Parga 2010

Parga oli viikon kesälomamatkan kohteena jo kolmantena kesänä peräkkäin. Hyväksi koettuja asioita ei kannata lähteä turhaan muuttamaan, joten hotelli (Rezi) ja matkan ajankohta olivat samat kuin aiemminkin. Matkasuunnitelmana oli taas ottaa aurinkoa, snorklata ja syödä hyvin.

Minkäänlaisista nähtävyyksistä ei taaskaan otettu paineita, joten Acheron, Necromanteion, Ali Pasha ja kaikki muut aikaa vievät retket saavat odottaa hamaan tulevaisuuteen sitä reissua ja hetkeä että sää on huono auringon ottamiseen tai rannalla oloon.

Veneretki Antipaxokselle ja Paxokselle sentään tehtiin, sillä saihan matkalla aurinkoa ja pääsi pulahtamaan veteen parissa paikassa.
Päivät tiistaista maanantaihin meriretki-lauantainta lukuun ottamatta sujui perinteisillä lomarutiineilla, herätys kahdeksalta, aamiainen ja yhdeksäksi kaupan kautta Piso Krioneri rannalle. Aamupäivällä snorklasimme 2 kertaa 35-45 minuuttia ja väliin lämmittelimme rannalla (vesi oli noin 21C, joten kolmessa vartissa oli aika kylmissään ilman märkäpukua). Puolen päivän aikaan oli lounaan aika, sämpylöitä ja voisarvi leipomoista sekä juustosiivuja ja juomaa kaupasta.
Iltapäivällä teimme taas kaksi 35-45 minuutin snorklausreissua ja lopuksi ’after-divet’ joko Atrium baarissa rannalla

tai hotellin baarissa. Sitten suihkut ja freesinä kylille syömään päivällistä klo 19-20 maissa.
Snorklailu Piso Krionerin rannalta käsin oli tärkeä osa matkaa ja päivien ohjelmaa. Kuten aiemmilla matkoillakin, tälläkin kertaa aamun ensimmäiset kierrokset olivat parhaat, meren ollessa tyyni ja veden kirkasta.

Tuuli yltyi iltapäivällä ja se ynnä melko vaatimaton vuorovesi sotkivat näkyvyyttä rannan edustalla, kauempana näkyvyyttä häiritsi välillä lämpöeroista johtuva väreily.
Pinnan alla ei sinällään tullut vastaan mitään ennen näkemätöntä, kohokohtina oli aiempaa useammat mureenan kohtaamiset.

Barrakudan poikasia näkyi tällä kertaa vain muutama, mutta hämmästyttävää oli että kolmena kesänä niitä on näkynyt vain ja ainostaan yhdessä kohdassa Piso Krioneria. Pari kertaa rannassa näkyi kelttiparven mukana pyörinyt meribassi.

Suuria meritähtiä löytyi muutama.

Merisiilin kuoria etsittiin oikein etsimällä matkamuistoiksi, mutta niitä löytyi vain viisi pientä palleroa. Merikorvan eli abalonin kuoria sen sijaan kerättiin reilu kourallinen. Kun kaksi silmäparia haravoi ympäristöä, löytyi nuo muutaman sentin mittaiset simpukan kuoret helpommin 4-7m syvyydestäkin.
2003 vuodesta asti käytössä ollut Canonin S90 vetäytyi eläkkeelle ja nyt vedenalaista valokuvausta harjoiteltiin Panasonicin Lumix TZ-10:llä. Jonkun verran kärsivällisyyttä vaadittiin että homman sai toimimaan jotenkin toivotulla tavalla. Suurin murhe oli kotelon linssin huurtuminen. Suljin kotelon aamulla varjoisella ja viileällä terassilla, nihkeän kostean ilmastoidun huoneen sijaan ja pujotin koteloon vielä kolme silica-gel pussia. Huurtuminen ei ollut ongelmana vedessä alusta pitäen vaan vasta kun kamera lämpeni kotelossa esimerkiksi runsaamman videokuvailun jälkeen. Kun kameran sammutti ja malttoi odottaa muutaman minuutin huuru haihtui linssistä. Alkuun kuvista tuli jonkun verran sutta ja sekundaa kun ei huurua huomannut himmennetyltä lcd-näytöltä katsottuna. Toinen hieman kismittävä seikka on kameran makron käyttö laajakulmaisimmillaan, kun kamera tarkentaa helposti huurun jämiin, kupliin tai pinnalla kuvatessa pisaroihin. Pienellä zoomauksella ongelmasta pääsisi, mutta kun ei kaikkea voi muistaa...

Veneretkellä Antipaxokselle ja Paxokselle seilattin Captain Hookilla viime vuoden tapaan.

Menomatkalla kyttäsin mahdollisia delfiinejä, mutta oppaan ’havainnoista’ huolimatta niitä ei näkynyt. Jotkut aallot näyttivät äkkiseltään eviltä, mutta delfiini käy aika säännöllisesti pinnalla, eikä nämä ’evät’ vilahtaneet toista kertaa, vaikka minuutti kaupalla niitä etsinkin.
Ensimmäinen uima/snorklaustauko oli Antipaxoksen Voutoumi rannalla. Rannalla oli taas ankkurissa muutama isompi moottorivene ja kaikki turistien risteilypaatit. Vesi rannalla on upean kirkasta ja pohja aivan vaaleaa puuterimaista hiekkaa.

Pinnalta meri näyttää juuri niin turkoosilta kuin kunnolla photoshopatuissa matkalumainoksissa. Laivalta luvattin puolen tunnin tauko, mutta ennakoidusti jo vartin päästä hoputettin takaisin laivaan. Tuossa vartissa ehdin kurkkia yhteen luolaan ja nähdä siellä kurkkivan mureenan.

Voutoumilta matka jatkui Paxoksella siniseen luolaan.

Luolassa oli aikalailla ruuhkaa, joka korostui pintaa nousessa, kun pinta olikin täynnä huitovia jalkoja ja käsiä eikä uimareilla ollut käsitystäkään että heidän altaa joku pyrkii pintaan.
Luolan sininen valo pinnan alla on upean näköistä ja vaikkei luolassa olekaan juuri nähtävää, ovat pinnalla uivat ihmiset hauskan näköisiä.

Luolalta Kapteeni Koukku jatkoi Gaioksen satamaan missä oli reilun parin tunnin tauko.

Lounaan lisäksi aikaa riitti kujilla kävelyyn ja kauppoihin kurkkimiseen. Myös satamassa olleita veneitä ehti ihastelemaan.

Tällä kertaa sataman suulta puuttuivat kaikkein suurimmat luksusjahdit, mutta kotimaisella normilottovoitolla ei sentään olisi vielä tänä vuonnakaan saanut sataman suurinta venettä.
Pargan Venetsialaisella linnakkella käytiin ottamassa muutama kuva kylästä ja satamasta, mutta muuten sitä ei tällä kertaa kierrelty.

Myös retket oliviilehtoihin jäivät. Jossain vaiheessa ennen matkaa kotona puhuttiin että voisi käydä kurkkaamassa Lichnos-rantaa, mutta ajatus patikoinnista ei enää käynyt mielessä perillä.
Viimeisenä aamuna lähdin seitsemältä aamulla kiipemään kukkulalle Piso Krionerin itäpuolelle. Rinteeltä näki kivasti Pargan kylän ja sataman sekä aamuauringon valon leviämisen rinteille.

Kaukaa mereltä näkyi satamaa lähestyvä monimastoinen Club Med 2-laiva, tarkemmin laivan näki vasta bussin ikkunasta lentokentälle lähtiessä.


Koska lounas nautittiin useimmiten piknik-tyylisesti rannalla, jäivät ravintoloissa syönnit iltoihin. Kävimme melko aikaisin syömässä (n. 19-21) joten ravintoloihin ei tarvinut kertaakaan jonottaa.
Söimme  seuraavasti viikon mittaan:
Ensimmäisenä päivänä eli tiistaina pizzalounas puu-uunista Syrtakissa ennen rannalle menoa ja mini-illallinen gyroksilla Must:issa.

Keskiviikkona Bacchoksessa tilasimme oliiveja, juustopiirakoita, uunifetaa, tsatsikia, soutzoukakia juustolla, kanaa metaxakastikkeella. Tarjoilijat muistivat meidät edellisiltä kesiltä ja juomat ; ½L punaviini, ouzot ja metaxat tulivat talon puolesta.

Torstaina käveltiin mäen päälle Taverna Andreakseen,

 

missä syötiin tsatsikia, juustopiirakoita, Bougiourdia (tomaattia, paprikaa ja kolmea juustoa uunissa), tagliatelle venetsiana ja kanafileitä hunajakastikkeessa.

Perjantaina piti mennä pizzalle Bird of Paradiseen mutta paikka oli kiinni 18:40 ja meille sanottiin että se aukeaa klo 19. Tulimme seitsemän jälkeen uudestaa ja silloin sanottiin että paikka on jota kuinkin auki mutta pizzan saaminen tulee kestämään. Siispä suunnistimme kadun toiselle puolelle Syrtakiin, missä syötiin uunifetaa, pinaattipiirakoita, tsatsikia ja pizzat.

Lauantaina Paxoksen Gaioksessa taverna Apagkiossa tilattiin pinaattipiirakkaa, uunifetaa, grillattua kanaa ja pasta penne neljällä juustolla.

Päivälliseksi syötiin Sakiksessa,

valkosipulileipää, saganagi juustoa, viininlehtikääryleitä, kanasouvlakia, miekkakalaa ja jälkkäriksi vesimelonia.

Sunnuntaina kaupan ja leipomon ollessa kiinni, lounastettiin Atrium baarissa täytetyt patongit ja päälle vielä frapet jälkkäreiksi.

Päivällinen nautittiin Villa Rossassa.

Pöytään kannettiin valkosipulileipää, tsatsikia, halloumia, fetatäytteistä paprikaa, metaxakanaa ja stifadoa.

Maanantaina vietettin ’viimeistä iltaa’ ja syötiin suosikiksi nousseessa Taverna Andreaksessa. Valitsimme valkosipulileipää, tsatsikia, viininlehtikääryleitä, Bougiourdia, merianturaa ja tagliatelle venetsianaa.

Ruokajuomana oli yleensä valko- tai punaviini joko pullosta tai kannusta. Tosin ravintolassa syödyt lounaat nautittiin ihan Mythoksen tai Alfan kera jotta jonkun näköinen snorklauskunto olisi säilynyt iltapäivällä.

Jos ravintoloista jotain huomioita mainitsee niin sanotaan näin:
Syrtakissa syötiin varsin hiljaiseen aikaan molemmilla kerroilla, silti tarjoilijaa sai odotella. Pizzat olivat hyviä, mutta ainakin vuoden vanhan mielikuvan mukaan läheisessä Bird of Paradisessa oli vielä paremmat. Talon tarjoama digestiivi oli aika erikoisen makuista ouzo-mehua.
Bacchos on keskeisellä paikalla rantakadulla ja varmasti juuri siitä syystä siellä on hieman turhaa showta. Onhan se kiva että tarjoilijat muistavat meidät edellisiltä vuosilta ja käyvät kaikki tervehtimässä, mutta varjopuoli on että ravintolan ohi kävely menee selittelyksi  sisäänheittäjälle ’ei tänään, mutta ehkä huomenna’.

Ruoka on maukasta ja annokset ehkä turhankin isoja. Ainakin minusta tuntui että pääruuat ovat rasvaisempia ja raskaampia kuin muissa kokeilemissamme paikoissa. Ainakin kerran lomassa tuolla kuitenkin on käytävä.
Taverna Andreas löydettiin vuonna 2009 puoli vahingossa ja paikkaan tykästyttiin silloin. Tänä vuonna siellä käytiin kahdesti. Paikka on ollut joka käynnilla rauhallinen, muttei kuitenkaan tyhjä. Ainoa show paikassa on kaikenlaista höpöttelevä tarjoilija, sisäänheittäjät loistavat poissa olollaan. Näköalat osasta pöytiä ovat mukavat kohti auringon laskua. Ruoka on hyvää ja annokset malttisen kokoisia Bacchokseen verrattuina.

Villa Rossassa käytiin ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna vaikka sen ohi on kävelty joka ilta aiemmilla matkoilla. Matkanjärjestäjän tervetulotilaisuudetkin ovat jääneet aina väliin. Paikka on tyylikkäin meidän käymistä paikoista ja mukavasti sivussa rantakadulta ollen kuitenkin meren rannalla.

Ruoka oli kuitenkin lievä pettymys, kattaus ja annokset olivat ok, mutta maut olivat hieman vaisuja. Lisäksi hinnassa oli maisemalisää matkan muihin paikkoihin nähden.

Sakis päätettiin käydä kokeilemassa kun se löytyi puoli vahingossa Taverna Adreaksen läheltä. Paikka oli ns täyteen ammuttu ja toimintaa leimasi yleinen sähläys. Tarjoilija ryntäilivät edes takaisin niin että tuoleja (ihmisineen) kaatui, mutta silti mikään ei tapahtunut yhtään muita paikkoja nopeammin. Pöytiä ja tuoleja kannettiin koko ajan lisää kadulle ja ravintola tuntui leviävän pitkälle kadun vartta. Ruoka oli maukasta ja hinnat kohdallaan.

Matka meni kokonaisuutena varsin mukavasti. Säät suosivat kuten aina ja tällä kertaa voi sanoa että lähdimme Suomesta helteitä pakoon Kreikkan. Lämpömittari taisi näyttää samaa molemmissa maissa, mutta tuulenvire mereltä ja pienempi ilmankosteus tekivät Kreikan säästä siedettävämmän.  Virallinen lämpötila (Aktionin kentän tilastojen mukaan) kävi +31C asteessa, mikä on varsin miellytävä lukema heinä-elokuun vaihteeseen.  Paljon puhutut lakotkaan eivät näkyneet mitenkään meille, oppaan mukaan bensa oli lopussa kylän ainoalta asemalta, mutta eipä se näyttänyt ihmisten autoiluun vaikuttavan.