Matkan ohjelmaa ei hirveästi suunniteltu etukäteen, sillä käytännössä kaikki oli meille uutta ja ihmeellistä. Minulla oli kulunut edellisestä lapsuuden käynnistä noin 39 vuotta ja puolisolla oli ensimmäinen kerta kaupungissa. Etukäteisvalmistelut rajoittuivat oopperalippujen tilaamiseen netistä ja parin opaskirjan mukaanottoon (tosin turhaan, sillä niitä ei edes kaivettu kassista koko matkalla).
30.3.
Lähtö reissuun oli ankean aikainen, viiden bussilla kohti Helsinki-Vantaan kenttää ja sitten kaksi ja puoli tuntia torkkumista ja havahtelua. Lento oli liettualaisen Getjetin operoima jonkun verran maailmaan nähneellä koneella. Lentoaika Budapestin Liszt Ferencin kentälle oli maltilliset 2:20. Saatuamme laukut, etsimme Budapestin joukkoliikenteen (BKK) lipputiskin ja ostimme viikon matkakortit viittä päivää varten (4950Ft eli n.15,4€). Normaalit matkakortit eivät kelpaa lentokenttäbussiin 100E, tuon huomasimme odotettuamme bussia muutaman minuutin turhaan,mutta vierestä lähtevään 200E:en ne kelpaavat. Tosin bussilla 200E jouduimme käyttämään vielä kahta metroa hotellille päästäksemme. Ajallisesti meidän matka kesti vajaat 10 minuuttia pidempään kentältä kuin 900Ft maksavalla 100E bussilla. Kun kännykässä oli BKK:n sovellus, ei joukkoliikennevälineillä kulkemisessa ollut mitään ongelmia.
Hotelli löytyi helposti ja saimme huoneen ilman odottelua. Huone oli perustasoa, ei mitään ihmeellisyyksia, mutta toisaalta ei puutteitakaan. Lounasaika oli sopivasti käsillä, joten lähdimme kadulle katsomaan pikaruokatarjontaa. Tarjolla oli mm. kebabia, pizzaa, Mäkki, Burger King ja KFC. Söimme kebabit Istanbul Kebab & Grill-ravintolassa, eivät olleet mitään gourmeeta, mutta nälkä lähti.
Ravittuina lähdimme metrolla seikkailemaan Tonavan suuntaan ja ensimmäinen käyntikohde oli suuri kauppahalli eli Nagyvásárcsarnok. Valtavan kokoisessa hallissa riitti turisteja, mutta liha- ja vihannestarjonnasta näki, että paikka oli selkeästi myös paikallisten ostopaikka.
Kävelimme läpi kävelykatu Váci utcan eteläisen pätkän, poikkesimme Belvárosi Szent Mihály-kirkkossa ja avasimme kevään terassikauden mukavassa 18 asteen lämpötilassa Coffee&Moren terassilla.
Palasimme kävelykadun alkupäähän ja ylitimme Tonavan Budan puolelle komeaa Vapaudensiltaan pitkin (Szabadság Híd).
Budan puolella meidän piti käydä luolakirkossa (Gellérthegyi Sziklatemplom), mutta se oli kiinni emmekä jääneet puoleksi toista tunniksi odottamaan sen aukeamista.
Sen sijaan kapusimme hieman ylempänä olevalle ristille katselemaan näkymää Pestin puolelle.
Mäen rinteellä olevassa puistossa puut kukkivat, mustarastaat lauloivat ja sää oli todella keväinen.
Palasimme kolistelevalla keltaisella ratikalla Vapaudensillan yli takaisin Pestin puolella ja etsimme sopivan kuppilan tutustuaksemme paikallisiin 'tuotteisiin'.
Läheltä Kálvin tériä löytyi Pesti Sörcsarnok, missä maistelimme paikallista roseeviiniä ja oluet. Desilitroittain tilattavat viinit maksoivat n. 1,30€/dl.
Matkalla metrolle poikkesimme vielä Tescon kaupassa, missä asiointi meinasi mennä farssin puolelle kassojen ja asiakkaiden sähläämisen vuoksi. Hotellin lähellä haukkasimme vielä pienet huikopalat, toinen meistä Burger Kingissä ja toinen KFC:ssä.
31.3.
Hyppäsimme hotellin läheltä bussin kyytiin ja ylitimme Tonavan tällä kertaa Elisabetin siltaa pitkin. Istuimme bussin kyydissä Budan Linnavuoren juurelle saakka ja nousimme mäen lounaisnurkalta sen päälle sijaitsevalle Budan linnalle (Budai Vár). Linnakompleksi on rakennettu vuosisatojen saatossa, mutta nykyinen muoto on tulosta toisen maailmansodan jälkeisetä jälleenrakennuksesta.
Oikaisimme Budapestin historiallisen museon aulan läpi linnan sisäpihalle ja sieltä leijonapatsaiden vartioiman portin läpi kansallisgallerian sisäänkäynnin puolelle.
Unkarin kansallisgalleria (Magyar Nemzeti Galéria) oli meidän varsinainen kohteemme. Suuri museo täyttää ison osan Budan linnasta, mutta neljään kerrokseen levittäytyvät näyttelyt muodostavat silti hallittavan kokonaisuuden.
Näytteillä oli taidetta gotiikan ajoilta moderniin taiteeseen pääpainon ollessa Unkarin taiteessa.
Kierroksen jälkeen ihailimme maisemia kaupunkiin Savoijin prinssi Eugenin ratsastajapatsaan juurelta. Suuta kuivasi siinä määrin, että ostimme oluet linnan terassin kojusta ja jäimme varjoon maistelemaan niitä.
Palasimme mäen juurelle samaa reittä kuin tullessa ja ajoimme bussilla Pestin puolelle. Kävimme myöhäisellä lounaalla edellisen illan Pesti Sörcsarnok-ravintolassa. Listalta löytyi pasta-annos ja wiener schnitzel viinilasillisten kera sekä jälkkäriksi aika pahoja suklaa-pähkinälettuja.
Syötyämme palasimme metrolla hotellille valmistautumaan illan kulttuurielämykseen eli oopperaan. Olimme jo kotona hankkineet liput netistä Giuseppe Verdin La Traviataan. Lippujen hinnat olivat erittäin edulliset, lippu permannon takaosasta maksoi 3000Ft eli vajaat 9,5€ eivätkä etuosan paikatkaan olisi maksaneet 23€ enempään.
Pistimme hieman parempaa päälle ja kävelimme muutaman korttelin välin Erkel teatterille (valitettavasti vanha upea oopperatalo on remontissa). Ennen tapahtuman alkua oli aikaa ottaa vajaan neljän euron kuohuviinit Erkelin terassilla lämpimässä kevätillassa (ja väliajalla toiset).
Esityksen kapellimestarina oli Kocsár Balázs, Violettan roolissa oli Tetiana Zhuravel ja Alfredon László Boldizsár. Kokonaiskesto oli 2:45, joten loppupuolella tunsi jo istuneensa...
Matkalla hotellille poikkesimme vielä Kakas Piros 7-kuppilassa ja Mäkissä.
1.4.
Tämä päivä oli pyhitetty ostoksille, mikä ilmeisesti teki 50% pariskunnasta tyytyväiseksi. Kävelimme ensiksi hotellilta kilometrin päässä olevaan Arena mall-ostoskeskukseen. Paikka paljastui aika suureksi, rakennus on lähemmäs 400m pitkä ja paikalliset tahot väittävät ostarin olevan yksi suurimmista keskisessä Euroopassa 20 hehtaarin kokonaispinta-alallaan.
Ilmeisen onnistuneen reissun jälkeen ostoskassit raahattiin hotellille ja etsimme kartalta C&A:n mihin suunnistaa seuraavaksi. Menimme metrolla Deák Ferenc tér-asemalle ja siitä kävelle muotikatu Deák Ferenc utcaan pitkin ’kohteeseen’.
Koska kaupassa, mikä paljastui liian pieneksi, ei ollut ns. miesparkkia, lähdin ulkoiluttamaan kameraa joen rantaan. Kävelin Belgrád rakpartia pitkin ohi pikku prinssi-patsaan (Kiskirálylány-szobor) ja vähän myöhemmin Rohovic Ignic’n patsaan.
Kävin puolivälissä Széchenyin ketjusiltaa (Széchenyi Lánchíd) ja palailin siitä lähtöpisteen upean Gresham-palatsin ohi.
Meidän piti poiketa Pestin vanhimmassa rakennuksessa, Belvárosin seurakuntakirkkossa (Belvárosi plébániatemplom), mutta emme sitten nälkäisinä viitsineet lopulta maksaa pääsymaksua sinne, vaan käännyimme ovelta ympäri ja kävimme lounaalla Bamba Marha Burger Bár:issa.
Lounaan ohessa etsimme seuraavan C&A:n koordinaatit. Palasimme metrolle ja matkustimme Läntiselle rautatieasemalle (Nyugati pályaudvar), mikä vieressä WestEnd City Center-ostari on. Myös tämä kauppakeskus on varsin suuri, liikkeitä on 400+.
Kaupoilla tehtiin selkeä tehtävien jako, minä istuin tunnin epämukavan laatikkotuolin päällä käytyäni ensin nopsaan Mediamarktissa ja puoliso kierteli sillä aikaa C&A:ta ja H&M:ää.
Onneksi lysti loppui jossain vaiheessa ja palasimme metrolla hotellin lähelle.
Jäimme istumaan Coffea Arabican terassille ja seuraamaan selvän sukulaiskansan touhuja. Kävelykadun vasta puolella oli pieni kulmakauppa, mikä näytti olevan lähinnä viinakauppa. Sieltä laitapuolen kulkijat hakivat pummaamillaan rahoilla pikkupulloissa kirkasta, pullot tyhjenivät heti kaupan ulkopuolella ja joku nuori sankari tyhjensin itsensä pyörätelineesta kiinni pitäen kadulle vetäistyään ensin pullon huikalla. Yksi aineissa oleva adhd-tapaus kiersi kadun kulmaa kuin peto häkkiä, pummaten valikoimiltaan ihmisiltä rahaa ja sijoittaen rahat kauppaan välittömästi kun pikkupullon hinta tuli käteen.
Me sen sijaan sijoitimme rahamme jäätelöihin ja palasimme hotellin ostosten kanssa. Kovin pitkään ei huoneella huilaittu, vaan lähdimme metrolla Budan puolelle Batthyány tér-asemalle ja siitä Tonavan rantaan katsomaan parlamenttitaloa (Országház) iltavalaistuksessa.
Upea uusgotiikaa edustava rakennus näyttää ikäistään vanhemmalta, mutta totuus on että rakennus valmistui lopullisesti vasta vuonna 1904. Iltaisin yli neljänneskilometrin mittainen rakennus hohtaa kultaisena joen yli.
Etsimme kartalta jonkun kuppilan lähistöltä ja se sattui olemaan Polo Pub Angol Söröző, otimme yhdet siinä ja palasimme takaisin Pestin puolelle. Keletin aseman vierestä napattiin vielä Pizza Kingistä iltapalaksi pizzan palat ja limutölkit alle eurolla.
2.4.
Ostosten piti olla tehty edellisenä päivänä, mutta kuinka ollakaan metrolle mennessä piti poiketa Rossmann-kemikaaliossa ja sen jälkeen palata takasin hotellille ostosten kanssa. Toisella yrityksellä pääsimme metrolle saakka ja sillä sitten edellisen illan Batthyány tér-asemalle. Kurkkasimme aseman vieressä olevaan Pyhän Annan kirkkoon (Felsővízivárosi Szent Anna templom) ikkunoiden takaa, koska kirkko oli suljettu.
Suunnistimme kartan kanssa mäkeä ylös kohti Kalastajalinnaketta (Halászbástya).
Ylhäällä linnakkeella kohtasi ensimmäisen kerran reissulla turistilaumoja, emme kuitenkaan pitkään ihmetelleet torneja ja maisemia, vaan ostimme liput Matiaksenkirkkoon (Mátyás Templom) ja siirryimme häikäisevästä auringon paisteesta sisätiloihin.
Monessa vaiheessa rakennettu, hajoitettu, muutettu ja korjattu kirkko on upea ilmestys niin sisältä kuin ulkoakin.
Kirkon kiertelyn jälkeen päätimme mennä istumaan jollekin terassille ja kun näin pöydän vapautuvan yhdeltä täpötäydeltä, päätin napata paikat meille. Vasta jälkikäteen meille selvisi että kahvila oli kuuluisa Ruszwurm Cukrászda.
Otimme ensi oluet, mutta kun viereisiin pöytiin kannettiin toinen toistaa paremman näköisiä leivonnaisia ja kakun paloja, päätimme ottaa vielä leivokset, kahvit ja tokaji-lasilliset.
Kävelimme vielä setin jälkeen vähän Linnavuorella ennen kuin palasimme rinnettä alas joen rantaan.
Säästimme vähän jalkojamme kulkemalla pari pysäkin väliä ratikalla, mutta hienon Széchenyin ketjusillan (Széchenyi Lánchíd) ylitimme kävellen. Pestin puolella kävelimme Pyhän Tapanin kirkkoon (Szent István Bazilika). Suhteellisen uusi kirkko on hieno sisältä, mutta jää selvästi hopeasijalle Matiaksen kirkkoon verrattaessa.
Nälkä alkoi vaivata ja valitsimme lounaspaikaksi Jack’s Burgerin.
Siitä kävelimme Erzsébet térille ja katsastimme erinäisten myyntikojujen tarjonnan.
Seuraavaksi eksyimme puoli vahingossa Juutalaiskortteleille.
Siellä olisi ollut jos jonkun moista kuppilaa ja ravintolaa, mutta valitsimme googlen vinkeistä Köleves Restaurentin, mihin sitten suunnistimme. Tuo ravintola oli hauska tapaus, erinäisellä vanhalla tavaralla sisustettu paikka, missä oli kelpo viinilista.
Ravintola täytyi aika nopeasti ja lopulta ihmisiä kävi ovella kääntymässä. Otimme paria eri viiniä 2dl:n lasit ja vielä oluet päälle ennen hotellille lähtöä. Paluumatkalla löytyi vielä vielä muutama terassibaari, mutta ne saivat jäädä toiseen kertaan.
Juutalaiskortteleilta palasimme rollikalla hotellille ja haukkasimme taas yöpalat Burger Kingissä ja KFC:ssä.
3.4.
Reissu oli taas mennyt turhan nopeasti ja oli aika pakata laukut ja jakaa painot lähelle 23 kiloa. Jostain syystä toisen meistä piti käydä vielä Rossmannilla ennen metrolle menoa. Ajelimme ensin käymään suurella kauppahallilla, mistä löytyi jotain paprikajauheita mukaan.
Sitten lähdimme kävelemään Váci utcaa ja Elisabetin sillan kohdalta hyppäsille ratikkaan, jolla matkustimme Parlamenttitalon (Országház) lähistölle.
Pihasta bongasimme In Memoriam 1956 October 25th-näyttelyn ja kävimme vilkaisemassa sen. Siellä esiteltiin Unkarin kansannousun kukistamisen verisiä tapahtumia multimedian keinoin. Olimme Kossuth Lajos aukiolla (Kossuth Lajos tér) sopivasti kun vahdinvaihto tapahtui Unkarin lipulla.
Palasimme ratikalla pätkän taaksepäin ja kävelimme syömään pizzat Pyhän Tapanin kirkon lähelle Perfetto Italian Kitcheniin. Pizzat maksoivat reilut 10€ kappaleelta eli oltiin Suomen hinnoissa.
Niiden jälkeen oli aika suunnata hotellille hakemaan laukut säilyksestä ja lähteä vähitellen lentokenttää kohti.
Paluu kentälle sujui taas kahdella metrolla ja bussilla. Kaiken kaikkiaan n. tunnin siirtyminen kentälle sujui aika kivuttomasti eikä laukkuja tarvinnut paljon nostella muuten kun ensimmäisissä metron portaissa. Kentällä haimme kaupasta vielä sopivan lajitelman viinejä kotiin tuomisiksi.
Helsingin päässä kentällä oli aikaa hakea syötävää alepasta ennen ’mukavaa’ yöbussi matkaa kotiin.
Meille jäi Budapestistä oikein positiivinen vaikutelma, kaupunki oli varsin kaunis niiltä osin kun sitä näimme, tosin kaunis kevätsää saattoi auttaa mielikuvan syntyä. Vanhoja rakennuksia oli säästetty ja kunnostettu hienosti. Hintataso oli pääosin meille suomalaisille edullinen, liikkuminen oli halpaa ja joukkoliikenne varsin toimivan oloista. Suuri apu julkisilla liikkumisessa oli
BKK FUTÁR-puhelinsoveluksesta. Googlen navigointi petti pari kertaa, mutta enpä ole muutenkaan oikein oppinut luottamaan siihen navigointivälineenä.
Paljon jäi näkemättä, kuten Kuvataiteiden museo ja kylpylät (mikä oli kyllä tietoinen ratkaisu tällä kertaa). Jotenkin jäi fiilis, että kaupunki olisi hyvä nähdä syksyllä juuri ennen lehtien putoamista puista tai ennen ensi lunta.
Budapestista saattoi juuri tulla meille uusi suosikki Pariisin, Berliinin ja Kööpenhaminan joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti