksi, tällä kertaa ’viihdejärjestelmä’ ei toiminut juuri ollenkaan. Valinnan varaa oli sen verran, että haluaako katsoa reittikarttaa vai jompaa kumpaa pätkivistä leffoista. Laitteiden päivitys oli ilmeisesti kesken, koska muutamaa riviä edempänä laitteissä näytti olevan pelit ja leffavalinnat kunnossa.
Kone lähti taas myöhässä puskemaan vastatuulessa kohti Helsinkiä, joten perillekin saavuttiin myöhässä. Matkalla sai sentään nukuttua sen verran, että pystyi ajamaan takaisin kotiin kentältä.
Kokonaisuutena matka oli hieno ja kaupunki varsin mielenkiintoinen. Aika paljon aikaa käytettiin vain kävelyyn kaduilla ja kujilla, tavaratalot ja ostoskeskukset jäivät vähemmälle.

Etukäteen ajattelin, että tutustutaan kunnolla ruokiin, mutta kun ei jaksettu alkaa tekemään pöytävarauksia tai jonottamaan ravintoloihin, syötiin sitten useammin helpolla tavalla. Michelin tähti ravintoloista suunnittelin käyntiä joko Hutongissa tai Yung Keessa, mutta ne jäivät nyt odottamaan seuraavaa reissua.
Hotellivalinta oli juuri sopiva meille, siellä ei muuta tehty kun nukuttu, säilytetty tavaroita ja käyty aamiaisella. Kehutut harrastusmahdollisuudet, kuten uima-allas, jäivät kokeilematta. Hotelli varattiin Booking.comin kautta ja se oli 5632 HKD neljältä yöltä buffetaamiaisella eli 1408 HKD per yö veroineen.
Sijainti oli myös loistava Tsim Sha Tsuin metroaseman ja Star Ferry terminaalin vieressä. Vastaavalla sijainnilla naapuritalossa (The Peninsula) olisi yön alkaen hinta ollut luokkaa 400€ yö.


Vaikka Hong Kong on kalliin kaupungin maineessa, emme kokeneet sitä erityisen kalliiksi vaan pikemmin edulliseksi kaupungiksi. Liikkuminen oli suorastaan halpaa, ruokaa löytyy joka kukkarolle ja myös edullisia ostoksia voi tehdä. Totta kai kaupungissa saisi rahaa palamaan vaikka keskiverto loton päävoiton verran viikonlopussa, jos sille päälle sattuisi. Luksukseen keskittyneissä liikkeissä hintalapuissa on välillä sen verran monta nollaa perässä, että piti välillä oikein katsoa kaksi kertaa onko summa kymmeniä- vai satojatuhansia euroja jos yhden nollan pudottaa pois.  Henkilöautoja on suhteellisen vähän väkimäärään nähden, mutta silmiinpistävään oli urheiluautojen ja suurten mersujen yms määrä.

Katselin hotellin ikkunasta, kun samoissa liikennevaloissa oli pari Porschen Panameraa lähes peräkkäin. Wanchain puolella silmiin sattui myös autojen kauneushoitola.


Kaupungista sai erittäin siistin ja turvallisen vaikutelman. Siisteyttä varmasti edesauttaa kaikki kieltokyltit, joissa luetellaan maksimi sakko kustakin rikkeestä, kuten tupakoinnista, roskaamisesta tai syömisestä esim. metrossa. Keskustassa ei silmiin osunut ensimmäistäkään töherrystä tai tägiä.
Joukkoliikenne oli todella sujuvaa käyttämiemme metron, junan ja Star Ferryn osalta ja todennäköisesti se olisi toiminut yhtä hyvin bussien ja ratikoiden kohdallakin. Hong Kong on aika kompaktin kokoinen, se on pinta-alaltaan noin 1100 neliökilometriä, mutta asukkaita löytyy yli 7 miljoonaa.Siite huolimatta varsinaista ihmisruuhkaa ei tullut vastaan kuin Mong Kokissa ja Nathan Roadilla.
Suunnistamista kylillä helpotti ilmaiskartat, joista etenkin hotellin tiskilta löytynyt A-O-A Street map osoittatui yksityiskohtaiseksi ja tarkaksi.


Monta juttua jäi tällä reissulla näkemättä, kuten Stanley, Repulse Bay, Aberdeen, 10.000 Buddhan luostari Sha Tinissa ja Happy Valleyn ratsastuskilpailut. Tietysti tuo helpottaa seuraavaa reissua, kun tietää että tiedossa on jotain tekemistä ja uutta nähtävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti