Vuoden
toinen Pariisin matka toteutui pitkänä viikonloppuna 26.-29.10.2007
vailla sen kummempia etukäteissuunnitelmia. Pari kolme kohdetta oli
ennakolta mielessä, mutta matka tehtiin lopulta "mihinkäs seuraavaksi?"
tyyliin, eli kohteet valittiin fiiliksen ja siirtymisen helppouden
perusteella.
Edellisestä kerrasta viisastuneina sijoitimme hotelliin hieman enemmän ja valitsimme Mercure-ketjun Paris Royal Madeleinen, mikä sijaitsi aika hyvällä paikalla liikkumisen kannalta ja oli muutenkin viihtyisä hotelli.
Lähellä sijaitsevat tavaratalot Galleries Lafayette ja Printemps ja lyhyen kävelymatkan päästä pääsi metrolinjoille 3, 9, 8, 12 ja 14.
Kun tavarat oli saatu huoneeseen, oli aika ryhtyä tositoimiin. Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin La Madeleine kirkko hotellin läheltä.
Kirkko on aika suuri ja näyttävä, mutta vuonna 1842 käyttöönotettuna liian ’uusi’ makuuni.
Uusklassisen arkkitehtuurin parista siirryttiin metrolinja 1:n läntiselle päätepysäkille katsomaan modernia arkkitehtuuria. Kohteena on La Défense pilvenpiirtäjineen.
Tämän kertainen käynti Défensessä taisi olla ensimmäinen arkipäivänä tehty, joten paikalla oli väkeä ihan eri malliin kun vaikka sunnuntai-aamuisin, jolloin paikka muistuttaa lähinnä aavekaupunkia. Tyydyimme katselemaan suurta riemukaarta, Grande Archea, katutasosta ja kiertelimme vähän kauppoja ostarissa.
La Défensen lasi- ja teräsmaisemista palasimme takaisin Pariisiin St-Sulpiceen etsimään viittauksia Da Vinci koodiin.
Kirkko oli paketoitu ikävän näköisesti rakennustelineisiin ja pressuihin, mutta sisältä se oli aika hieno.
Lähellä on myös Saint-Germain-des-Prés, Pariisin vanhin kirkko. Paikan historia juontaa 500-luvulle, mutta vanhimmat olemassa olevat osat ovat 1000-luvulta.
Johtuen pitkästä historiasta, kirkko on hieman sekavan oloinen, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen.
Pitkään
päivään sovitettiin vielä yksi kirkko, Sacré-Coeur. Sen rappusille
päästäessä oli alkanut jo hämärtää, joten parhaat kaupunkimaisemat
jäivät näkemättä.
Tällä kertaa kunnioitin kuvauskieltoa kirkossa, joten sisäkuvat jäivät ottamatta.
Päivän kirkkokäyntien vastapainoksi kävelimme vielä Pigallelle pussikaljoille katselemaan Moulin Rougea.
ja suuntasimme Louvreen. Ostimme kahden päivän museopassit, jotka helpottavat kiertelyä ja toisaalta luovat painetta ’ahnehtia’ kohteita. http://www.parismuseumpass.com/en/home.php
Koko Louvrea ei ollut tarkoitus kiertää kahdessa tunnissa, vaan päätimme tutustua lähinnä Denon-siiven suuriin maalauksiin.
Paikalla oli muutamia ’lauantai-maalareita’ työssään.
Ennen
lähtöä vilkaisimme vielä saksalaisten ja hollantilaisten mestareiden
töitä ja kävelimme Marlyn hevosten kautta katsomaan Philippe Potin
hautaveistosta.
Louvresta matka jatkui Tuileriesin puiston läpi Musée de l’Orangerieen
katsomaan Claude Monet’n lummetauluja.
Orangerie oli useamman vuoden remontissa ja nyt se on taas avoinna yleisölle. Rakennuksen kaksi suurta ovaalin muotoista huonetta on pyhitetty lumpeille ja alakerrassa oli Jean Walterin ja Paul Guillaumen kokoelmista Cézannea, Renoiria, Matissea, Picassoa, Utrilloa yms.
Concordelta jatkoimme Seinen yli vasemmalle rannalle ja sitten metrolla seuraavaan kohteeseen, St-Etienne-du-Mont kirkkoon.
Ulkoa päin kirkko on hieman epäsymmetrisen näköinen, mutta kun ovista astuu sisään, paljastuu kuinka upea paikka on.
Kirkko on valoisa ja avaran tuntuinen ja näkymää hallitsee upea kuoriaitaus.
Kirkko on myös Pariisin suojeluspyhimyksen pyhän Genevièven pyhättö.
Kivenheittämän päässä St-Etienne-du-Montista on Panthéon, Ranskan suurten merkkihenkilöiden hautapaikka.
Kiersimme massiivisen rakennuksen
ja kryptan läpi.
Kirkkokäynnit vaativat jälleen vastapainoa, jota löytyi lähimmästä kulmakaupasta. Evästölkkien kanssa suunnattiin läheiseen Jardin du Luxembourgiin piknikille.
Eväiden loputtua oli käytännön syistä jatkettava päivän museoteemaa. Seurava kohde oli keskiaikamuseo, Musée de Cluny.
Aika oli ns kortilla joten menimme suoraan gobeliinien luo katsomaan La Dame à la Licorne-teokset.
Eikä se aika sitten juuri muuhun riittänytkään museon mennessä kiinni siltä erää.
Clunylta jatkoimme Trocaderolle katsomaan Eiffeliä iltavalaistuksessa.
Jonot lippukassoille eivät näyttäneet niin pahoilta kuin keväällä, joten jäimme jonottamaan torniin. Jonossa meni noin puoli tuntia, mikä oli kolmas- tai neljäsosa kevään jonotusajasta.
Kävimme ylätasanteella ihailemassa maisemia ja kaupunki näytti kyllä tosi hyvältä iltavalaistuksessa valonheittimien pyyhkiessä taivasta.
Tornikäynnin jälkeen kävelimme Bir Hakeimin metroasemalle ja suuntasimme Bastillen luo illanviettoon, tarkemmin sanottuna Rue Lappelle, joka on täynnä pieniä baareja.
Emme kuitenkaan kiertäneet koko museota vaan katselimme alakerrasta haarniskoita ja vanhempaa arsenaalia.
Sitten vuorossa oli Eglise du Dôme
ja Napoleonin hauta.
Osa Napoleonin henkilökohtaisista tarvikkeista oli väliaikaisesti näytillä kirkossa, muun muassa kuuluista takki ja päähine
sekä miekkoja yms.
Koska olimme valmiiksi Seinen vasemmalla rannalla, lähdimme katsomaan uutta Musée du Quai Branlya.
Suuri museo on täynnä esineitä Afrikasta, Amerikasta, Oseaniasta ja Aasiasta.
Paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta ehkä juuri siitä johtuen se oli täynnä väkeä.
Samalta puolelta jokea löytyi myös seuraava paikka, Musée d’Orsay.
Ajatuksena oli käydä vilkaisemassa art nouveau esineitä ja huonekaluja
sekä muutamia maalauksia.
Kun kuuluisien impressionistien valikoidut teokset oli nähty, oli vuorossa päivällinen. Söimme meidän skaalalla paremmin ja normaalia pidemmällä kaavalla.
Pienen kiireen siivittämänä ehdimme Notre Damen sunnuntai messuun.
Tunnelma upeassa katedraalissa oli hieno, paikka oli täynnä, laulu kaunista ja urkujen pauhu nostatti ihon kananlihalle.
Museo-passi oli iltaan asti voimassa, mutta useimmat paikat olivat jo kiinni, joten lähdimme vielä Riemukaarelle jotta nähtävyyksiä tulisi katsottua ’koko rahalla’.
Kaupunki näytti kivalta myös Eiffeliä matalammalta katsottuna, mutta parhaan näkymän tarjosi itse Eiffel välkehtiessään strobo-valoissa.
Ilta oli vielä sen verran nuori että lähdimme etsimään Le Cantada absintti-baaria kaupungin itälaidalta, mutta kun lopulta löysimme paikan, totesimme sen olevan suljettu. Joten opaskirja kouraan ja kohti seuraavaa osoitetta Les Furieux baaria Bastillen lähellä, joka on myös jonkinlaisen absintti paikan maineessa. Paikka löytyi ja se oli jopa auki. Musiikki oli pykälän verran raskaampaa eli ei mitään chansoneita. Absintit jäivät tällä kertaa juomatta oluen helppouden vuoksi, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla…
Edellisestä kerrasta viisastuneina sijoitimme hotelliin hieman enemmän ja valitsimme Mercure-ketjun Paris Royal Madeleinen, mikä sijaitsi aika hyvällä paikalla liikkumisen kannalta ja oli muutenkin viihtyisä hotelli.
Lähellä sijaitsevat tavaratalot Galleries Lafayette ja Printemps ja lyhyen kävelymatkan päästä pääsi metrolinjoille 3, 9, 8, 12 ja 14.
26.10. Perjantai
Lensimme aamun ensimmäisillä lennoilla ensin Tampereelta Helsinkiin ja sieltä lyhyellä vaihdolla Pariisiin. Matka kentältä hotelliin meni näppärästi ensin RER B:llä Châteletiin ja sieltä metrolla 14 Madeleinelle. Olimme hotellilla reilua tuntia ennen check-in aikaa joten aikaa oli nopeaan lounaaseen.Kun tavarat oli saatu huoneeseen, oli aika ryhtyä tositoimiin. Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin La Madeleine kirkko hotellin läheltä.
Kirkko on aika suuri ja näyttävä, mutta vuonna 1842 käyttöönotettuna liian ’uusi’ makuuni.
Uusklassisen arkkitehtuurin parista siirryttiin metrolinja 1:n läntiselle päätepysäkille katsomaan modernia arkkitehtuuria. Kohteena on La Défense pilvenpiirtäjineen.
Tämän kertainen käynti Défensessä taisi olla ensimmäinen arkipäivänä tehty, joten paikalla oli väkeä ihan eri malliin kun vaikka sunnuntai-aamuisin, jolloin paikka muistuttaa lähinnä aavekaupunkia. Tyydyimme katselemaan suurta riemukaarta, Grande Archea, katutasosta ja kiertelimme vähän kauppoja ostarissa.
La Défensen lasi- ja teräsmaisemista palasimme takaisin Pariisiin St-Sulpiceen etsimään viittauksia Da Vinci koodiin.
Kirkko oli paketoitu ikävän näköisesti rakennustelineisiin ja pressuihin, mutta sisältä se oli aika hieno.
Lähellä on myös Saint-Germain-des-Prés, Pariisin vanhin kirkko. Paikan historia juontaa 500-luvulle, mutta vanhimmat olemassa olevat osat ovat 1000-luvulta.
Johtuen pitkästä historiasta, kirkko on hieman sekavan oloinen, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen.
Tällä kertaa kunnioitin kuvauskieltoa kirkossa, joten sisäkuvat jäivät ottamatta.
Päivän kirkkokäyntien vastapainoksi kävelimme vielä Pigallelle pussikaljoille katselemaan Moulin Rougea.
27.10. Lauantai
Lauantaina päätimme viettää museopäivää. Kävelimme metrolle Opéra Garnierin kautta
ja suuntasimme Louvreen. Ostimme kahden päivän museopassit, jotka helpottavat kiertelyä ja toisaalta luovat painetta ’ahnehtia’ kohteita. http://www.parismuseumpass.com/en/home.php
Koko Louvrea ei ollut tarkoitus kiertää kahdessa tunnissa, vaan päätimme tutustua lähinnä Denon-siiven suuriin maalauksiin.
Paikalla oli muutamia ’lauantai-maalareita’ työssään.
Louvresta matka jatkui Tuileriesin puiston läpi Musée de l’Orangerieen
Orangerie oli useamman vuoden remontissa ja nyt se on taas avoinna yleisölle. Rakennuksen kaksi suurta ovaalin muotoista huonetta on pyhitetty lumpeille ja alakerrassa oli Jean Walterin ja Paul Guillaumen kokoelmista Cézannea, Renoiria, Matissea, Picassoa, Utrilloa yms.
Concordelta jatkoimme Seinen yli vasemmalle rannalle ja sitten metrolla seuraavaan kohteeseen, St-Etienne-du-Mont kirkkoon.
Kivenheittämän päässä St-Etienne-du-Montista on Panthéon, Ranskan suurten merkkihenkilöiden hautapaikka.
Kirkkokäynnit vaativat jälleen vastapainoa, jota löytyi lähimmästä kulmakaupasta. Evästölkkien kanssa suunnattiin läheiseen Jardin du Luxembourgiin piknikille.
Eväiden loputtua oli käytännön syistä jatkettava päivän museoteemaa. Seurava kohde oli keskiaikamuseo, Musée de Cluny.
Aika oli ns kortilla joten menimme suoraan gobeliinien luo katsomaan La Dame à la Licorne-teokset.
Eikä se aika sitten juuri muuhun riittänytkään museon mennessä kiinni siltä erää.
Clunylta jatkoimme Trocaderolle katsomaan Eiffeliä iltavalaistuksessa.
Jonot lippukassoille eivät näyttäneet niin pahoilta kuin keväällä, joten jäimme jonottamaan torniin. Jonossa meni noin puoli tuntia, mikä oli kolmas- tai neljäsosa kevään jonotusajasta.
Kävimme ylätasanteella ihailemassa maisemia ja kaupunki näytti kyllä tosi hyvältä iltavalaistuksessa valonheittimien pyyhkiessä taivasta.
Tornikäynnin jälkeen kävelimme Bir Hakeimin metroasemalle ja suuntasimme Bastillen luo illanviettoon, tarkemmin sanottuna Rue Lappelle, joka on täynnä pieniä baareja.
28.10. Sunnuntai
Aamun ensimmäiseksi kohteeksi arvottiin L'Hôtel national des Invalides. Tarkoitus oli käydä Napoleonin haudalla, mutta kun kerta sotamuseo sattui matkan varrelle niin mikä ettei…
Emme kuitenkaan kiertäneet koko museota vaan katselimme alakerrasta haarniskoita ja vanhempaa arsenaalia.
Sitten vuorossa oli Eglise du Dôme
Osa Napoleonin henkilökohtaisista tarvikkeista oli väliaikaisesti näytillä kirkossa, muun muassa kuuluista takki ja päähine
Paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta ehkä juuri siitä johtuen se oli täynnä väkeä.
Samalta puolelta jokea löytyi myös seuraava paikka, Musée d’Orsay.
sekä muutamia maalauksia.
Kun kuuluisien impressionistien valikoidut teokset oli nähty, oli vuorossa päivällinen. Söimme meidän skaalalla paremmin ja normaalia pidemmällä kaavalla.
Pienen kiireen siivittämänä ehdimme Notre Damen sunnuntai messuun.
Museo-passi oli iltaan asti voimassa, mutta useimmat paikat olivat jo kiinni, joten lähdimme vielä Riemukaarelle jotta nähtävyyksiä tulisi katsottua ’koko rahalla’.
Ilta oli vielä sen verran nuori että lähdimme etsimään Le Cantada absintti-baaria kaupungin itälaidalta, mutta kun lopulta löysimme paikan, totesimme sen olevan suljettu. Joten opaskirja kouraan ja kohti seuraavaa osoitetta Les Furieux baaria Bastillen lähellä, joka on myös jonkinlaisen absintti paikan maineessa. Paikka löytyi ja se oli jopa auki. Musiikki oli pykälän verran raskaampaa eli ei mitään chansoneita. Absintit jäivät tällä kertaa juomatta oluen helppouden vuoksi, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla…
